Mikä on elämäsi suurin suru/murhe ?

[Suru]

Suren äidin kuolemaa. Kuoli yllättäen syksyllä 2008. Vauvan kuolemaa, keskenmeno viikolla 16 keväällä 2009..

 

[idunnor]

Lapsuuteeni liittyvät asiat ja hieman myöhemmätkin. Mukana kulkevat ja vaikuttavat kaikkeen mitä teen/ajattelen en usko pääseväni yli niistä asioista koskaan kokonaan.

Rakkaan ystävän kuolema.
Olen selvinnyt jo jonkin verran yli. 4 vuotta on kulunut ja ensimmäiset 2 vuotta itkin päivittäin ja syyttelin itseäni siitä mitä en tehnyt ja mitä tein. Vieläkään en haudalle voi mennä enkä ohittaa kyseistä hautausmaata liian läheltä ja tietyt biisit satuttaa mutta olen matkalla eteenpäin tapahtuneen sulattelussa, se vain kestää hieman...

 

[millijamolli]

Menin väärän miehen kanssa naimisiin. Minun ei ole mahdollista päästä hänestä eroon. En ole päässyt asiasta yli, vaan kaihoan joka päivä ja yö todellisen rakkauteni perään. Häneen minulla taas ei ole enää mitään mahdollisuuksia.

mä yhdyn tähän. SIlti ehkä pahin suru minulla on oma terveys

 

[gwFGASIOÖ]

Mieheni kuolena 36- vuotiaana.

 

[Himpulat ja Vimpulat]

suurin suruni ja murheeni on olleet äitini yllättävä sairastuminen syöpiin
sekä veljeni lapsen sairastuminen

 

[Empuuu]

Keskenmeno. Olen välttynyt sen enemmiltä/suuremmilta murheilta.

 

[ma-mi harmaana]

Lapsen menetys. Esikoisemme syntyi rv26, mutta ei ollut vielä valmis elämään. Onneksi hänet kastettiin ja hän on virallisesti meidän lapsemme. Rakkaamme.

 

[qwerty]

Äidin vakava sairaskohtaus. Koko elämä meni lapsuuskodissa uusiksi. Tunnen huonoa omaatuntoa kun kotona käyminen saa ahdistumaan :,( Vaikka rakastan äitiäni ja muuta perhettäni yli kaiken.

Veljen joutuminen vankilaan ja hänen syrjäytyneisyytensä ja alkoholisminsa.

Toisen veljen itsemurhayritys ja alkoholismi.