Mikä on paras sääntö/vinkki jonka ootte saanu lastenkasvatukseen liittyen?

[hansumh]

Voi siis olla vaikka omilta vanhemmilta, sukulaisilta tai tutuilta saatu vinkki tai sitten sellainen kasvatussääntö, jota esim. vanhempasi tai anoppi on käyttänyt itse?

Mä kun juttelin anoppini kanssa, niin hän (4:n lapsen äitinä) sanoi, että on tehnyt lapsilleen selväksi sen, että kotiin voi aina tulla, olipa missä kunnossa tahansa ja olipa sattunut mitä tahansa. Mun mielestä se on tosi hyvä sääntö, se muistuttaa siitä, että äiti/isä rakastaa aina lastaan ainakin jollain tavalla, vaikka lapsi olisi tehnytkin jotain todella väärää.

 

[mie]

kotiin voi aina tulla, olipa missä kunnossa tahansa ja olipa sattunut mitä tahansa.

näin on myös minun äiti toiminut ja näin tulen minäkin toimimaan omien lasteni kanssa.

 

[Foxeri]

tuo edellä mainuttu ja sitten tää kliseinen, mutta silti tärkeä että ei saa koskaan tuomita ulkonäön tai edes tekojen perusteella ekalla kerralla ja muille ei saa tehdä niin kuin ei itselle tahdottaisi tekevän

 

[Haukkuva Hiiri]

Ehkä se, että ollaan johdonmukaisia eli jos joku asia kielletään niin se on sitten kielletty ja molemmat vanhemmat pitää kiinni siitä.

Ja sit se, et on helpompi löyhentää sääntöjä jälkeenpäin kuin yrittää kiristää niitä Eli siis tiukemmasta kurista on helpompi antaa periksi kuin yrittää myöhemmin kiristää kuria.

 

[HyacinthBucket]

No sellanen aforismi on mua ohjannut paljon kuin,
"Ennen lapsia minulla oli viisi lastenkasvatusteoriaa, nyt minulla on viisi lasta eikä yhtään teoriaa" eli maalaisjärjellä mennään.

Meillä on myös lapsille opetettu pienestä pitäen, että tyhmyyksiä voi vahingossa kuka vaan tehdä, mutta niistä pitää heti kertoa vanhemmille, eikä ikinä saa valehdella... elikäs parempi tulla kotiin kännissä kuin kuolla kadulle.

 

[hansumh]

Aivan. Tuo johdonmukaisuus kasvatuksessa on erittäin tärkeää, sen takia vanhempien (jos siis on 2 vanhempaa) olisi hyvä jutella yhteisistä periaatteista. Ja itse ainakin haluan (sitten joskus jos saan lapsen) ainakin yrittää opettaa lapselle suvaitsevaisuutta eli erilaisuuden ymmärtämistä. Mielestäni tunnekasvatus on myös tosi tärkeää pitää myös ymmärtää ja hyväksyä se ettei itse eikä lapsi eikä kukaan muukaan ole täydellinen eikä vaadi itseltä tai lapselta liikaa.

 

[hansumh]

Hyviä "ohjeita" on tullut, kiitoksia paljon! Ja itse olen myös sitä mieltä, että maalaisjärki on kaikista tärkeintä! onhan niitä erilaisia kasvatusteorioita, mutta tuskinpa niitä kukaan tosissaan miettii ja toteuttaa niitä sitten kun lapsia on.