Mikä on liikaa??

[miettii vaan!]

siis lapsi on 1v5kk, on viikot päiväkodissa. Tullaan aina pkodin jälkeen suoraan kotiin, kotitöitä,ruokailuu,leikkimistä. Ei viikolla käydä missää tai oikeestaa tehä mitään erikoista.

No esimerkiksi tänää oltii aamulla ulkona joku 1,5h, vähän pulkkailtii,jne. Nyt nukkuu ulkona ja sitku herää ni mennää käymää kaupungissa ja ehkä illlal vielä mun kaverilla. Ja sit varmaa huomenna mennää taas ulos aamulla ja sit varmaa ehkä käydää hoplopis tai jotain...

ni siis onko nyt toi ohjelmisto viikonlopuksi "liikaa" ku lapsi on jo tarhassa viikot ni pitäskö vaa viikonloput olla sitte kotona??? siis ku en sit haluis lastanikaa liikaa viedä paikasta toiseen, jne.

 

[kahdenäiti]

Heippa, aika vauhdikkaalta kyllä kuulstaa noi pienelle. Itse rauhoittaisin ainakin toisen viikonlopun päivistä ihan vain kotona olemiseen, jolloin ei tehdä mitään erityistä vaan levätään ja ollaan rauhassa yhdessä.

 

[lapsi tykkää rutiineista]

Meillä ulkoillaan viikonloppuna samaan aikaan kun päiväkodissa 2 kertaa päivässä. Päivälepo on samaan aikaan. Jne. Lapsi tykkää kun on aina sama rytiini.

 

[Tinttara]

varmasti riippuu ihan lapsestakin. toiset nauttii oikeen kyläilystä yms. mutta kyllähän tossa aika paljon on menoa pikkuiselle varsinkin, jos joka viikonloppu on samanlaista... tekee varmasti ihan hyvää viettää kerran viikossa sellainen kotipäivä.

 

[Keittiönoita]

Minusta taas ei kuullosta yhtään liialta. Ihan täyspäisiä ihmisiä on noista omistani lapsistanikin tullut, vaikka ollaankin eletty arkea ja välillä huvituksia jo miltei neljännesvuosisata =)

Meillä on ollut aikoinaan aika sama meininki eli että arkisin ei tehdä juuri mitään. Viikonloppuisin on sitten tehty.

 

[kolmastulossa]

mun mielestä viikonloppuihin mahtuu pienille yks aamupäivä- tai yks iltapäivä"ohjelma" (eli vierailu kaverilla, uimahallissa, ostoskeskusreissu). Normaalin elämisen piikkiin (eli sellaista rutiininomaisempaa) menee sitten omalla pihalla leikkiminen, mummulla käynti, omassa ruokakaupassa pyrähtäminen... näin siis meillä.