A
ap
Vieras
Kirjoitan tänne, vaikka teistä kukaan ei voikaan tietää mitä minä ihan oikein todella tunnen ja mikä tilanne on.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta ja perheemme on onnellinen ja meillä menee hyvin.
Mutta... Minä olen jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän kärsinyt siitä, että en ole oikeasti niin onnellinen kuin toivoisin. Mies tuntuu enemmän kaverilta ja sen lisäksi kohtelu, jota saan häneltä on minusta järkyttävää. Usein kohtelee hyvinkin, mutta tosi paljon kohtelee minua jollain tavalla halveksivasti ja alentavasti. Ainakin viimeisen vuoden olen jo antanut asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä ole jaksanut paljon asioista sanoa, kun ei se ole muutosta tuonut kuin korkeintaan hetkellisesti. Lisäksi mies petti minua reilu vuosi sitten.
Olen kuitenkin koko ajan ajatellut, että ydinperhe menee ihan kaiken edelle. En ole edes jaksanut ajatella mitään muuta.
Mutta sitten aivan yhtäkkiä rakastuinkin toiseen. Tämä kaikki on tapahtunut kuukauden sisällä, mies on kyllä ennestään tuttu, mutta tämä kaikki tunne on uutta. En ole koskaan kokenut mitään tälläistä. Tuo toinen mies tietää puolesta sanasta tai jopa pelkästä ilmeestä mitä ajattelen ja tunnen. Haluamme elämältä samanlaisia asioita ja hän on valmis myös ottamaan minut ja lapset elämäänsä. Hänen avioliittonsa on ollut onnellinen, lapsia heillä ei ole. Tiedän, että tämä aika on lyhyt, mutta en pysty kuvailemaan sitä mitä tunnen. Miten hyvä minun on olla tuon miehen kanssa, joka tuntuu sielunkumppanilta ja joka saa minut nauramaan ja hymyilemään yhdellä vilkaisulla. Seksiä emme ole harrastaneet.
Kerroin eilen tästä kaikesta miehelleni. Hän on järkyttynyt, mutta ei vihainen. Ei voi käsittää miten haluan hajottaa perheemme. Haluaisin tuntea miestäni kohtaan jotain muutakin kuin sääliä, mutta valitettavasti tuntuu että en löydä sitä kunnon rakkauden tunnetta sisältäni. Se rakkaus on sitä mitä meillä on ollut ja sitä, että meillä on yhteiset lapset. Toisaalta elämäni on hyvää näinkin, mutta toisaalta olen tavattoman onneton jatkuvasti.
En käsitä miten tässä pitäisi toimia.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta ja perheemme on onnellinen ja meillä menee hyvin.
Mutta... Minä olen jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän kärsinyt siitä, että en ole oikeasti niin onnellinen kuin toivoisin. Mies tuntuu enemmän kaverilta ja sen lisäksi kohtelu, jota saan häneltä on minusta järkyttävää. Usein kohtelee hyvinkin, mutta tosi paljon kohtelee minua jollain tavalla halveksivasti ja alentavasti. Ainakin viimeisen vuoden olen jo antanut asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä ole jaksanut paljon asioista sanoa, kun ei se ole muutosta tuonut kuin korkeintaan hetkellisesti. Lisäksi mies petti minua reilu vuosi sitten.
Olen kuitenkin koko ajan ajatellut, että ydinperhe menee ihan kaiken edelle. En ole edes jaksanut ajatella mitään muuta.
Mutta sitten aivan yhtäkkiä rakastuinkin toiseen. Tämä kaikki on tapahtunut kuukauden sisällä, mies on kyllä ennestään tuttu, mutta tämä kaikki tunne on uutta. En ole koskaan kokenut mitään tälläistä. Tuo toinen mies tietää puolesta sanasta tai jopa pelkästä ilmeestä mitä ajattelen ja tunnen. Haluamme elämältä samanlaisia asioita ja hän on valmis myös ottamaan minut ja lapset elämäänsä. Hänen avioliittonsa on ollut onnellinen, lapsia heillä ei ole. Tiedän, että tämä aika on lyhyt, mutta en pysty kuvailemaan sitä mitä tunnen. Miten hyvä minun on olla tuon miehen kanssa, joka tuntuu sielunkumppanilta ja joka saa minut nauramaan ja hymyilemään yhdellä vilkaisulla. Seksiä emme ole harrastaneet.
Kerroin eilen tästä kaikesta miehelleni. Hän on järkyttynyt, mutta ei vihainen. Ei voi käsittää miten haluan hajottaa perheemme. Haluaisin tuntea miestäni kohtaan jotain muutakin kuin sääliä, mutta valitettavasti tuntuu että en löydä sitä kunnon rakkauden tunnetta sisältäni. Se rakkaus on sitä mitä meillä on ollut ja sitä, että meillä on yhteiset lapset. Toisaalta elämäni on hyvää näinkin, mutta toisaalta olen tavattoman onneton jatkuvasti.
En käsitä miten tässä pitäisi toimia.
