Muutamia kommentteja... Meillä on poika 2v3kk. Kauhean pahaa uhmaa ei vielä oo, mutta välillä on hankalampia päiviä ja tilanteita.
Laatuaika toisen vanhemman kans: vaikka meillä on vaan tuo yks muksu, niin hän kyllä protestoi jos ei sitä rauhallista leikkiaikaa vanhemman kans tarpeeks saa. Mie oon kotosalla päivät ja touhuillaan täällä yhessä. Isin kans illalla sit on leikkejä myös. Poika nauttii siitä tosi paljon ja kun saa sopivan annoksen yhteistä aikaa niin sit jossain vaiheessa vetäytyy ihan itekseen leikkimään myös. Meille on tulossa marraskuussa vauva, saa nähdä miten sitten käy...
Samanikäisten seura: Oon huomannu että jo noinki pieni kaipaa sitä seuraa. Me ulkoilla puistoissa joka päivä ja yleensä mammaporukalla sovitaan missä nähdään. Mutta joskus on hiljaisempaa puistoissa, varsinki näin kesäloma-aikana, niin ukkeli on kotonaki sit tosi levoton. Käydään myös perhekerhossa 1 krt/vko, se tekee myös hyvää! Vaihtelu virkistää pientäkin!
Nukkumisesta: Meillä nukkuminen ja unille käyminen ei oo ongelma (ainaka toistaseks). Poika nukkuu 21-06.30 ja päivällä 12-13.30. Ja on yleensä sopivan väsyny että nukahtaa helposti omaan sänkyyn itsekseen iltasadun jälkeen. Toki poikkeuksiaki on (just nyt kuuluu kiukkuaminen pikkumiehen huoneesta... Mutta kyllä isi hoitaa
)
Syöminen: meillä on kans venkoilua tuon syömisen kans. Aikasemmin poika on syöny isot annokset ja kaiken mitä on eteen laitettu. Nyt ei oikeen mikään kelpaa. Ja kaikki entiset herkutki (hedelmäkiisseli, jukurtti, rahka...) on nyt jotenki pahoja. Meillä tehdään niin että laitan ruuan valmiiks pöytään ja sit käydään käsien pesulla ja syömään mennään sit yhdessä. Jos ei syö niin sit ei syö, kaks kertaa pitää maistella lautaselta. Mutta meillä ei pöydästä nousta pois ennen kuin isi tai äiti on valmis ja nousee pois. Mie aattelen että muksu käyttää sit venkoilua hyväkseen että jos aina venkoilulla pääsee takasin jatkamaan leikkejä, niin ei varsinka malta istua pöydässä ja syödä. Nyt on myös tullu taas takasin että pitäs syöttää. Vaikka ukkeli on ihan pienestä pitäen osannu syödä ite, nyt ei huvita. Siinä oon kyllä antanu periks, hyvä jos kuitenki niin ees syö. Tänään isin kans söivät vuorotellen: ensin isi anto lusikallisen ja sit piti ottaa ite lusikallinen. Seki toimi! (Hyvä idea isi!!
). Jos lautanen syödään tyhjäks ja leipäpalanen on syöty kans niin sit saa esim. muumikeksin tai puolikkaan vohvelin jälkiruuaks. Vaikka ei tuo herkuilla lahjominenka oo varmaan paras keino, mutta pienestä määrästä ei varmaan haittaaka kauheesti oo... Aamu- ja iltapala yleensä uppoaa ihan kohtuuhyvin, mutta lämmin ruoka on se ongelma.
