Mikä on mielestäsi nuori/normaali/vanha ensisynnyttäjän ikä?

[pikku-miranda]

Vaikea sanoa, tää on niin yksilöllistä. Toinen on kypsä äidiksi 18-vuotiaana, toinen vasta reilusti yli parikymppisenä. Yli nelikymppinen on liian vanha äidiksi, ihan jo senkin takia, että siinä vaiheessa on jo suuri riski, että syntyvä lapsi on kehitysvammainen. Siinä tulee jo luontokin peliin, että kovin vanhana lapsia ei voi tehdä, vaikka sitä "hedelmällisyysikää" olisikin vielä jäljellä.

 

[pikku-miranda]

Alla olevaan: koska 40-vuotiaita synnyttäjiä on paljon vähemmän, tuo riskikin näyttää erityisen suurelta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos JOKAINEN 40-vuotias nainen tulisi raskaaksi, niin joka 97. olisi vammainen.

Ymmärtää ne tilastotieteilijät suhteuttaa ne luvut koko ikäryhmää koskevaksi. Ne kun yllättäen ovat oikein opiskelleet alaansa, ja osaavat varmasti työnsä.

 

[Haaveileva pupu]

Nuori on alle 20-vuotias,
keskiverto 27,5 (tilastoen mukaan)
vanha on 40 vuotias.
Ajattelisin parhaan iän olevan siinä jossain 22-32 välillä. Kaikile se ei vaan ole mahdolista sen ikäisenä.

 

['¨å]

Mun mielestä nuori on alle 20 vuotias, normaali siinä 25-30 iässä ja vanha yli 35 vuotias. Aukkoja tuonne ikähaitarien väliin jäi, mutta kaikki ei tietenkään ole niin yksiselitteistä.

 

[Ihan vaan tiedoksi]

Tuolla aiemmin puhuttiin näistä lapsen oikeuksista ja down syndroomasta niin haluaisin vain kertoa, ettei se ihan niin yksiselitteistä ole. Down syndroomaan vaikuttaa monta muutakin tekijää kuin äidin ikä.

Itse sain esikoiseni 34-vuotiaana ja kävin veriseulassa testauttamassa ja esikoisen riski olla down lapsi oli 1:7500. Ja nyt minulla on siis ihana terve tyttö.
Isoäitini synnytti esikoisensa myös 34-vuotiaana ja sai kaikkiaan seitsemän lasta, kaikki terveitä.

 

[Siideri]

Minun mielestäni:

Nuori: alle 22
Normaali: 22-35
Vanha: yli 35

 

[ohdakkeenkukka - töissä]

Minä olin nuori saadessani ensimmäiseni 18v. Olin varmaan edelleen aika nuori saadessani toisen 20v..ehkä aloin olemaan jo aika sopiva (mutta nuorehko) kun sain kolmannen 23v.

Olen nyt 28 ja jotenkin tuntuu kuin kaikki minua nuoremmat olisi liian nuoria tämä siis johtuu siitä kun aina alitajuisesti kuvittelen olevani vielä kaksikymppinen :/

 

[Auria]

Mitähän tässä pitäisi ajatella? Olen vuonna 1963 syntynyt ja huomasin viikko sitten olevani raskaana. Vauvan (mahdollisesti) syntyessä (kyllä kiitos, tiedän megalomaaniset riskit) olen jo 45 vuotias ensisynnyttäjä.. Mitään suunnitelmia raskaaksi tuloon ei ollut, en myöskään ole ikinä haaveillut lapsista. Kaiken huipuksi otin vielä jälkiehkäisypillerin helmikuussa etten vaan tulisi raskaaksi. Raskaus on alkanut tuosta huolimatta.
Tämä vaan kommenttina noihin luonto järjestää ettei yli 45 vuotiaat tule raskaaksi. Asia on todella hämmentävä, aion kuitenkin ns. jättää asian luonnon hoidettavaksi etenkin kun lapsen isä on aivan innoissaan.

 

[Papu75*]

Auria; hänellä on kova tarve päästä syntymään, onneksi olkoon!

Ohdakkeenkukka täällä kanssa nuori äiti, 19v, ei enään niin nuori 25v, vielä on kesää jäljellä 29v ja nyt olis kiikarissa ikää 32v ja vielä haaveillaan.
Kyllä se on aikas paljon ihmisen pääkopasta kiinni, on minun mielipiteeni. Sen olen huomannut, että nuoret äidit on nykyään iäkkäämpiä, sekä vanhemmat äidit nuorempia....Niin ne mielipiteet muuttuvat.

 

[ohdakkeenkukka - töissä]

Auria, onneksi olkoon. Niin se elämä järjestää yllätyksiä. Oikein hyvää vointia sulle ja pienokaiselle :}

 

[Aurora Vee]

Olen minäkin 14-vuotiaana listannut päiväkirjaani tuollaisia ikärajoituksia erilaisille elämän suoritteille, mutta onneksi nyt aikuiseksi (30+) kasvettuani ymmärtänyt, ettei elämä ole suora viiva kahden pisteen välillä.

Me olemme kaikki erilaisia, kaikki kuljemme omia polkujamme - toisilla ne mutkittelevat vähän enemmän kuin toisilla. Moni löytää kumppanin jo parikymppisenä, ja hyvä niin, se on hyvä lähtökohta perheen perustamiselle ja nämä voittajat tekevät sen jo nuorena. Toiset meistä onnistuvat vasta toisella tai kolmannella kierroksella, monet eivät ollenkaan. Monia ei koko homma kiinnostakaan.

Tärkeintä on lasten hankinnassa kuunnella omaa itseään. Missään tapauksessa siihen ei pitäisi ryhtyä ennen kuin on itse siihen valmis. Monesti ystäväpiirit etenevät näissä asioissa tasatahtiin, ja toisenlaisen ratkaisun valinnut voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. "Siksi kun muutkin" ei ainakaan ole hyvä lähtökohta lasten hankkimiselle.

Kannattaa muistaa sekin, ettei niitä lapsia ihan aina noin vain tehdä. Moni tekee, ja heille se suotakoon, mutta lapsettomuudesta kärsiviäkin on paljon. Monet heistä ovat ihan nuoria - siksi onkin ikävää, että koko ongelma kuitataan yleisesti jollakin "olisivat tehneet lapset nuorina" -kommentilla. Kolmasosalla ongelma johtuu miehestä, eikä siis suoranaisesti liity biologiseen lisääntymisikään, miehistä kun voi tulla isiä vielä vanhemmallakin iällä. Miksi muuten neli-viisikymppisten miesten isäksi tulemista niin harvoin kyseenalaistetaan, mutta 35-vuotiaat äidit leimataan jo liian vanhoiksi?

Tärkeämpää kuin äidin ikä on se, että lapsilla on rakastavat vanhemmat, turvallinen ja hyvä lapsuus, läheisiä ihmissuhteita, mielekästä tekemistä, koti. Joku on kypsä hyvään vanhemmuuteen jo alle parikymppisenä, joku paljon myöhemmin. Jokainen tietää itse, milloin on "liian vanha". Ja ihan sama minulle, vaikka olisivat viisikymppisiä - itsehän he ne keinohedelmöityksensä maksavat, eikä se ole minulta pois.

Halusin kopioida tämän vanhan tekstin uudestaan tänne ketjun loppupäähän, jos se jää muuten joltain hyomaamatta. Oli niin hyvin sanottu!

Itse olen juuri 28v täyttänyt kahden lapsen äiti, ja mielsin itseni melko nuoreksi 25-vuotiaana esikoisen syntyessä. Syy oli varmaan se, että elämäntilanne (kummallakin vanhemmalla opinnot kesken, kellään kaverilla ei ollut vielä lapsia) oli yhteiskuntamme normista poikkeava ja puolisonikin on nuori (silloin 24v). Toivon saavani vielä kolmannenkin lapsen ennen 30-vuotissyntymäpäivää.

 

[elsis]

olen itse 31vuotias ensimmäistä lasta yrittävä nainen. eli minusta nuori es olisi 18v, normi 30v ja vanha 40v. eli omasta iästä ja elämäntilanteesta taitaa nämä luokittelut juontaa juurensa.

 

[elämää...]

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kahdella tuttavallanikin oli nuorena ehdottomat säännöt ja toiveet, että lapsi on saatava viimeistään 28 vuotiaana. Niin siinä sitten kävi, että toinen on nyt 36 eikä vaan ole miestä löytänyt. Hän on mukava ja fiksu nainen, mutta ei mikään kaunotar ja lukuisista yrityksistä huolimatta ei ole miestä saanut eikä siis sitten myöskään lasta. Yksinhuoltajaksi hän ei halua.
Toinen tuttavani löysi miehensä vasta kun oli 40 vuotias. Ja siinä iässä sitten on jo kiire, joten he tekivät lapsen heti. Tämäkään ratkaisu ei kovin järkevä, että ei ole aikaa tutustua lapsn isään. Lapsen syntymän jälkeen mies paljastui alkoholistiksi, jolla on lisäksi liiallisen alkon käytön takia pahoja psykoosikohtauksia. Lapsen isä siis käytännössä myös ihan huollettava ja tuttavani on aivan palasina.
Että olkaa onnellisia, jotka löydätten miehenne nuorena ja teillä on aikaa tutustua lapsen isään kunnolla, eikä tarvitse tehdä paniikkiratkaisuja tai jäädä kokonaan ilman lasta. Mutta älkää moralisoiko niitä, jotka tekevät lapset vanhana, kaikilla ei syynä ura tai menohalut vaan se, ettei sopivaa miestä vaan löytynyt aiemmin!!!

 

[MiniMinni]

Itsella kesti 36 vuotta loytaa hyva mies.

Sita ennen en olisi edes ajatellu hankkivani lapsia kenenkaan toisen kanssa.

 

[Auria]

On pakko lisätä omalta osaltani ns. jälkikaneetti tähän keskusteluun. Olen se 1963 syntynyt joka huomasi yllättäen olevansa raskaana huhtikuun alussa. Tällä viikolla oli ensimmäinen ultra kun raskauden kesto oli saavuttamassa sen 12 viikkoa. Ultra näytti kuitenkin seitsemän viikon jälkeen kuolleen sikiön. Olihan se aika shokki vaikka olin kaikkeen valmentautunutkin. Luulen että erityisesti lapsen isälle. Minulla ei ollut mitään keskenmenon oireitakaan joten raskaus on keskeytynyt koska sikiö on ollut jotenkin vajavainen elämään. Tämä liittyy varmaan aika paljon ikääni.
Kyllä suosittelen kaikille että yrittävät viimeistään ennen 40 ikävuotta ne lapset tehdä mikäli mahdollista. Itse nyt toivun rauhassa tästä. En ollut todellakaan suunnitellut raskautta eikä minulla ole ikinä ollut erityisiä äitiyshaaveita mutta kyllähän se on haikeaa kun ehti asiaa jo jotenkin paljon ajatella.
Se puoli tietysti oli mielenkiintoinen että tulin raskaaksi ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa. Mitään "yritystä" ei ollut takana.

 

[Miri]

Nyt puhun iästä pelkkänä numerona. Ei kai tässä muuta kyseltykään?!
Omasta mielestäni nuori ensisynnyttäjä on alle 20v. Normaali 25-30, vanha yli 35 v. Aukkoja siis on.
Mutta niinku moni todennut. Ihmiset ovat erilaisia, toinen on kypsä äidiksi 18v ja toinen 35v. En tuomitse ketään. Sitten ehkä vähän ihmettelen, että hoidoilla tehdään lasta 40-vuotiaana. Tosin jos mies on löytynyt vasta siinä vaiheessa, niin se on eri juttu. Joten tilanteetkin ovat erilaisia.
Itse sain esikoisen vähän alle 30-vuotiaana. Koin jo silloin olevani "vanha" ensisynnyttäjä. Olisipa mies löytynyt aikaisemmin. Tosin en välttämättä sittenkään olisi ollut valmis äidiksi aiemmin.

 

[mariella81]

Niin, mikä on mielestäsi nuori/normaali/vanha ensisynnyttäjän ikä?


Tästä lienee erilaisia tutkimuksia lääketieteelliseltä kannalta, mutta mitä nämä iät ovat sinun mielestäsi ja omaa tuttava-ystäväpiiriäsi miettien?

Nuori 17-20 vuotias
Normaali 20-30
Vanha 30->

Itse olin esikoisen syntyessä 25-vuotias ja lapsen olisimme halunneet jo paljon aiemmin mutta luonto järjesti niin että raskaaksi tulin vasta kun kasvain oli löydetty ja poistettu

 

[Huomioin vain]

Auria: Ehkäpä tuo keskenmeno johtui siitä jälkiehkäisypilleristä?

Itse löysin mieheni 35 -vuotiaana. 38 -vuotiaana jäi ehkäisy pois, mutta olin jo liian vanha. Olen nyt 40 vuotta ja lapsettomuuteen tuomittu.

Sen olen oppinut, etten moralisoi minkään ikäistä lasta haluavaa, jos vain vanhemmat ovat "normaaleja" ja tutustuneet toisiinsa tarpeeksi pitkään.

 

[tytsyvaan]

Mielenkkiintoista lukea vastauksianne. Itse olen vielä siinä 20-25 välissä ja esikoinen haaveissa. Pidän itseäni juuri sopivan ikäisenä esikoiseni saamaan. Ystäväni ovat saaneet esikoisensa 18-20 välillä. Mielestäni hyvä ikä esikoiselle olisi siinä 19-25 siitä nuoremmat ovat liian nuoria ja 25-30 vielä menettelee hyvinkin jos ei tahdo kuin sen yhden. Mutta 30-> Alkaa olla minun mielestäni jo aika iäkäs saamaan esikoisen. huom, ei vanha! Oma ajattelu tapani varmasti juontaa juurensa vanhemmistani, jotka saivat minut nuorena.
Ovat tosiaan minun mielipiteitäni.