Mikä on mielestäsi nuori/normaali/vanha ensisynnyttäjän ikä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mande
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nuorekas isoäiti voi olla työelämässä eikä häntä kiinnosta lapsenhoito. Äitini sai minut kolmekymppisenä, itse esikoiseni lähes nelikymppisenä. Äiti on reipas eläkeläinen nyt , jolla on aikaa ja intoa hoitaa lasta. Miehen nuorekas äiti sen sijaan vouhkaa töiden jälkeen omissa menoissaan, eikä ikinä ehdi ;) Joten eipä yleistetä... Puolensa ja puolensa. Jotkut vanhemmat äidit ovat reloja murrosikäistensä kanssa kun neljänkympin kriisissä kärvistelevä äiti ei ehkä ehdi eikä kerkeä sumplia nuoren juttuja. Tai toisinpäin. Ikä on vaan numero, niin kauan kun lapsia saadaan ns. luonnon asettaman iän mukaan. Eri juttu kun ollaan 50-60 v, se on liikaa, ja onneksi hoitoja ei vielä näille anneta sentään;-)
 
Minusta joka ikä on sopiva lasten saamiseen, kunhan sen lapsen tekee harkiten ja tuntee itse olevansa siihen valmis.
Itse suunnittelen kolmannen lapsen tekemistä sillä edellytyksellä, että se saa alkunsa niin, että sen syntyessä olisin vielä alle 40v (olen siis nyt 39). Omasta mielestäni se olisi omalla kohdallani viimeisin sopiva ikä. Uskon että en välttämättä enää vanhempana jaksaisi yövalvomisia yms.
 
miksi jotkut olettaa että kaikkia alle 25-vuotiaita houkuttaa baarit, tanssi, siideri? maailmassa on aika monia rauhallisia koti-ihmisiä..
Ja vasta oli tutkimus siitä kuinka turvakodit on täynnä yli 30-v ensisynnyttäneitä uravanhempi-perheitä jotka on kokenu vauvan liian rankkana, saanu hermoromahduksen/masentunu ja menny sitten sinne opettelemaan uutta erilaista elämää vauvan kanssa..
tietysti itekin ajattelin nuorempana että 25 on se ikä millon lapsia TEHDÄÄN.. joskus ne kuitenkin tulee kysymättä tai ei ollenkaan ja se vähän pilaa suunnittelut. Toisaalta serkkuni puhui jo 10-vuotiaana, että heti kun on "iso" menee töihin ja hommaa miehen ja tekee lapsia, ja 19 vuotis-synttäri-lahjaksi saikin vauvansa(eikä kyseessä ollu mikään uskis, vaan ihan tavallinen teini).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mariska01:
Minusta joka ikä on sopiva lasten saamiseen, kunhan sen lapsen tekee harkiten ja tuntee itse olevansa siihen valmis.


Meidän esikoinen ei ollut todellakaan harkittu, enkä kokenut olevani valmis. Olin siis 25, kun tyttö syntyi. Mutta niinpä van sitä on sopeutunut ja sopeuttanut elämänsä siihen tilanteeseen, että ollaan vanhempia ja meillä on lapsi. Se on osa aikuisuutta, että osaa toimia myös silloin, kun elämä järjestää yllätyksiä. Lapsen saaminenhan sinänsä on iloinen yllätys, vaikka raskasta aikaa se vauva-aika onkin.

Ei siis millään pahalla, mutta todella lapsi voi olla rakastettu ja itse voi sopeutua vanhemmuteen kyllä, vaikka raskaus ei harkittu olisikaan.
 
Meillä vietetään tänä kesänä esikoiseni rippijuhlia ja äitini viiskymppisiä, että nuorena on suvussa ensimmäiset lapset saatu...äitistäni tuli mummo 34v. Ei kai sitä oikeeta ikää olekkaan koska olisi liian nuori tai vanha. No ehkä nykypäivänä 16v on liian nuori, kun monet melkein 30 eivät vielä ole aikuistuneet.
Mikä sit olis liian vanha? No minun mittarilla lähes 40 ensisynnyttäjä. Lapsettomuutta tietysti on paljon ja jos hoitoja on takan monta vuonna ja tuolloin 40 onnistaa, sekään ei ole liian vanha silloin. Itsekkin sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsineenä.
 
Minäkin yhden lapsen äitinä heitän lusikan soppaan, ekan sain vähän päälle parinkympin ja tosista on toivottu vaikka kuinka monta vuotta, en olis ihan oikea ensisynnyttäjä enää, vaikka sellaiseksi varmasti tuntisinkin itseni, jos "ihme" vielä kävisi, mutta nyt on jo ikää yli nelikymmentä ja aika haudata haaveet...
Mutta minun milestäni ikä on poikea silloin, kun itseltä siltä tuntuu, ja vauva vaan ilmoittaa tulostaan ja raskaus onnistuu loppuun saakka, mieluiten tietenkin toivottuna.
 
Heippis

Sen verran pitää kommentoida asiaan, että olen vähän samoilla linjoilla Mereldan kanssa. Mie olen 24 vuotias, taudinkuva on vauvakuume, ollut jo teini-iästä ja nyt on alkanut totaalisesti kyllästyttämään ihmiset, jotka kauhistelevat, että ethän sie nuin nuorena voi lasta tehdä?!

Tärkein pointti tässä on se, että lapsia ei tehä, niitä saadaan jos Luoja suo ja me ei olla minun avomiehen kans oltu kovin onnekkaita. Yritettiin pirkälle toista vuotta ja kun viimein onnisti, kesti sitä onnea 12 vkoa. Keskenmeno tuli. Puolisen vuotta sen jälkeen mulla todettiin olevan hyvälaatunen kasvain, joka nyttemmin leikattiin eli vauvakuume visusti jäihin. Teininä ajattelin minäkin, että 25 vuotiaana mie TEEN ekan lapsen. Noh alkaa olla kiire jos meinais toteuttaa tuon tyhmän ajatuksen. Nyt ajattelen, että jos joskus pääsen olemaan raskaana ja mulle vauva suodaan niin ihana homma.

Toisilla menee saamiseenki useita vuosia. Vaikka alottais yrittämään "liian nuorena" voi olla "liian vanha" vauvan saadessaan. Yks törkeyden huippu oli kun olin sairaalassa kasvaimeni takia ja hoitaja oli kai nähnyt koneelta keskemenostani. Hän alkoi kertomaan hiukan saarnaavalla äänellä kuinka on tehnyt lapsensa minun ikäisenä ja jos nyt saisi päättää ei kyllä olisi aloittanut NIIN NUORENA. Sillä hetkellä hän oli päälle 30v. Olin aivan pöyristynyt. Itku meinasi tulla pelkästä häkellyksestä. Jos vain olisi keskemenon jälkeen tullut kertomaan tuomoista niin....Kun kaikki eivät saa päättää itse koska tulevat raskaiksi!

No, tulipas tästä nyt pitkä teksti. Älkää kukaan ottako henk.koht. tämä on vain minun tarinani ja mielipiteeni. Älkää siis hyvät ihmiset menkö arvostelemaan ketään raskaana olevaa tai siksi aikovaa liian nuoreksi tai vanhaksi jos ette tiedä mitä kaikkea muuta asiaan liittyy.

Ja vaikka olen monien mielestä "liian nuori" ja koulukin olisi kesken niin aiomme mieheni kanssa jatkaa yrittämistä heti kun paranen. Katsotaan montako vuotta tällä kertaa menee.

Hyvää kesän odotusta kaikille.
 
Sinulla näyttää olevan oma luokittelusi siis myös sille missä iässä tullaan kypsäksi? Vaikka mielipideasioista ei voi kiistellä niin karvat nousi siihen malliin pystyyn, että pakko puuttua asiaan.

Ensinäkin, sinä et voi tietää ovatko alle 25 vuotiaat kypsiä vai eivät. Tietääkseni ihminen ei yhtäkkiä tule viisaammaksi ja kypsemmäksi 25 vuotis syntymäpäivänään! Minä tiedän monia parikymppisiä, jotka ovat kypsempiä kuin 25 vuotiaat! Toivottavasti et käytä moisia yleistyksiä kaikessa mitä puhut.

Toinen asia on se, että kaikilla ihmisillä ei tanssijalka vipata koskaan tai erittäin harvoin oli lapsia eli ei. Sekään ei ole niin mustavalkoinen asia että naks, "tänään täytin 30vuotta, nyt minua ei enää haluta tanssia". Tiedän myös erään rouvan, joka sai lapsen 30 vuotiaana ja tanssijalka alkoi vipattaa hurjasti ennen kuin lapsi kerkesi kouluikäiseksi.

Kolmas asia on se, että ei se 30-35 vuotiaskaan vielä elämästä kaikkea tiedä. Elämästä oppiminen loppuu kun ihmisestä aika jättää. Ja kaikkea on nähnyt tuskin kukaan koskaan, mutta 80-100 vuotias on ehkä nähnyt tarpeeksi.

Ja haluan vielä sanoa tuohon komenttiisi " alle 25 vuotiaat kuvittelevat olevansa kypsiä.." että se on yhtä tyhmä väite kuin että minä väittäisin, että 35 vuotiaana esikoisensa saava kuvittelee olevansa nuori ja tulee olemaan täten häpeäksi lapsilleen.
Mikä ei pidä paikkaansa.

Mieti siis mitä kommentoit,ainakin alle 25 vuotiaiden seurassa. Täällä se on ok, itse paljon kokeneena vasta 24 vuotiaana ärsyynnyin tuosta ja halusin esittää vastaväitteen.
 
Äitini äiti sai kaksi lasta alle 20 v., minun äitini sai kaksi lasta alle 20 v. Siskoni sai yhden lapsen alle 20 v. Minä olen yli 20, eikä lapsia vielä ole siunaantunut.

Minulla oli ihana lapsuus. Äidin (ja isän) kanssa puuhastelimme kaikkea kivaa, isovanhempamme on ollut aina hyvin läheisiä meille (eikä sillä että olisimme ollut hoidossa usein).

Minä puhun omasta kokemuksesta siitä, että läheskään KAIKKI alle 20 vuotiaat äidit eivät ole "vastuuttomia teinejä". Ja mitä joku puhui elämän kokemattomuudesta, mistä sinä tiedät mitä kukakin on mihinkä ikään ehtinyt kokea? Ja jokainen meistä on erilainen. Ehkä sinä et olisi ollut silloin valmis perheen perustamiseen, mutta moni muu on. Todellakaan kaikki nuoret äidit eivät ravaa baareissa, tai ylipäänsä nuoret ihmiset.

En kuitenkaan ajattele yli 20 vuotiaita vauvojen äitejä vanhoina tms. Mutta halusin kertoa oman mielipiteeni nuorista äideistä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja järjen käyttö on sallittua:
^Se että on on vielä "lisääntymisikäinen" ei tarkoita, että se numero olisi hyvä _ensisynnyttäjä-iäksi_. On olemassa biologisia tosiasioita, jotka eivät valitettavasti kulje käsi kädessä kulttuurillisten (kouluttautuminen, uran luonti) seikkojen kanssa. Oletko koskaan kuullut iän mukanaan tuomista riskeistä? (Esim. down-syndrooman todennäköisyys 25-vuotiaalla on 1/1500 ja 40-vuotiaalla 1/97.) Ei pelkästään synnyttäjälle, vaan myös tulevalle lapselle. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, jokaisella kun on subjektiivinen oikeus lapseen milloin vain, eikä lapsella ole mitään oikeuksia.

Tätä tietoa lähdin etsimään, kun olen yli 40-vuotias ja ajattelen, että monet riskit ovat paljon suuremmat kuin nuorella. Epäilen myös, jaksaisinko valvoa vauvan kanssa.
 
En tosiaan ota kantaa mikä on sopiva ikä eihän alkuperäinen sitä kysynytkään..

Olen itse 26v. Minulla ei ole lapsia. Minulla, kuten miehelläni (26v.), on yliopistokoulutus ja olemme molemmat ollee työelämässä vasta vähän aikaa. En usko että yritämme edes lasta vielä muutamaan vuoteen. Haluan kuitenkin vakaat tulot, jotta voin olla lapsen (mikäli se meille suodaan) kanssa kotona pitempään ja tarjota sille parasta (ilman taloudellisia ongelmia). Samat suunnitelmat on ystävillämme, jotka ovat opiskelleet pitkään. Eli moni on saanut ensilapsensa n.29+.

Ystävillämme, jotka eivät ole esim. ammattikoulun jälkeen opiskelleet vaan siirtyneet suoraan työelämään, ovat saaneet moni jo esikoisensa 22+.

Nykypäivänä nuoreksi äidiksi (en tarkoita liian nuoreksi) luokittelen alle 20vuotiaat.
Ja vanhaksi ensisynnyttäjäksi +35v.

 
Nuori: <22 v
Vanha: >30 v

Subjektiivisahan nämä jutut on. Tiedän vain, että itse olisin joutunut katumaan monesti jos olisin aloittanut liian aikaisin... Elämä on sen verran vienyt eri suuntaan kuin ajattelin.
 
vasta nyt -lähempänä 28v.- alan edes miettimään lapsia. tähän asti olen opiskellut -niin suomessa kuin ulkomaillakin- aloitellut työelämää, hengaillut vaan. vieläkään musta ei tunnu siltä et oisin asettumassa aloilleni, mutta pelkään, ettei musta koskaan tunnu siltä. mieheni haluiaisi jo alkaa yrittämään, mä en oikein tiedä. välillä mietin miten kiva se ois ja sitten taas tulee "entäjos". entä jos haluankin vielä muuttaa ulkomaille? entä jos en jaksakaan olla kotona, vaan haluan takaisin töihin, minne en välttämättä enää pääse (määräaikainen työsuhde)? toivoisin et mullekin tulis se kuuluisa vauvakuume, et voisin varmasti haluta lasta.

mun mielestä mikä ikä vaan on sopiva äidiksi,jokainen tekee tavallaan. ehkä mun asiaan vaikuttaa vielä myös se, et mun kavereillakaan ei ole vielä lapsia, vaikka samanikäisiä ollaan. mietin kaikkia mahdollisuuksia, mitä voisin ilman lasta tehdä. toisaalta vauvakin olisi ihana. pitänee kai vielä odotella näiden tunteiden tasoittumista :)
 
Itse olen saanut lapset 25-30 vuotiaina. Olisin ollut valmis äidiksi jo 22-23 vuotiaana, mutta mies ei vielä ollut kypsä ajatukselle. Lasten isästä tuli myöhemmin ero ja jonkun aikaa sinkkuiltuani löytyi elämäni mies. Minulla on ikää 38-vuotta, mutta mies on reilusti nuorempi. Mies haluaisi lapsia, koska niitä ei hänellä ole ennestään. Jotenkin tuntuu siltä, että on ihan mahdollista, että minusta tulee vielä nelikymppisenä uudelleen äiti.

Oma äitini on vasta kuusikymppinen, mutta hän on vielä työelämässä ja koska välimatkaakin on aika paljon, hän pystyy vain harvoin hoitamaan lapsiani. Koska tapaamme harvoin, lapsillani ei ole läheistä suhdetta isovanhempiinsa, mikä on sääli. Kun äitini jää eläkkeelle 5 vuoden päästä, omat lapseni ovat jo niin isoja, että he eivät enää kaitsijaa tarvitse.
 
Se on varmaan sit sellainen ikä, että passaa synnyttää ollenkaan :) Aika yllättävää muuten, että "itse" nähdään ns. normaalina ensisynnyttäjänä. Silti aika kapea tuo ikähaarukka, 24-27, varsinkin kun miettii että monille korkeakoulutus ja vakituisen työpaikan saanti ovat tärkeitä ihan oman mielenrauhan vuoksi. Ja aina ennen tuota ikää ei kaikkea ehdi saada.
 
Alla olevaan: koska 40-vuotiaita synnyttäjiä on paljon vähemmän, tuo riskikin näyttää erityisen suurelta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos JOKAINEN 40-vuotias nainen tulisi raskaaksi, niin joka 97. olisi vammainen.
Huolehtisin mielummin mm. huumeäitien "oikeuksista" ym. kuin meistä kunnollisista ja huolehtivaisista nelikymppisistä, joita tuttavapiirissänikin on monta ja meillä kaikilla terveet lapset, vakaat liitot jne. (kas kummaa, ainoat tuntemani vammaiset lapset ovat kuitenkin nuoremmilla, joten ei ole niin yksioikoista...). Jos tunnet muuten biologiaa, tiedät, että nelikymppisen terveen fyysinen kunto voi olla paljon parempi kuin vaikka 3-kymppisen bailaajan, tupakoitsijan tms. Kaikki ei ole niin yksinkertaista. Ja kyllä, itse olen jaksanut hyvin valvoa, tosin vauva ei ole kauheasti valvottanut. Luonto on luonut lisääntymisikän ja jokainen sen ikäinen on hyvä. Siksipä ei yleensä yli 45-vuotiaat tule raskaaksi....

Alkuperäinen kirjoittaja Aika meni ohi?:
Alkuperäinen kirjoittaja järjen käyttö on sallittua:
^Se että on on vielä "lisääntymisikäinen" ei tarkoita, että se numero olisi hyvä _ensisynnyttäjä-iäksi_. On olemassa biologisia tosiasioita, jotka eivät valitettavasti kulje käsi kädessä kulttuurillisten (kouluttautuminen, uran luonti) seikkojen kanssa. Oletko koskaan kuullut iän mukanaan tuomista riskeistä? (Esim. down-syndrooman todennäköisyys 25-vuotiaalla on 1/1500 ja 40-vuotiaalla 1/97.) Ei pelkästään synnyttäjälle, vaan myös tulevalle lapselle. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, jokaisella kun on subjektiivinen oikeus lapseen milloin vain, eikä lapsella ole mitään oikeuksia.

Tätä tietoa lähdin etsimään, kun olen yli 40-vuotias ja ajattelen, että monet riskit ovat paljon suuremmat kuin nuorella. Epäilen myös, jaksaisinko valvoa vauvan kanssa.

 
Hei sinä edelline jokseenkin katkera "Nuorekas nelikymppinen"!!

Ensinnäkin nimimerkkisi. Nuorekas. Olet siis omissa silmisssäsi nuorekas (yli-ikäinen pissis). Todella hienoa. Kenties Susanna Penttilä-tyyillin tai Susanna Sievinen-tyyliin? Vai ihan alá Helena Lindgren, jok aon nuorekas vaikkei sitä vakuuttelekaan. se, että olet omasta mielestäsi nuorekas, ei tee sinusta nuorekasta vaan lähinnä säälittävän.

Lue ihan mistä vaan ja kohtaa tosiasia, vaikkei se olekaan oikeudenmukainen tämän yhteiskunnan vaatimuksiin: NAINEN ON HEDELMÄLLISIMMILLÄÄN 22-vuotiaana ja alle 22-vuotiaana. Piste.

Itse olen 38v ja ylepsäti juuri tämän ikäinen.En kehtaisi vätiiää olevani nuorekas
 
^^hohhoijaa... kyllä sitä ehtii kouluja käydä ja ammatin hankkimaan vaikka lapsia olisikin... mutta toki jos aikoo lääkäriksi lukea niin silloin menee jokunen vuosi kauemmin eikä täten voi olla valmistunut 22-vuotiaana..
ärsyttää tommoset turhat piikittelyt täällä! tonkin "niin, kouluhan se on se peruskoulukin" voi käsittää samallalailla kuin "olitpa ammatiltasi mikä tahansa niin olet liian nuori ja huono ja ammattisikin on syvältä"
kummaa touhua sanon minä!
 
Täällä on yksi tällainen vanha 35-vuotias, joka yrittää saada esikoista aikaiseksi... Miksikö odotin näin kauan? Siksi, että entinen mieheni, jonka kanssa olin yhdessä 17-vuotiaasta kolmekymppiseksi (ja liki 10 vuotta tuosta ajasta naimisissa) ei milloinkaan suostunut lasta edes yrittämään. Aina oli joku tekosyy, ihan aina. Kaverit ehdottelivat, että jätä pillerit salaa pois, mutta koin, etten voi "huijata" itseäni raskaaksi, vaan sen on oltava molempien tulevien vanhempien yhteinen päätös.

Niinpä sitten erosimme (tuo lapsiasia oli yksi iso syy välirikkoomme) ja aloin seurustella uuden miehen kanssa (nykyiseni) hieman yli 30-vuotiaana, mutta eihän sitä heti uuden kumppanin kanssa suhde ole sellainen, että perheen - siis lapsiperheen - perustamista voisi edes ajatella. Nyt olen jättänyt ehkäisyn pois, molempien toivomuksesta, ja toivon, että tärppäisi ja pian. En koe itseäni liian vanhaksi.

Mikä sitten on liian nuori, sopiva tai liian vanha on lienee aika yksilökohtaista. Joku voi olla valmis äidiksi alle 20-vuotiaana, kun toinen on sitä vasta yli kolmekymppisenä. En osaa siis edes näitä ikäkysymyksiä alkaa määritellä.
 
Niin, elämä ei tosiaan aina mene niin kuin pienenä suunnittelee. Itsellänikin oli kova vauvakuume siinä 24-25-vuotiaana, mutta silloinen aviomieheni ei ollut vauva-asioista lainkaan kiinnostunut. Oli myös jos millaista syytä ja tekosyytä. Siinä sitten opiskeli, kun minä pidin taloutta pystyssä, ja minä ajattelin, että ehkä sitten kun opiskelut on ohi...

No opiskelut olivat sitten loppusuoralla ja uusi nainenkin valmiiksi katsottu. Nyt he ovat naimisissa ja tuoreen vauvan onnelliset vanhemmat.

Mutta, jotta tarina ei liian surulliseksi kävisi, niin on minullakin asiat hyvin. Uusi ihana mies, kaikki muukin kohdallaan. Ikää on jo kuitenkin se 31-vuotta ja miehelläni ei vauvakuumetta. Eipä tosin erityisemmin enää minullakaan; välillä mieleen tulee, että olisihan se mukava....mutta sitten kuitenkin unohtuu.

Tarinan pointti oli se, ettei todellakaan elämää kannata valmiiksi liikaa miettiä, kun ei kuitenkaan varmalla voi sanoa mihin se tulee viemään. Eikä ketään kannata ainakaan syyllistää, jos ei ole koko elämänhistoriasta tietoa.
 

Yhteistyössä