Mikä saa ihmisen pettämään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijapö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijapö

Vieras
Miksi pitää olla yhdessä, jos haluttaa sitten muitakin naisia tai miehiä kuitenkin samaan aikaan, eikö olisi tuhat kertaa järkevämpi erota ensin? Eikö näillä ole omantunnon tuskia ollenkaan? Kyllä itsellänikin silmä lepää jos hyvännäköinen ihminen tulee vastaan, mutta pettämään en pystyisi, omatuntoni ei kestäisi sitä.

Miksi nämä ihmiset menevät jopa naimisiin asti, jos valmiiksi sisimmässään tietävät että ei ole aikomuskaan porata vain sitä yhtä reikää loppuelämäänsä? :D Mietin vain, kun nykyaikana tämä tuntuu olevan aika yleistä, ja ihmiset eroavat helpommin. En tarkoita että näin olisi todellakaan jokaisen kohdalla, älkää vetäkö hernettä sieraimiin!
 
tulin nopee postaan mut se trakoittaa sitä vain etä heidän sydämmet ei ole luodut toisilleen
jos sydämmet tuntee toisen tosita ei halau koskaan vahigoittaa vaan haluaa et sillä on kaikki hyvin ja jopa kuumottaa jso vvähnäkään loukkaantuu ja eihän sellaista tunnetta halua menettää aidoissa ja oikeassa tunteissa ilman valhetta n turva ja rauha ja miksi sitä pilata jonkun pimpin takia on se turhaa.
mut niinhän se o nvalheessa oitetaan hakea jotain lisä tunteita hetkeks.

ku kaiken jakaminen tuo vapauden . 9mm kiittää ja meneee olymipialaisiin meikkailussa kurssi alkaa tammikuussa nyt on himo treenit menossa sitä varten .
sain täält paljon oppia kiitos kaikkille :)
 
Pettäjän himo pettää aiheuttaa pettämisen. Pettäjät eivät ymmärrä, ettei kaikilla ole tätä himoa, ja kuvittelevat, että muutkin vain salaavat himonsa ja esittävät uskollista, vaikka sisällä riehuukin himo laukata muissa sängyissä.

Tosiasiassa kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista himoa muita ihmisiä kuin kumppaniaan kohtaan. Näiltä ihmisiltä pettäminen ei edes onnistuisi, vaikka he yrittäisivätkin.

Kumpikaan ryhmä ei ymmärrä toista ryhmää ollenkaan, ja siksi olisi parempi, että pettäjäluonteiset ihmiset kertoisivat suoraan tästä ominaisuudestaan, jotta eivät vahingossa ala seurustelemaan uskollisluonteisen ihmisen kanssa. Jos pettäjät seurustelevat kesjenään, he voivat sopia, että vieraissa saa laukata niin paljon kuin huvittaa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
 
Tunnevammaisuus. Sellainen ihminen pettää joka ei välitä toisen ihmisen tunteista. Oma exäni petti aina kun stressaantui ja meillä oli riitaa. Ei osannut käsitellä suuttumustaan terveellä tavalla niin särki meidän perheen elämän. Joi myös aina viinaa yms. kun tuli tiukka paikka. Hän ei osannut tukea muutenkaan minua vaikeissa tilanteissa. Aina ajatteli itseään ja omia tunteitaan. Edes lapsilla ei ollut silloin väliä.
 
Minä tunnen erään pariskunnan, he pitävät kulisseja pystyssä kyllä keinoin millä hyvänsä. Mies sikailee kyllä minkä kerkeää, en tiedä, tietääkö vaimo vai onko todella niin sinisilmäinen.
 
Miksi pitää olla yhdessä, jos haluttaa sitten muitakin naisia tai miehiä kuitenkin samaan aikaan, eikö olisi tuhat kertaa järkevämpi erota ensin? Eikö näillä ole omantunnon tuskia ollenkaan? Kyllä itsellänikin silmä lepää jos hyvännäköinen ihminen tulee vastaan, mutta pettämään en pystyisi, omatuntoni ei kestäisi sitä.

Miksi nämä ihmiset menevät jopa naimisiin asti, jos valmiiksi sisimmässään tietävät että ei ole aikomuskaan porata vain sitä yhtä reikää loppuelämäänsä? :D Mietin vain, kun nykyaikana tämä tuntuu olevan aika yleistä, ja ihmiset eroavat helpommin. En tarkoita että näin olisi todellakaan jokaisen kohdalla, älkää vetäkö hernettä sieraimiin!

Pettämisen syyt voivat vaihdella ja ne voivat olla mitä vaan alkaen kumppanin haluttomuudesta ja sitä kautta omasta jatkuvasta seksin puutteesta päätyen vaikka siihen, että suhde on pystyyn kuollut. Voi olla, että henkinen yhteys on kadonnut kumppanin kanssa. Tai voi olla, että hakee itsetunnon pönkitystä tai piristystä, haluaa kokea uudestaan alkuaikojen ihastusta ja himoa. Tai sitten vaan hetkellisesti "hairahtaa". Jotkut ovat yhdessä vain lasten takia, mutta kumppaneilla voi olla eri käsitys siitä, mitä se tarkoittaa - toisen mielestä pitää olla uskollinen, vaikka oma suhde olisi käytännössä loppunut, toinen taas voi olla sitä mieltä, että kulissit ovat vain kulisseja ja muuten voi tehdä mitä haluaa.

Äärimmäisen harvoin pettäminen varmaan johtuu siitä, että sattuu vaan kävelemään vastaan joku hyvännäköinen. Kyllä ne syyt ovat vähän monimutkaisemmat. Joskus voi olla järkevämpää erota ensin, joskun ei. Moni varmasti kokee huonoa omatuntoakin pettämisestään. Mutta aika harva menee naimisiin sillä ajatuksella, että haluaa olla muidenkin kanssa. Kyllä nuo tilanteet tulevat toisella tavoin - elämä meneekin erilailla kuin itse ajatteli, oma suhde muuttuukin matkan varrella tai tapahtuu muuta, mitä ei joskus aiemmin uskonut. Mutta eroaminen ei ole ihan yksinkertaista sitten, kun on asuntolaina ja lapsia ja ties mitä kytköksiä ja velvoitteita sitä puolisoa kohtaan.
 
Pettäjiä ei kuitenkaan pidä "ymmärtää" koska he ovat tietoisesti tehneet tekonsa ja se nyt vain on väärin. Oli syy mikä tahansa.
Jos naapurin Markku tai lähibaarin Juhani on niiiin pantavan oloinen niin ero ensin ja sit mulukun varteen.
 
Pettäjiä ei kuitenkaan pidä "ymmärtää" koska he ovat tietoisesti tehneet tekonsa ja se nyt vain on väärin. Oli syy mikä tahansa.
Jos naapurin Markku tai lähibaarin Juhani on niiiin pantavan oloinen niin ero ensin ja sit mulukun varteen.

Riippuu, mitä ymmärtäminen tarkoittaa. Kyllähän se, että käsittää syy-seuraus-suhteet ja asiaan johtaneet syyt, auttaa ymmärtämään ilmiötä ja esimerkiksi neuvomaan vastaisuudessa muita ennalta ehkäisevästi. Tietenkään ei ole oikein pettää kumppanin luottamusta, mutta itse en näe, että pettäminen on aina yksiselitteisesti väärinkään. Kyllä se vähän riippuu syistä. Tai vaikka se olisikin väärin, niin joskus se on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää.
 
Riippuu, mitä ymmärtäminen tarkoittaa. Kyllähän se, että käsittää syy-seuraus-suhteet ja asiaan johtaneet syyt, auttaa ymmärtämään ilmiötä ja esimerkiksi neuvomaan vastaisuudessa muita ennalta ehkäisevästi. Tietenkään ei ole oikein pettää kumppanin luottamusta, mutta itse en näe, että pettäminen on aina yksiselitteisesti väärinkään. Kyllä se vähän riippuu syistä. Tai vaikka se olisikin väärin, niin joskus se on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää.
Taidat itse olla pettäjä?
Pettäminen on aina yksiselitteisesti väärin.
Rikos lähes sitä toista ihmistä kohtaan.
Ei ole ikinä ymmärrettävää, miksi et voi erota/laittaapoikki ja sitten mennä testaamaan kantavatko siipesi sinkkumarkkinoilla?

Väärin on aina.
 
Sama halu ja vietti ajaa pettämään, kuin haluamaan seksiä ylipäänsä. Ei se sen vaikeampaa ole. Liitossa on etunsa, mutta myös puutteensa. Tutkitusti mm. se ettei oma vaimo anna suuseksiä ajaa vieraaseen petiin. Ei siis suinkaan se, että haluaa nuorempaa naista, minkä noin äkkiseltään ajattelisi isoimmaksi tekijäksi.

Eli vaihtoehtona on erota, hajoittaa hyvä suhde ja saada suuseksiä TAI elää hyvässä suhteessa mutta huonolla seksillä ilman suihinottoa TAI elää hyvässä suhteessa ja harrastaa hyvää seksiä vieraissa.

Typerinkin ymmärtää vikan vaihtoehdon olevan optimaalisin.
 
Taidat itse olla pettäjä?
Pettäminen on aina yksiselitteisesti väärin.
Rikos lähes sitä toista ihmistä kohtaan.
Ei ole ikinä ymmärrettävää, miksi et voi erota/laittaapoikki ja sitten mennä testaamaan kantavatko siipesi sinkkumarkkinoilla?

Väärin on aina.

Ekaan kysymykseen: en ole kyllä koskaan pettänyt ketään.

Tokaan kysymykseen: Tottakai voi ensin erota, mutta joissain tilanteissa se ei vaan ole aina kokonaisuuden kannalta järkevää. Ja jos haluaa kuitenkin pitää sen oman suhteensa ja uskoo vaikka, että sen kanssa joskus alkaa taas sujua. Tai on ne lapset ja lainat jne. Tai sitten vaan rakastaa samaan aikaan sitä kumppaniaan. Asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä.

Toki itse olen sitä mieltä, että mieluummin pitäisi vaikka sopia sen toisen kanssa avoimesta suhteesta tms. Pettäminen ei sinänsä ole oikein sitä toista kohtaan, mutta voi se joskus olla ymmärrettävää.

Esimerkiksi oma puoliso sairastuu tavalla, joka vaikuttaa persoonaan. Puoliso on välillä myrkyllinen tai poissaoleva. Hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä ei enää ole. Minusta on ihan ymmärrettävää, jos se toinen osapuoli "sortuu" vaikka sivusuhteeseen tavatessaan mukavan ja huomioivan ihmisen. Toki tähän voisi sanoa, että miksi ei vaan eroa, mutta aina ero ei ole niin yksinkertainen ratkaisu. Tai jos on vaikkapa toivoa, että kumppanin tilanne palautuu joskus entiselleen.
 
Ekaan kysymykseen: en ole kyllä koskaan pettänyt ketään.

Tokaan kysymykseen: Tottakai voi ensin erota, mutta joissain tilanteissa se ei vaan ole aina kokonaisuuden kannalta järkevää. Ja jos haluaa kuitenkin pitää sen oman suhteensa ja uskoo vaikka, että sen kanssa joskus alkaa taas sujua. Tai on ne lapset ja lainat jne. Tai sitten vaan rakastaa samaan aikaan sitä kumppaniaan. Asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä.

Toki itse olen sitä mieltä, että mieluummin pitäisi vaikka sopia sen toisen kanssa avoimesta suhteesta tms. Pettäminen ei sinänsä ole oikein sitä toista kohtaan, mutta voi se joskus olla ymmärrettävää.

Esimerkiksi oma puoliso sairastuu tavalla, joka vaikuttaa persoonaan. Puoliso on välillä myrkyllinen tai poissaoleva. Hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä ei enää ole. Minusta on ihan ymmärrettävää, jos se toinen osapuoli "sortuu" vaikka sivusuhteeseen tavatessaan mukavan ja huomioivan ihmisen. Toki tähän voisi sanoa, että miksi ei vaan eroa, mutta aina ero ei ole niin yksinkertainen ratkaisu. Tai jos on vaikkapa toivoa, että kumppanin tilanne palautuu joskus entiselleen.
Höpöhöpöhöpö.

Yksikertaista, jos tuntuu että haluaa naapurin Markun munaa niin sitten ensin ero ja sit vasta pomppiin kepin päälle.
Mikä tässä on nyt vaikeaa?
 
Moraalittomuus ja kunnioituksen puute. Ei kunnioita myöskään itseään. Pettämisellä paikataan omia puutteita, ei kumppanin puutteita.
 
Höpöhöpöhöpö.

Yksikertaista, jos tuntuu että haluaa naapurin Markun munaa niin sitten ensin ero ja sit vasta pomppiin kepin päälle.
Mikä tässä on nyt vaikeaa?

Ei tuossa mikään ole vaikeaa. Mutta olen tässä yrittänyt tuoda esiin sitä, että asiat eivät ole aina noin yksinkertaisia, että "haluan naapurin munaa - menen ja eroan ja sen jälkeen menen hakemaan naapurilta munaa", koska parisuhteessa ollessa tilanteeseen liittyy niin paljon muutakin kuin se, haluaako naapurin munaa. Ja toiseksi olen yrittänyt tuoda esiin sen, että pettäminen voi joskus olla ymmärrettävää, vaikka se olisi samalla moraalisesti kyseenalaista. Ja että sekin, kuinka väärin se on, on vähän tilannekohtaista.
 
Pettämistä on aika paljon ruodittu mediassa, joten ei varmaan vaadi ihan hirveän suurta päättelykykyä, jotta pystyy tajuamaan niitä syitä. Eikä tarvitse olla omakohtaista kokemusta - ihan vaan elämäbkokemus ja jonkinlainen ymmärrys ihmisistä riittää.
Jollei ole itse pettänyt, on paha mennä väittämään jotain (yleensä hirveän syyllistävää) pettämisen syistä. Jollet ole pettänyt, et voi tietää miksi joku muu pettää. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.
 
Pettämisen syyt voivat vaihdella ja ne voivat olla mitä vaan alkaen kumppanin haluttomuudesta ja sitä kautta omasta jatkuvasta seksin puutteesta päätyen vaikka siihen, että suhde on pystyyn kuollut. Voi olla, että henkinen yhteys on kadonnut kumppanin kanssa. Tai voi olla, että hakee itsetunnon pönkitystä tai piristystä, haluaa kokea uudestaan alkuaikojen ihastusta ja himoa. Tai sitten vaan hetkellisesti "hairahtaa". Jotkut ovat yhdessä vain lasten takia, mutta kumppaneilla voi olla eri käsitys siitä, mitä se tarkoittaa - toisen mielestä pitää olla uskollinen, vaikka oma suhde olisi käytännössä loppunut, toinen taas voi olla sitä mieltä, että kulissit ovat vain kulisseja ja muuten voi tehdä mitä haluaa.

Äärimmäisen harvoin pettäminen varmaan johtuu siitä, että sattuu vaan kävelemään vastaan joku hyvännäköinen. Kyllä ne syyt ovat vähän monimutkaisemmat. Joskus voi olla järkevämpää erota ensin, joskun ei. Moni varmasti kokee huonoa omatuntoakin pettämisestään. Mutta aika harva menee naimisiin sillä ajatuksella, että haluaa olla muidenkin kanssa. Kyllä nuo tilanteet tulevat toisella tavoin - elämä meneekin erilailla kuin itse ajatteli, oma suhde muuttuukin matkan varrella tai tapahtuu muuta, mitä ei joskus aiemmin uskonut. Mutta eroaminen ei ole ihan yksinkertaista sitten, kun on asuntolaina ja lapsia ja ties mitä kytköksiä ja velvoitteita sitä puolisoa kohtaan.

Olen sinun kanssa täysin samaa mieltä.
 
Ainakin yhden syyn tunnistan. Syy on varmaan kokeilusta ja kokemattomuudesta.
Itse en pysty edes kuvittelemaan semmoista yhdessäoloa, jossa ollaan kuin noviisit vain sen yhden ja ainoan kokemuksen kanssa. Ei ole mitään aiempaa kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaan menty yhteen "ehtana". Ei se kauan onnistu. Alkaa ajatukset laukkaamaan ja kokeilunhalu kasvaa.
Omalta kohdaltani en voi kuvitellakkaan tilannetta, että itse olisin sitonut itseni mieheen ilman mitään aiempaa kokemusta. Onneksi on ollut useampikin miesystävä ennen avioliittoa ja tieto ja taidot kasvaneet. En olle haikaillut vieraan perään.
 
Ei tuossa mikään ole vaikeaa. Mutta olen tässä yrittänyt tuoda esiin sitä, että asiat eivät ole aina noin yksinkertaisia, että "haluan naapurin munaa - menen ja eroan ja sen jälkeen menen hakemaan naapurilta munaa", koska parisuhteessa ollessa tilanteeseen liittyy niin paljon muutakin kuin se, haluaako naapurin munaa. Ja toiseksi olen yrittänyt tuoda esiin sen, että pettäminen voi joskus olla ymmärrettävää, vaikka se olisi samalla moraalisesti kyseenalaista. Ja että sekin, kuinka väärin se on, on vähän tilannekohtaista.
Peesi(y)
 

Yhteistyössä