Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

[ruutiukko]

onkohan muuten kristinukossa olevien maailmassa mitään välimuotoa saatanan joukkojen ja jumalan joukkojen välillä

vai onko se joko tai

 

[Chala]

tuohon käy kans se yks juttu (nää on näitä, et joku katto yhen dokumentin ja kerto siitä toiselle tms. eli sillä tasolla paikkansa pitävä juttu) ELI, jossain heimossa Afrikassa tms, vielä nykyaikanakin, on uskomus, että jos käpy tippuu päähän ni kuolee. sitte jollekki oli dokumentin tekoaikana tippunu, ja se oli oikeasti kuollu! sit heimolaiset ihan älämölönä, että käpyjumala taas suututettu ja taas päitä putoili mutta tuo johtuu ainoastaan siitä, että kun on vauvasta asti uskoteltu tällee, ni ihminen säikähtää käpyä niin, että menee sokkiin ja voi siihen oikeasti kuolla!! (olipas pitkä sepustus, eikä välttis liittyny yhtään mihinkään, piti nyt tulla jakamaan tämä tiedonmurunen kaikille hee)

Käpyjumala Ihan mahtavaa

 

[kfkfkf]

tuohon käy kans se yks juttu (nää on näitä, et joku katto yhen dokumentin ja kerto siitä toiselle tms. eli sillä tasolla paikkansa pitävä juttu) ELI, jossain heimossa Afrikassa tms, vielä nykyaikanakin, on uskomus, että jos käpy tippuu päähän ni kuolee. sitte jollekki oli dokumentin tekoaikana tippunu, ja se oli oikeasti kuollu! sit heimolaiset ihan älämölönä, että käpyjumala taas suututettu ja taas päitä putoili mutta tuo johtuu ainoastaan siitä, että kun on vauvasta asti uskoteltu tällee, ni ihminen säikähtää käpyä niin, että menee sokkiin ja voi siihen oikeasti kuolla!! (olipas pitkä sepustus, eikä välttis liittyny yhtään mihinkään, piti nyt tulla jakamaan tämä tiedonmurunen kaikille hee)

|O

käpyjumala
Uskovaiset, ootteko tästäkin jutusta ihan tosissanne? Vai pidättekö hölmönä??

 

["mies"]

Uskovan vahvuus on toki ympäristön paheksunnan sietämisessä - mutta heillä on aina vahva yhteisö tukenaan ja tavallaan käsikirjoitus edessään.

"Anarkistinen" ajattelija voi olla yksin kuin vuorenhuippu ja siinä kysytään vahvuutta. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan tarkoittaa sitä, että visionääri joutuu enemmän tai vähemmän katkaisemaan siteet ympäriltään, hän näkee jotain, mitä useimmat eivät näe ja kuulee jotain, mitä useimmat eivät kuule. Jeesus oli eräänlainen anarkisti, mutta moderni anarkisti menee vielä häntäkin pidemmälle tietyllä tapaa. Mm. Friedrich Nietzsche on kirjoittanut aiheesta.

 

[Chala]

[QUOTE="mies";28627227]Minä pitäisin ei-uskovaa kyllä huomattavasti vahvempana kuin uskovaa. Vaatii kovaa vahvuutta kestää kaaosta ja epäjärjestystä (=ei "valmista" selitystä mistään) itsessään ja muissa. Sanoisin että todella pieni joukko ihmisiä kykenee tähän, niin lähellä pintaa tietyt vähän alkukantaisetkin "perusperiaatteet" monella ovat. Hyvin harvalla riittää ymmärrystä niin ihmis- kuin kasvissyöjille.[/QUOTE]

Mieti mikä voima vaaditaan kestämään tätä mitäänsanomatonta, täysin tarkoituksetonta elämää ilman jumalaa. On se varmasti helpompi heittäytyä "heikoksi" ja antaa elämä toisen käsiin. Sen ken tietää paremmin ja jolla on se plääni.

 

["mies"]

onkohan muuten kristinukossa olevien maailmassa mitään välimuotoa saatanan joukkojen ja jumalan joukkojen välillä

vai onko se joko tai

Tuohan on manikealaista harhaoppisuutta joidenkin teologien mukaan. Hyvä ja paha eivät ole niin äärimmäisiä kaikissa tulkinnoissa. Näissä tulkinnoissa ihminen on tavallaan "saatanallinen" ihmisyytensä takia, jota ei tässä maailmassa voi pestä pois. Eli saatana ei ole jotain, jonka ihminen voisi itse hävittää.

Islamhan hyväksyy pahuuden osana elämää. Tässä on minusta järkeä.

 

[Chala]

onkohan muuten kristinukossa olevien maailmassa mitään välimuotoa saatanan joukkojen ja jumalan joukkojen välillä

vai onko se joko tai

Mä en ainakaan tähän mennessä ole kuullut olevani muuta kuin saatanan kätyri kun en jumalaakaan ole elämääni hyväksynyt. Että aika mustavalkoista tuntuu olevan. Jossain tällaisessa keskustelussa joku joskus heitti (liekö nytkin linjoilla?) että kaikki jotka eivät usko ovat käytännössä saatananpalvojia, koska jatkuvasti sitä belsepuubia auttavat kun kääntävät selkänsä jumalalle. Ja jaada jaada jotain tällaista. Olen siis saatananpalvoja koska en tiedä mahtaako sellaisia jumalia olla?

 

[kfkfkf]

Mulla on vähän silleen, että jos saan vaikka jonkun uuden kaverin joka on tosi mukava ja sit selvii et se on uskovainen, niin kyllä mä muutaman kerran mietin, että haluanko olla missään tekemisissä. Jotenkin mun kaveripiiriin ei sovi ihminen, joka uskoo johonkin mun mielestä ihan selviin höpöjuttuihin.
Useat uskovaiset ei kyllä pidä meteliä asiasta, mutta sit on näitä jotka höpöttävät jumalasta jatkuvasti. Mulla kun alkaa sauhu nousta korvista samantien jos joku höpöttelee jotain jeesusjuttuja

 

[säpäle harmaana]

Et kysynyt multa, mutta vastaan silti, koska olen Lispetin kanssa samaa mieltä.

Niin, kyllähän se loukkaavaa on, jos joku tulee sulle päin naamaa laukomaan, että "olet heikko, koska uskot". Mutta tässä kohtaa ei kaiketi ollut tarkoitus sitä asiaa sinänsä päin kenenkään kasvoja heittää ja sitä naamaa vasten hieroa?

En itse yleensä näistä asioista niinkään puhu, koska tiedän mielipiteeni loukkaavan uskovia. Mutta kun en ole vielä keksinyt, että mitä toista sanaa (joka tilannetta kuvaisu yhtä paljon, mutta ettei se olisi silti loukkaavaa) voisin käyttää.

Mielestäni riittävän vahva ihminen ei tarvitse mitään uskomuksia mihinkään suuntaan, vaan hän pärjää ns. omillaan. Sillä, mitä hänellä konkreettisesti ympärillään on.

Mun nähdäkseni se, että johonkin uskoo, ei välttämättä ole huono asia. Jos (ja kun) ihminen saa siitä itselleen voimia, niin sehän on pelkästään positiivista. Mutta kyllä mä koen, että jotta kokee tarvetta saada jotakin ulkopuolista voimaa jostakin uskomuksesta, täytyy olla hieman heikko. Jos ei olisi heikko, ei olisi myöskään tarvetta moiselle.

Mutta en näkisi sitä heikkoutta nyt niin rumana ja pahana asiana, kuin miten se ehkä joskus vastaanotetaan. Toiset on heikompia, toiset vahvempia. Ja vahvakin ihminen voi olla tietyssä tilanteessa heikko ja päinvastoin. Ei se uskominen sentään koko ihmistä ja hänen mahdollista heikkouttaan määrittele, ellei kyse ole hihhulitason uskovasta.

Olen pahoillani siitä, että mielipiteeni loukkaa. Loukkaavaksi sitä ei ole ketään kohtaan tarkoitettu. Mutta en mä tosiaan tiedä, miten mun pitäisi vastata, jos kerran asiaa erikseen kysytään. Pitäisikö valehdella?

Mielestäni todella hyvin sanottu. En loukkaannu, jos puhutaan puhtaasti heikkoudesta. Tosin asiayhteydestä riippuen voi herätä kysymys, miksi se heikkous pitää mainita. Jos heikkoudella tarkoitetaan samassa yhteydessä jonkinlaista vajavaisuutta ja keskeneräisyyttä, niin silloin kalskahtaa kyllä ikävästi, mutta jos se on vain toteamus, niin mikäs siinä.

 

[ruutiukko]

Mä en ainakaan tähän mennessä ole kuullut olevani muuta kuin saatanan kätyri kun en jumalaakaan ole elämääni hyväksynyt. Että aika mustavalkoista tuntuu olevan. Jossain tällaisessa keskustelussa joku joskus heitti (liekö nytkin linjoilla?) että kaikki jotka eivät usko ovat käytännössä saatananpalvojia, koska jatkuvasti sitä belsepuubia auttavat kun kääntävät selkänsä jumalalle. Ja jaada jaada jotain tällaista. Olen siis saatananpalvoja koska en tiedä mahtaako sellaisia jumalia olla?

niimpä, ilmeisesti esim. hellarin näkövinkkelistä katsoen lestaatialainen on yhtä paha kuin vannoutunut saatananpalvoja

 

[Chala]

[QUOTE="mies";28627285]Tuohan on manikealaista harhaoppisuutta joidenkin teologien mukaan. Hyvä ja paha eivät ole niin äärimmäisiä kaikissa tulkinnoissa. Näissä tulkinnoissa ihminen on tavallaan "saatanallinen" ihmisyytensä takia, jota ei tässä maailmassa voi pestä pois. Eli saatana ei ole jotain, jonka ihminen voisi itse hävittää.

Islamhan hyväksyy pahuuden osana elämää. Tässä on minusta järkeä.[/QUOTE]

Fanaattisempien kristittyjen puheissa vilisee synnit ja pahuus, saatanan kätyrinä toimiminen jne., mikä tuntuu jotenkin kauhean kuluttavalta. Mä kyllä tiedostan milloin teen hyvää tai milloin teen pahaa, milloin jollekin tulee esim. paha olo minun tekojeni takia, mutta mä en jaksaisi sellaista "synnin taakkaa" kantaa koko ajan messissä kuten jotkut tuntuvat asian ilmaisevan. Pahuus tosiaan on osa elämää, ihmisessä on aina hyvää ja pahaa, suhde vain vaihtelee. Kauhean liian rankkaa yrittää muka pyrkiä olemaan vain hyvä. Tai aika petollista tuudittautua ajatukseen että koska uskon, olen hyvä, eivätkä pahat tekoni merkitse koska kaikki synnit on jo anteeksiannettu.

 

[Chala]

Mulla on vähän silleen, että jos saan vaikka jonkun uuden kaverin joka on tosi mukava ja sit selvii et se on uskovainen, niin kyllä mä muutaman kerran mietin, että haluanko olla missään tekemisissä. Jotenkin mun kaveripiiriin ei sovi ihminen, joka uskoo johonkin mun mielestä ihan selviin höpöjuttuihin.
Useat uskovaiset ei kyllä pidä meteliä asiasta, mutta sit on näitä jotka höpöttävät jumalasta jatkuvasti. Mulla kun alkaa sauhu nousta korvista samantien jos joku höpöttelee jotain jeesusjuttuja

Tuttu tunne.. Mulla juuri tämä riparin jälkeen uskoontullut kaveri oli joskus varhaisaikuisuudessa sellainen että erityisesti hieman ehtoollisviiniä nauttineena jaksoi muistuttaa jatkuvasti siitä miten mä en kyllä nyt pelastu kun en usko ja miten hänen elämänsä on niin kauhiasti parempaa kun hän uskoo, mutta ongelma kyllä silti on kun poikaystävä hakkaa ja mitäköhän sitä pitäis tehdä. Muutaman kerran sanoin että ei tunnu suakaan toi usko auttavan yhtään ja että sä tiedät kyllä mitä mieltä mä asiasta olen, loppujenlopuksi välit viilenivät pikkuhiljaa osaltaan tämän takia. En jotenkin pysty sietämään sellaista "aktiivista" käännytystyötä kun vaihtoehtoisesti voi antaa toisen vaan olla, kuten minä annoin mielestäni hänen, ihan ilman mitään aktiivista pilkkaa tai vastakäännytystä.

 

[Chala]

niimpä, ilmeisesti esim. hellarin näkövinkkelistä katsoen lestaatialainen on yhtä paha kuin vannoutunut saatananpalvoja

Niinhän se tuntuu olevan. Kukas se siinä edellisessä ketjussa huusi että vartiotornit suoraan roskiin vaan ja kerrotaan siitä OIKEASTA jumalasta niille kuoleville, että tollaset höpöjutut pitää pitää todella kaukana ihmisistä jotka kaipaa viime hetken pelastusta jne.

 

[kanttori]

Ja uskovaisille on tosi hankala selittää sitä miltä se tuntuu kun he uskovat. Tuo hammaskeiju vertailu on aika hyvä. Kuvaa mun kohdalla ainakin parhaiten sitä, että miltä se jumalaan uskominen musta kuulostaa.
Uskovaiset ovat vaan yleensä NIIN siinä uskossaan, etteivät voi käsittää, että se jostain ihmisestä kuulostaa hammaskeijuun uskomiselta

Kyllä mä luulen käsittäväni että tää tuntuu "normaali"-ihmisestä ihan hullun hommalta. Olen itse ei-uskovaisesta kodista lähtöisin. Ajattelen että usko on lahja Jumalalta, ja siksi se tuntuu hullun hommalta ennenkuin on itse uskossa.

 

[kfkfkf]

Ja mä en oikein osaa sanoakkaan mitään jeesus höpisijöille, mitä niihin juttuihin voi oikeesti vastata? Kun itse pitää ihan höpönä. Tavallaan sitä ihmistäkin alkaa pitämään höpönä, jos se kokoajan niitä juttelee.

Meillä oli yläasteella sellainen tyttö, joka aina välitunnit luki raamattua ja jos sille jotain sanoi, niin vastaus oli tyyliin "jumala valaisee" tms :O Miten voi noin syvälle mennä tuollaiseen?

 

[kanttori]

Uskon/uskontojen avulla on helppo hallita.

Miten se sinusta näkyy tavallisen kirkkouskovaisen elämässä se hallinta?

 

[kfkfkf]

Kyllä mä luulen käsittäväni että tää tuntuu "normaali"-ihmisestä ihan hullun hommalta. Olen itse ei-uskovaisesta kodista lähtöisin. Ajattelen että usko on lahja Jumalalta, ja siksi se tuntuu hullun hommalta ennenkuin on itse uskossa.

No jos se jumala on olemassa, niin toivottavasti se ei ikinä anna mulle tuota lahjaa

Mut sähän voisit sille iltarukouksessa vihjaista, et kooäffälle ei saa antaa MITÄÄN lahjoja

 

[Chala]

Ja mä en oikein osaa sanoakkaan mitään jeesus höpisijöille, mitä niihin juttuihin voi oikeesti vastata? Kun itse pitää ihan höpönä. Tavallaan sitä ihmistäkin alkaa pitämään höpönä, jos se kokoajan niitä juttelee.

Meillä oli yläasteella sellainen tyttö, joka aina välitunnit luki raamattua ja jos sille jotain sanoi, niin vastaus oli tyyliin "jumala valaisee" tms :O Miten voi noin syvälle mennä tuollaiseen?

Wot?! :O Siis oliko se jostain.. mä en edes keksi sopivaa suuntausta tolle! Mut kato lapset on helppo aivopestä, tarpeeksi nuorena ja tehokkaasti kun aloittaa ja aktiivisesti ylläpitää niin mikä vaan on mahdollista

 

["mies"]

Mieti mikä voima vaaditaan kestämään tätä mitäänsanomatonta, täysin tarkoituksetonta elämää ilman jumalaa. On se varmasti helpompi heittäytyä "heikoksi" ja antaa elämä toisen käsiin. Sen ken tietää paremmin ja jolla on se plääni.

Kyllä. Tarkoituksen ja syyn etsiminen(kin) on filosofiaa. Eli joudutaan menemään filosofiankin taakse, eräänlaiseen järjestyksen ja kaaoksen ristipaineeseen, sietämään olemassaoloa ilman mitään tarkoitusta tai polkua tai prosessia. Se on taistelua. Sen sietäminen on kuitenkin oikein hyvä. Heidegger sanoo esim., että mitä vähemmän jäsennämme maailmaa, sen lähempänä olemme olevaa. Se pelottaa hiukan monia ihmisiä, sillä vaatii vahvaa ajattelua tavallaan porautumaan tarkoitusten, nimilappujen, jne. läpi. Nykymaailma pyrkii täyttämään tämän jollain koko ajan ja niinpä se on kätkeytynyt suurimman osan aikaa.

Uskova voi käydä samanlaista kamppailua epäillessään Jumalan olemassaoloa, mutta kuitenkin kamppailun kenttä on rajatumpi ja tässä mielessä helpompi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28626444]

[/QUOTE]

Tärkein kohtahan tässä on selvästi heti tuossa alussa. "Eräänä yönä näin unta- -" Johan sitä saa uneksia vaikka vaalenpunaisista yksisarvisista, ei se mitään todista tai sano mitään syvällistä.

 

[säpäle harmaana]

Tässä puhutaan kyllä ihan ihme juttuja. Juu, kyllähän noita fanaattisia ääriliikkeitä ja totaalihurahtaneitakin löytyy, mutta kyllä kai uskonto suurelle osalle on ihan erilaista. En nyt kyllä mitenkään suostu sujahtamaan tuohon "luki välitunnitkin raamattua ja vastasi vain, että jumala pelastaa" -lokeroon, vaikka sellaiseksi nyt uskovat halutaan näköjään mieltää.

 

["vieras"]

Kyllä mä luulen käsittäväni että tää tuntuu "normaali"-ihmisestä ihan hullun hommalta. Olen itse ei-uskovaisesta kodista lähtöisin. Ajattelen että usko on lahja Jumalalta, ja siksi se tuntuu hullun hommalta ennenkuin on itse uskossa.

Jos tuo Jumalan antama lahja on niin ihmeellinen, miksi jokainen ei saa sitä? Aika pihi ja valikoiva Jumala.

 

[Queen of Nothing]

Kolme päivää jatkuneet rankkasateet ovat aikaansaaneet laajaa tuhoa Pohjois-Intiassa.

Gangesjoen alkulähteillä tulvivat sivujoet ovat aiheuttaneet maanvyöryjä ja pyyhkineet tieltään siltoja, asuintaloja ja muita rakennuksia.

Kuolonuhrien määräksi arvioidaan 11–20 henkilöä. Lisäksi useita kymmeniä on kateissa.

Paikalliset televisiokanavat ovat näyttäneet kännykkäkameroilla kuvattuja dramaattisia videoita tulviviin jokiin romahtavista kerrostaloista ja uskonnollisista temppeleistä Uttarakhandin osavaltiossa.

Sotilaita on komennettu evakuoimaan jokirannoilla asuvia ihmisiä ja useita on pelastettu talojen katoilta.

Amerikkalaisillakin on väärä jumala. Sinnehän tuo heittää tornadoja repimään kaiken pitkin tornadokujaa tappaen ihmisiä ja hajottaen kirkkoja. Ja muutamat massiiviset tulvat sinne ja tänne. Vai oliko se sittenkin niin, että siellä onkin paljon kristittyä. Tiedän, tiedän! Se on varmaan sen yhden ateistin vika, joka vielä ihan julkisesti uutisissa kertoi olevansa vääräuskoinen.

https://www.youtube.com/watch?v=DA2fRyllDSE

 

[kfkfkf]

Tässä puhutaan kyllä ihan ihme juttuja. Juu, kyllähän noita fanaattisia ääriliikkeitä ja totaalihurahtaneitakin löytyy, mutta kyllä kai uskonto suurelle osalle on ihan erilaista. En nyt kyllä mitenkään suostu sujahtamaan tuohon "luki välitunnitkin raamattua ja vastasi vain, että jumala pelastaa" -lokeroon, vaikka sellaiseksi nyt uskovat halutaan näköjään mieltää.

Tällä tytöllä ei varmaan ollut elämässään mitään muuta, kuin se jumala.
Jos joku sanoo mulle, että uskoo jumalaan, eikä tän jälkeen puhu asiasta mitään, niin ei se mua haittaa millään tavalla. Mut tällä palstallakin aina välillä joku tulee jotain raamatun lauseita kirjoittamaan johonkin ketjuun :O Tuollaista en tajua, en sitte mitenkään, tekee vaan itsensä tyhmäksi mun mielestä, jos "ei uskoville" tuollaisia tulee selittämään

Suomi on kuitenkin maa, jossa taitaa enemmän olla niitä ei uskovaisia, kuin uskovaisia. Luulisin ainakin näin.

 

["mies"]

Fanaattisempien kristittyjen puheissa vilisee synnit ja pahuus, saatanan kätyrinä toimiminen jne., mikä tuntuu jotenkin kauhean kuluttavalta.

Se on myös usein tekopyhää, ja se voisi olla sitä myös Jeesuksen mielestä. Minusta Jeesuksen pointti EI ollut lyödä Raamatulla päähän. Joskaan hänen pointtinaan ei myöskään ollut täysi vallankumous (eli esim. yhteiskunnallisten instituutioiden ja arvojen kaataminen rysäyksellä). Vaan enemmän se ihmisen kohtaaminen ihmisenä ilman ennalta ladattuja näkemyksiä. Ihminen vajaana, ei "pyhänä" eikä "lainmukaisena", eikä myöskään minään muuna "nimilappuna".