Mikä oikeus omilla vanhemmilla on lytätä kaikki mitä teen???

[itku]

Hitto että alkaa jo oikeasti niin korpeemaan oman äidin toiminta.
Ollaan tässä odoteltu sijaislasta ja nyt vihdoinkin kun puhelu tuli, olin aivan innoissani ja onneni kukkuloilla =) Meninmpä sitten innoissani soittamaan äidille asiasta niin alkoi puhelimen päässä huokailu ja voivottelu...
suu pyöreänä sielä kuunteli että eikö lapsi menekään suoraan hoitoon vai PITÄÄKÖ mun tosiaan jäädä töistä kotiin sitä hoitamaan?!?!? Oikeasti itkukurkussa lopetin puhelun.. Miks äiti ei IKINÄ voi olla onnellinen mun puolesta?!? Ja toisaalta, miksi en koskaan opi että hänen kanssaan ei yksinkertaisesti voi jakaa ilon asioita... Mutta odotappas kun on kyse mun siskosta, niin kyllä sille kumarretaan ja ylistetään sen tekemisiä ja menoja. Kaikki hänen tekemä on niin mahtavaa...


Huoh, onneksi isä on kuiten olemassa =)

 

[Ja ketään ei kiinnosta]

huoh..

 

[Pihlis]

Opi olemaan soittamatta äidillesi jos tiedät ennakkoon vastauksen. Äitisi on ehkä vaan huolissaan susta eikä tajua että päätät ja vastaat itse tekemisistäsi. Kehuuko siskollesi sinun tekemisiä?

 

[ap]

Juu ei kehu. Mitään mitä teen ei kehu. Kun varattiin ulkomaan matka niin sekin olis pitänyt jättää tekemättä ja laittaa rahat säästöön. tähän väliin huomautan että molemmat minä sekä mies olemme töissä ja tienaamme ihan kivasti. Opiskelija siskoni kun taas laittaa viimeiset pennoset ulkomaan matkoihin niin se on sitten niin upeaa ja mahtavaa kun hän näkee maailmaa. Ja sitä todella hehkutetaan sukulaisille ja tutuille, Mutta meidän matka oli vain rahan ja ajan haaskausta..

Niin, voi olla että on huolissaa, mutta en ymmärrä miksi on?

 

[vieras]

Mulla vähän sama juttu. Äitini ei ole kyllä juurikaan missään asiassa tukenut minua ja päätöksiäni. Ei välivuoden pitämisessä, ei ammatin valinnassa, ei kihloihin menossa, ei kotoa pois muutossa. Katsoo asiakseen lausua oman mielipiteensä asiassa kuin asiassa, ei osaa olla edes sit hiljaa, vaillei ymmärtäiskään. Mut tää on aiheuttanut sen, etten kovin kertoile hänelle asioistani. Otin opikseni, kun ei kerta tukea tule.

Vaikuttaisko se, että olen kuopus, en tiedä.

 

[vieras]

Mun mielestä äitis käytöstä on aika vaikea perustella tai puolustella oikein millään, koska ei käyttäydy siskoasi kohtaan samalla tavalla. Oletko suoraan kysynyt esim. tuosta matkustelusta, että miksi siskosi matkustelu on eri asia?

 

[ap]

Minä olen taas vanhin meistä..joten en tiä sitten mistä johtuu.

Jotenki toisaalta tuntuu, että onko niin samperin kateellinen mulle ku olen aina hanskannu kaikki asiat elämässä. Kotoa muuton jälkeen en ole koskaan ollut heiltä mitään vaatimassa/vailla. Itse olen itseni aina elättäny..

Mutta nyt otan myös opikseni ja toivottavasti viimeisen kerran

 

[allapollo]

Juu ei kehu. Mitään mitä teen ei kehu. Kun varattiin ulkomaan matka niin sekin olis pitänyt jättää tekemättä ja laittaa rahat säästöön. tähän väliin huomautan että molemmat minä sekä mies olemme töissä ja tienaamme ihan kivasti. Opiskelija siskoni kun taas laittaa viimeiset pennoset ulkomaan matkoihin niin se on sitten niin upeaa ja mahtavaa kun hän näkee maailmaa. Ja sitä todella hehkutetaan sukulaisille ja tutuille, Mutta meidän matka oli vain rahan ja ajan haaskausta..

Niin, voi olla että on huolissaa, mutta en ymmärrä miksi on?

Oma äitini sanoi, kun kuuli lomakohteen valinnastamme, että sehän on kaikissa gallupeissa äänestetty kaikkein huonoimmaksi paikaksi...huoh, tosi kivasti sanottu, kun kuitenkin meille aikamoinen ponnistus tällainen matka.
Äidit ne osaa...

 

[Siniliida]

Joo, osaa ne vanhemmat, ainakin latistaa.
Penskana kun sait kokeesta hyvän numeron "lunttasitko?" Jos menis lukioon.. "ei sulla oo päätä sinne". Tahtoo mennä inttiin "maitojunalla takas tulisit, jos et muuten, niin ei ne sua siellä kestäis".

No, ei siinä mitään, ollaan sitten vaille ammattia, lapsia liuta ja en edes usko, että musta ois opiskelemaan mitään koulussa, vaikka käytännössä kaiken oppii parissa viikossa uudessa paikassa suorittamaan oikein..

 

[etäinen tytär]

Mun oma äitini sanoi, että on vanhempien velvollisuus puuttua lapsensa asioihin, VAIKKA lapsi on asunut poissa kotoa jo 10 vuotta ja VAIKKA lapsella on ikää kohta 30 v. Mä en tule toimeen äitini kanssa, joo siinä tapauksessa, jos mulla ei ole mielipiteitä, niin tullaan todella hyvin toimeen. Oon myös huomannut, että äitini on mulle kateellinen. Kateuden aiheita tuntuu olevan mun koulutus, työ, palkka, tuleva koti, se että eka lapsi oli poika (laittaa miettiin, kun olin itse esikoinen ja tyttö.... )eli melkein kaikki.

Mä oon tyytyväinen, kun meillä on välimatkaa 200 km. Ja nyt kun rakennetaan, ei tarvi sielläkään käydä niin usein. Meillä on n. kuukauden taukoja jopa puhelimessa. Mulla myös sisar, joka hassaa kaiken mitä saa, on myös saanut kaikkea enemmän kun mä mut mä en kanna siitä kaunoja. Näyttäis nyt siltä, että mun lapsuudessa oli tiukempaa -> mä oon säästäväisempi, pikkusiskon lapsuudessa (mua 10 v. nuorempi) ei niin tiukkaa -> sisko saa kaiken, laittaa kaiken menemään, on vaikea ja vaativainen.

AP:lle, älä kerro äidillesi asioitasi, sillä ei iloitse sun kanssasi. Ota etäisyyttä joissain asioissa. Jos äitiäsi kiinnostaa, hän kyllä kysyy.

 

[Kirppismyyjä]

Tuttua.

 

[Vadelmaunelma]

Alkuperäiselle: Minusta kuulostaa siltä, että äitisi on sinulle kateellinen. Millainen hänen oma elämänsä on ollut? Onko hänellä ollut haaveita, joita ei olekaan voinut toteuttaa? Älä enää puhu äidillesi asioistasi, puhu vain "on ilmoja pidellyt" -tyylisiä asioita. Parempi pitää itsellään ilo kuin jakaa se jonkun kanssa,joka ei mitä ilmeisimminkään halua tai kykene suomaan sinulle iloa, onnea ja onnistumisia.

 

[mie]

ymmärrän hyvin. Minun äitini on samanlainen. Aina sitä ajattelee kun itselle tapahtuu jotain mistä on tyytyväinen tai joku muu iloinen asia, et soitampa äidille ja kerron, joka ikinen kerta saa jälkeen päin miettiä ettei oli kannattanut ilmoittaa sille mitään. Tulee itselle vain paha mieli. Ja se ettei mikään riitä, se se vasta ikävältä tuntuukin.