Mikä on läheisin etäisyys, millä voisitte asua äitisi kanssa ilman mitään ongelmia?

["vierailija"]

Mulla olisi varmaan joku 5 km. Jos äitini asuisi sen lähempänä, se ei varmaan toimisi kovin hyvin. Äidilläni on tapana motkottaa sekasotkusta, siivoattomuudesta, jos ei ole siivottu se alkaa siivoamaan itse. Äitini siisteyskäsitykset ovat tosiaankin eri luokkaa kuin minun. Voisi sanoa, että se on siisteysintoilija. Huoh.

 

["Tiina"]

[QUOTE="vierailija";24868599]Mulla olisi varmaan joku 5 km. Jos äitini asuisi sen lähempänä, se ei varmaan toimisi kovin hyvin. Äidilläni on tapana motkottaa sekasotkusta, siivoattomuudesta, jos ei ole siivottu se alkaa siivoamaan itse. Äitini siisteyskäsitykset ovat tosiaankin eri luokkaa kuin minun. Voisi sanoa, että se on siisteysintoilija. Huoh.[/QUOTE]

Anoppilaan on 150km ja se on ihan ok. Äitini on kuollut. Isäni käy kyllä kylässä, mutta ei hän koskaan sano mitään meidän tavoistamme elää. Käy kylässä ja on onnellinen siitä, että pärjäämme ja elämä ok.

Ja siis tuleeko äitisi sisälle ominluvin ja alkaa siivota vai mitä? Vai oletko yleensä tyytyväinen avusta ja joudut sitten sietämään tuollaistakin piirrettä? Pyydätkö paljon apua? Selkeästi äitisi vielä holhoaa sinua ja pitää huolta. Olethan aikuinen ihminen, joten ota etäisyyttä, jos haluat elää omaa elämääsi.

 

["vieras"]

Korttelin päässä, nyt on etäisyyttä 8km koska hän osti omakotitalon.
Myös minun äiti aina motkottaa epäjärjestyksestä ja sotkusta, koska hänellä sitä on eikä jaksa niin usein siivota. Sen takia hän ei pidä ollenkaan jos tulee vieraita kylään ilmoittamatta tai muutenkaan.
Sama epäjärjestys on täälläkin, olen kait sen perinyt

 

[:))]

No jos nyt näköetäisyydellä ei ihan. Mulla vanhemmat ei änkeä ilman kutsua kylään, asun nykyään 120km päässä mutta eipä ollut ikinä mitään ongelmia samassa kaupungissa asuessakaan. Ja äidiltä tulee aina murmatusta jos ovat tulossa, että et sitten ala siivoamaan, he eivät tule nurkkia tutkimaan onko pölyä.

 

["Taiska"]

Saman talon eri rapussa.

 

["Nitta"]

Mietin jossain välissä, että vaikka asuttaisi naapureina, ei haittaisi. Osaa pitää omat ja muiden asiat erillään, mutta kuitenkin on tarvittaessa saatavilla syystä 1 tai 2. Ihana äiti <3

 

[Wolt]

tää hmm 300km on riittävän pitkä..enemmänkin sais olla mut ei yhtään vähempää.

 

[kikatus]

Jos voittaisin lotossa, ostaisin talon itselleni ja lapsilleni, ja äidilleni oma kaksio asunnon päätyyn. Tai sitten tyyliin yläkerta minun, alakerta äidin, yhteinen keittiö. Olisi niin upeaa.

 

["Vieras"]

Mun äiti asuu n. 1km päässä. Nähdään n. kerran viikossa eikä mitään ongelmia. Miksi ette voi aikuiselle ihmiselle, varsinkin äidillenne, sanoa mikä ottaa päähän?!? Me ollaan aina puhuttu asioista ja homma toimii. Täällä jatkuvasti vouhotetaan kuinka lapsella pitäis olla vanhemmista tuki ja turva näyttää tunteensa. Mikä teidän suhteessa meni vikaan. Pelkäättekö että äiti katoaa kuvioista jos sanotte suoraan? Onko järkeä kiristellä hampaita vain siksi että kyse on äidistänne? Mun elämä on ihan liian lyhyt esittääkseni jotain mitä en ole.

 

[moekoe]

Kumma kyllä, kun olin lapseton ja asuin samassa kerrostalossa, pari kerrosta ylempänä, niin sain elellä ihan rauhassa ja omaa elämääni. Mutta nyt muksun kanssa, niin ei tää 500km tunnu olevan riittävä matka tämäkään..

Mä en tiedä mitä siinä synnytyksessä tapahtui mun äidin mielestä, mutta musta tuli ilmeisen vastuuntunnoton idiootti, jolle vauvan synnyttyä piti laittaa tekstiviestillä, että mitä vaatteita sille kannattaa pukea päälle.. Ja silloin jo asuttiin 40km päässä... :headwall:

Tiedä sit milloin toi loppuu. Itse kiistää asian kokonaan.

 

[Jessiinah]

Nyt on 5km väliä ja ei haittaa vaikka samassa rapussa asuttais Mies ei välttämättä innostuis kylläkään....

 

["hyasintti"]

Ei haittais vaikka asus ihan seinän takana.. Nyt on väliä n. 150m.

 

[Waahtera]

Varmaan pystyttäis asumaan vaikka naapureina Kyvät välit eikä kumpikaan ole tungetteleva ihminen... mutta en silti ehkä haluais ottaa riskiä...
Nyt välimatkaa melkein 200km (niin kuin muihinkin sukulaisiin) ja haluaisin khyl asua lähempänä...

 

[her]

nykyinen sata kilometriä on ihan sopiva etäisyys.

 

[Wolt]

[QUOTE="Vieras";24868710]Mun äiti asuu n. 1km päässä. Nähdään n. kerran viikossa eikä mitään ongelmia. Miksi ette voi aikuiselle ihmiselle, varsinkin äidillenne, sanoa mikä ottaa päähän?!? Me ollaan aina puhuttu asioista ja homma toimii. Täällä jatkuvasti vouhotetaan kuinka lapsella pitäis olla vanhemmista tuki ja turva näyttää tunteensa. Mikä teidän suhteessa meni vikaan. Pelkäättekö että äiti katoaa kuvioista jos sanotte suoraan? Onko järkeä kiristellä hampaita vain siksi että kyse on äidistänne? Mun elämä on ihan liian lyhyt esittääkseni jotain mitä en ole.[/QUOTE]

Meillä ainakin mutsille ei voi sanoa mitään kun se heittääntyy marttyyriksi että hän ei ole tehnyt mitään.
Entinen alkoholisti joka on ryypännyt aivonsa pilalle 8vuodessa jolloin se samalla tuhos mun lapsuuden/teiniajan ja jolla on narsistisia häiriöitä joka ei nää omassa toiminnassaan väärää. Se on ku loinen joka kirjaimellisesti imppaa toisesta elämänilot ja kaikki pitää tapahtua just niinku hän haluaa ja rahalla kuvittelee saavansa kaiken myös lapsenlapsen.

Karkeeta mutta totta.ensimmäisen ja viimesen kerran kyläillessä pisti pienen pojan itkemään ja haukku miehen lapsen läsnäollessa niin rumasti että oksat pois

 

[ansarikukka]

No muutama vuosi sitten asuin n. 100 metrin päässä vanhemmista, sen jälkeen 500 metrin päässä. Ja tämä ihan kaupungissa. Ei ole koskaan ollut ongelmia, sovittiin siinä vaiheessa kun muutin pois kotona että molemmat ilmoittaa ennen kyläilyä. Nyt meillä on välimatkaa semmoiset 1600 kilsaa ja toimii tämäkin ihan hyvin.

Saman katon alle ei enää kovin pitkäksi aikaa mahduta.

 

["jjj"]

No kyllä muutama talo välissä riittää, mutta ihanne välimatka olisi se joku muutama kilometri.

 

[Mummeliisa]

Asumme tällä hetkellä vajaan 100 kilometrin päässä toisistamme.
Aikanaan kun isä ja äiti vanhenevat, asumme varmaankin paljon lähempänä ja viimeisinä aikoina todennäköisesti saman katon alla.

 

["Neppi"]

Sellanen välimatka että max. 3x viikossa sielt pystyis soittaa ja käydä kyläs max. 1xkk. 50km on liian lyhyt

 

["vieras"]

Äitini asuu noin 200 km päässä ja saisi minun puolestani asua ihan naapurissa. Meillä on hyvät välit ja vaikka neuvoo, ei holhoa eikä arvostele ja antaa minun kasvattaa lapseni omalla tavallani ja kunnioittaa sitä. ANoppi sen sijaan.... huoh. Onneksi matkaa on 200km. Tulee kyllä välillä puhelinlankojakin myöten liian lähelle. Kerran kuussa on ihan tarpeeksi anoppia. Aivan päinvastainen ihminen kuin äitini. Meillä pitäisi elää juuri sillä tavalla kuin anoppi sanoo ja jopa sisustuksenkin olisi oltava sama. EI mitään väliä vaikka kuuraisin talon hammasharjalla, kun anoppi astuu sisään alkaa imurointi ja siivoaminen ja elämänohjeiden loputon tulva. Ihan hyvät välit silti, kyllä sitä aina kaksi päivää kuussa jaksaa ja on tärkeä mummo lapsille.

Tulipas taas avauduttua

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Itse asuin äitini kanssa kahden minuutin kävelymatkan päässä, eikä mitään ongelmaa ollut. Meillä oli samanlaiset siisteyskäsitykset ja muutenkin paljon samanlaisia näkemyksiä. Juteltiin paljon, ja oltiin läheisiä.

Toisaalta taas paras ystäväni muutti tarkoituksella kotikaupungistaan pois päästäkseen pois holhoavien vanhempiensa ulottuvilta.

 

["vieras"]

Ilman mitään ongelmia? Mikään kilometri määrä ei siihen riitä. Sietorajoilla menee nykyinen 350 kilometrin välimatka.

 

[as if]

Mä oon luvannut ottaa äidin meille asumaan kun se tulee vanhaksi, niin ettei montaakaan metriä :heart:
Niin ja kummitädinkin oon luvannut ottaa, mies kiittää kun se ei oo näiden lupausten aikaan ollut vielä kuvioissakaan

 

[vrs]

Joku kymmenen kilsaa on nyt ja kyllä jokunen nolla tuohon perään vielä tarvittais.

 

["vieras"]

Kyllä tää nykyinen on ihan sopiva 150km