Mikä sektiossa on niin kamalaa, että se pelottaa ja kammoksuttaa?

[shihtzu]

Täältä saa lukea, miten sektio on vihonviimeinen asia ja synnytyksen jälkeenkin se aiheuttaa pitkään ahdistusta tai että sitä sektiota pelätään etukäteen kamalasti.

Olen ehkä siinä mielessä erikoinen, että mulle oli aivan sama miten se lapsi sieltä mahasta tulee, kunhan se ulos saadaan. '
Onhan sektio iso asia, mutta omalla kohdallani, kun lääkäri totesi että nyt tehdään sektio ja hätäsektio kaiken lisäksi, niin minä vaan totesin, että selvä. Minua ei pelottanut yhtään, mulla oli vaan tärkeää että se lapsi saadaan ulos.
Leikkaussalissa oli joku muu ennen minua, joten minut piti leikata valmisteluhuoneessa, kun ei kuulemma ole aikaa odotella ja vaikka ehdin kuunnella noita hoitajien ja lääkärin keskusteluja ennen nukahtamista, niin missään vaiheessa ei alkanut pelottaa.

Ehkä omalla kohdalla tuo sektio ei tunnu niin kamalalta, kun minut ja sisarukseni on kaikki tulleet maailmaan sektiolla, joten tavallaan osasin odottaa että minullekin tehdään sektio.

 

[kookosta]

Yksinkertaisesti se laikkaus.
En muutenkaan haluaisi mihinkään leikkaukseen jos ei ole ihan kuoleman vakava asia (valitettavasti tuossa sektiossa se taitaa olla kuoleman vakavaa jos siihen päädytään halusin tai en).
Eikä se johdu edes siitä etteikö mulle oltaisi koskaan tehty leikkausta, on kerran nukutettu ja leikattu kita- ja nielurisat pois ja koko homma meni oikeen mallikkaasti. Kammoan vaan kamalasti leikkauksia enkä haluaisi niihin joutua.

 

[vieras]

En pida ajatuksesta etten pysty tuntemaan omaa kehoani ja joutuisin muiden armoille. Jos tarve olisi niin vaatinut niin tuskin asiaa olisin sen kummemmin murehtinut, mutta en ehdoin tahdoin sektioon haluaisi

 

[v]

Leikkaus pelottaisi, kun en ole koskaan sellaisessa ollut. Ja just se, että on niin vieras ja tuntematon asia. Ja ne kivut jälkeenpäin pelottaisi myös.

 

[vieras]

Molemmat synnytystavat kokeneena sektio pelottaa huomattavasti enemmän. Se avuttomuuden tunne siinä ehkä on, makaat vain pöydällä ja mahaa leikataan auki. En kokenut alatiesynnytystä millään tapaa pelottavana tai ahdistavana, sektion kylläkin. Oikeista syistä tietysti sektioon päätyisin toistekin mutta jos valita saa niin en sitä halua.

 

[vieras]

Monet pelkää nukutusta/puudutusta, kipuja, arpia, yms.

 

[nti hulina]

mulle tehtiin myös ekan kohdalla kiirelinen sektio ei pelotanut yhtään olin suorastaan helpotunut,salissa kysyinkin hoitsulta saanko nukahtaa siksi aikaa kunnes lapsi on saatu ulos hoitsut totesi ei tässä mene kuin 10min sitten saat nukkua kun aletaan ompelemaan tikkejä.
toinen oli suuniteltu sektio sitä sitten jännitin mutta kun pääsin saliin jännitys katosi

 

[Vieras]

Se, että leikataan maha auki, hyi hemmetti. Itse olen säästynyt molemmissa synnytyksissä tikeiltä kokonaan joten kyllähän se hurjalta kuulostaa että vedetään maha auki monesta kerroksesta..ja toipuminen mulla ollut äärettömän nopeaa, ei onnistuisi leikkauksessa.

 

[vieras]

Kyllä mua pelottais mahan aukileikkaus, mutta siitä selviäisin. Vielä enemmän pelottaisi hidas ja kivulias toipuminen. Alatiesynnytyksestä on kuitenkin suhtkoht normaali olo jo muutaman päivän jälkeen.

Mutta tietenkin leikataan, jos se on lapsen ja äidin kannalta parempi.

 

[palma]

Yllättäen eteen tullut sektio onkin varmaan helpoin kestää, mikäs siinä kun antautuu vaan ammattilaisten käsiin. Paljon pahempaa on tietää päivä etukäteen ja murehtia kaikkia toimenpiteitä sekä omaa ja vauvan vointia.
Todella perseestä on se toipumisaika. Jos moisen joudun uudelleen kokemaan, niin vituttaa kyllä siitä hetkestä lähtien kun asiasta kuulen. Lopputulos tietysti on tärkein ja hyvittää paljon, mutta en mä toista sektiota halua kokea jos valita saisin.

 

[:)]

- Leikkaus on aina vaarallinen operaatio
- Leikkaus on luonnoton
- Parantuminen hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä
- käsittääkseni lasta ei sa heti itselle, lapsi saa todenäköisemmin muuta kuin minun maitoa ensimaidokseen

Onhan näitä. Jos jomman kumman henki tai terveys vaati leikkausta niin sitten mennään, mutta ei liian helpolla. Esikoisen kanssa koittivat puhua minua sektioon (avotarjonta), mutta en halunnut siinä vaiheessa. Imukuppia ehdottivat sitten myöhemmin, kun ponnistus kesti niin kauan ja minun voimat rupesivat ehtymään. Ja siihen suostuin. Ja olin tyytyväinen, etten suostunut heti sektioon.

 

[Orion-]

No just se kun leikataan! Viilletään maha auki. Niin luonnotonta ja raakaa. Mut pakkohan se on tehä jos ei muuten onnistu... Kivut jälkeenpäin, haavaa saa vissiin varoa aika kauan. Tulehdusriski isompi (käsittääkseni).

 

[nti hulina]

toipuminen voi olla yllätävän nopeaa...mä olen toipunut aikas nopeasti molemista ´sektioista kipulääkkeitä en tarvinnut enään neljänen päivän jälkeen tokassa olin jo samana päivänä pystyssä.

 

[Valaja]

En ole osannut pelätä. Onhan se iso leikkaus ja toipuminen vie aikaa, mutta pelätä sitä ei kannata.

 

[Vastarannankiiski]

Sektio on helppo homma, kun luottaa vaan ammattilaisiin.
Itellä kaks sektiota takana. Molemman tehty aamulla ysin aikaan ja viiden aikaan olen itse ollut pystyssä.
Molemmat lapset olen itse hoitanut niin yöt ku päivät siitä asti ku pystyyn sain nousta.
Ekasta jouduin lääkärin määräyksestä olemaan 5pv sairaalassa, vaikka olin hyvässä kunnossa.
Toisesta jo uskoivat, että olen hyvässä kunnossa, niin pääsin lähtemään nopeampaa. Maanantai-aamuna leikattiin ja kesiviikkona lähdin kotiin.

Ihan liikaa pelotellaan sektiolla!! Mulla ei muuta vaihtoehtoa ollut ku sektio, koska lantio ihan liian ahdas. Eipä siinä muuta ajattele ku et lapsen on synnyttävä jollain tapaa.

Ja monet alakautta synnyttäneet on ollut paljon pahemmassa kunnossa synnytyksen jälkeen mitä minä sektion jälkeen.

 

[nti hulina]

Sektio on helppo homma, kun luottaa vaan ammattilaisiin.
Itellä kaks sektiota takana. Molemman tehty aamulla ysin aikaan ja viiden aikaan olen itse ollut pystyssä.
Molemmat lapset olen itse hoitanut niin yöt ku päivät siitä asti ku pystyyn sain nousta.
Ekasta jouduin lääkärin määräyksestä olemaan 5pv sairaalassa, vaikka olin hyvässä kunnossa.
Toisesta jo uskoivat, että olen hyvässä kunnossa, niin pääsin lähtemään nopeampaa. Maanantai-aamuna leikattiin ja kesiviikkona lähdin kotiin.

Ihan liikaa pelotellaan sektiolla!! Mulla ei muuta vaihtoehtoa ollut ku sektio, koska lantio ihan liian ahdas. Eipä siinä muuta ajattele ku et lapsen on synnyttävä jollain tapaa.

Ja monet alakautta synnyttäneet on ollut paljon pahemmassa kunnossa synnytyksen jälkeen mitä minä sektion jälkeen.

mulla oli huonekaverina ensisynnytäjä jolla oli 27tikkiä oli paljon kipeämpi kun minä.

 

[Vieras]

Sektio on helppo homma, kun luottaa vaan ammattilaisiin.
Itellä kaks sektiota takana. Molemman tehty aamulla ysin aikaan ja viiden aikaan olen itse ollut pystyssä.
Molemmat lapset olen itse hoitanut niin yöt ku päivät siitä asti ku pystyyn sain nousta.
Ekasta jouduin lääkärin määräyksestä olemaan 5pv sairaalassa, vaikka olin hyvässä kunnossa.
Toisesta jo uskoivat, että olen hyvässä kunnossa, niin pääsin lähtemään nopeampaa. Maanantai-aamuna leikattiin ja kesiviikkona lähdin kotiin.

Ihan liikaa pelotellaan sektiolla!! Mulla ei muuta vaihtoehtoa ollut ku sektio, koska lantio ihan liian ahdas. Eipä siinä muuta ajattele ku et lapsen on synnyttävä jollain tapaa.

Ja monet alakautta synnyttäneet on ollut paljon pahemmassa kunnossa synnytyksen jälkeen mitä minä sektion jälkeen.

mulla oli huonekaverina ensisynnytäjä jolla oli 27tikkiä oli paljon kipeämpi kun minä.

Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että mahan auki leikkaus on iso juttu. Ja kun mulla itsellä on 2 äärimmäisen helppoa synnytystä niin mun korviini kuulostaa aika kauhealta, että voi mennä päiväkin ennen kuin voi nousta ylös ja monta päivää syödään särkylääkkeitä jne.
Olen ollut pienessä mahaleikkauksessa ( sappi tähystyksellä ) ja sekin oli paljon pahempi kuin synnytyskokemus, kun piti varoa mahaa.

 

[vastarannankiiski]

Sektio on helppo homma, kun luottaa vaan ammattilaisiin.
Itellä kaks sektiota takana. Molemman tehty aamulla ysin aikaan ja viiden aikaan olen itse ollut pystyssä.
Molemmat lapset olen itse hoitanut niin yöt ku päivät siitä asti ku pystyyn sain nousta.
Ekasta jouduin lääkärin määräyksestä olemaan 5pv sairaalassa, vaikka olin hyvässä kunnossa.
Toisesta jo uskoivat, että olen hyvässä kunnossa, niin pääsin lähtemään nopeampaa. Maanantai-aamuna leikattiin ja kesiviikkona lähdin kotiin.

Ihan liikaa pelotellaan sektiolla!! Mulla ei muuta vaihtoehtoa ollut ku sektio, koska lantio ihan liian ahdas. Eipä siinä muuta ajattele ku et lapsen on synnyttävä jollain tapaa.

Ja monet alakautta synnyttäneet on ollut paljon pahemmassa kunnossa synnytyksen jälkeen mitä minä sektion jälkeen.

mulla oli huonekaverina ensisynnytäjä jolla oli 27tikkiä oli paljon kipeämpi kun minä.

Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että mahan auki leikkaus on iso juttu. Ja kun mulla itsellä on 2 äärimmäisen helppoa synnytystä niin mun korviini kuulostaa aika kauhealta, että voi mennä päiväkin ennen kuin voi nousta ylös ja monta päivää syödään särkylääkkeitä jne.
Olen ollut pienessä mahaleikkauksessa ( sappi tähystyksellä ) ja sekin oli paljon pahempi kuin synnytyskokemus, kun piti varoa mahaa.

Musta taas kuulostaa kauhealta se alakautta synnyttäminen
Mutta mulle nuo sektiot ei kuitenkaan ole ollut mikään ihmeellinen juttu.
Kai osaksi sen takia ku ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, toisekseen siksi että olen niistä parantunut niin nopeaa.
Ja tosiaan särkylääkettä en ole pahemmin syönyt ja samana päivänä olen jo kävellyt.
Joten en ole pitänyt itse sektioita pahana.

 

[Valaja]

Jännä tuo toipuminen. Olen ollut todella kipeä lähes 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Vuorokauden kuluttua leikkauksesta yritin päästä suihkuun hoitajan kanssa. Taju meni jo ylös noustessa. :/ Kun kipulääke jäi yöllä ennakoivasti ottamatta, en enää voinut kelloa soittaa, että antakaa se nyt. En helvetti vie yltänyt kellolle, enkä keksinyt mitään konstia päästä sinne asti kurottamaan. Ajatuskin liikkumisesta sattui ihan hirveästi. Jumituin siis sänkyyn, kunnes sain tehokkaan kipulääkityksen.

Ja kun luulin olevani nopea toipuja. On hyvä kunto ja kestävyys, liikun paljon, enkä ole edes kipuherkkä. :/ Ois kiva tietää, mistä tuo johtuu.

 

[vastarannankiiski]

Jännä tuo toipuminen. Olen ollut todella kipeä lähes 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Vuorokauden kuluttua leikkauksesta yritin päästä suihkuun hoitajan kanssa. Taju meni jo ylös noustessa. :/ Kun kipulääke jäi yöllä ennakoivasti ottamatta, en enää voinut kelloa soittaa, että antakaa se nyt. En helvetti vie yltänyt kellolle, enkä keksinyt mitään konstia päästä sinne asti kurottamaan. Ajatuskin liikkumisesta sattui ihan hirveästi. Jumituin siis sänkyyn, kunnes sain tehokkaan kipulääkityksen.

Ja kun luulin olevani nopea toipuja. On hyvä kunto ja kestävyys, liikun paljon, enkä ole edes kipuherkkä. :/ Ois kiva tietää, mistä tuo johtuu.

Musta taas ollaan aina aateltu et olen kipuherkkä... Ja kieltämättä, kyllä kätilötkin ihmetteli mun toipumista
Eivät sillon toisella kerralla uskaltaneet päästää mua ite kotiin, vaan lääkärin piti antaa lupa

 

[nti hulina]

joo ekassa sektiossa en päässyt suihkuun kun hoitajan kanssa muutenkin olin vähän heikossa kunnossa pyörätuolilla liikuin ekat 3päivää kun ei jalat kantanut.
mutta nuo ei johtunut sektiosta vaan olin menetänyt paljon verta hemppa oli noin 80 ja sain viälä jonkun infektion johon sain suonensisäsesti antibiottia.
mutta sitten aloin paraneen nopeasti viikon olin sairaalassa sitten ravasin viälä viikon kodin ja sairaalan väliä bussilla kun omaa autoa ei silloin ollut.

tokassa kävin itse suihkussa seuraavana päivänä ja aloin hoitaa vauvaa pikkuhiljaa itse paitsi hoitajaa jouduin välillä vaivaan kun en uskaltanut kantaa vauva hoitopöydälle.

 

[palma]

- Leikkaus on aina vaarallinen operaatio
- Leikkaus on luonnoton
- Parantuminen hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä
- käsittääkseni lasta ei sa heti itselle, lapsi saa todenäköisemmin muuta kuin minun maitoa ensimaidokseen

Isä saa lapsen heti itselleen ja heillä on pari tuntia aikaa olla ihan vaan kahden. Se on aika söpöä sekin. Ei vastasyntyneelle kenenkään muun maitoa tai korviketta aleta tyrkyttämään ennen kuin äiti on tullut heräämöstä. Silloin toi toki pätee, jos maidonnousu vie sektion takia pidemmän aikaa ja siksi päädytään lisämaitoon.

 

[palma]

Jännä tuo toipuminen. Olen ollut todella kipeä lähes 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Vuorokauden kuluttua leikkauksesta yritin päästä suihkuun hoitajan kanssa. Taju meni jo ylös noustessa. :/ Kun kipulääke jäi yöllä ennakoivasti ottamatta, en enää voinut kelloa soittaa, että antakaa se nyt. En helvetti vie yltänyt kellolle, enkä keksinyt mitään konstia päästä sinne asti kurottamaan. Ajatuskin liikkumisesta sattui ihan hirveästi. Jumituin siis sänkyyn, kunnes sain tehokkaan kipulääkityksen.

Ja kun luulin olevani nopea toipuja. On hyvä kunto ja kestävyys, liikun paljon, enkä ole edes kipuherkkä. :/ Ois kiva tietää, mistä tuo johtuu.

Allekirjoitan tän täysin! Ihan hullua oli, kun yritin laittaa tukkaa ponnarille ja vatsaa viilsi niin, että meinasi yrjö lentää. Suihkuun mennessä jokaisen vaatteen poisottaminen sattui, kivuttomasti ne olisi saanut yltään vain saksilla leikkaamalla Ja mäkin luulin, että mun kunnolla ja sisulla leikkauksesta toipuu tuosta vaan.

 

[:)]

- Leikkaus on aina vaarallinen operaatio
- Leikkaus on luonnoton
- Parantuminen hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä
- käsittääkseni lasta ei sa heti itselle, lapsi saa todenäköisemmin muuta kuin minun maitoa ensimaidokseen

Isä saa lapsen heti itselleen ja heillä on pari tuntia aikaa olla ihan vaan kahden. Se on aika söpöä sekin. Ei vastasyntyneelle kenenkään muun maitoa tai korviketta aleta tyrkyttämään ennen kuin äiti on tullut heräämöstä. Silloin toi toki pätee, jos maidonnousu vie sektion takia pidemmän aikaa ja siksi päädytään lisämaitoon.

Niin todennäköisemmin.

 

[Taasko täällä]

3 sektiota takana, kaikki suunniteltuja, tosin viimeinen muuttui päivystyssektioksi. En tosiaan suosittele kenellekään vapaaehtoisesti sektiota, jos pystyy alakautta synnyttämään!
Ekalla kerralla olin 8t heräämössä, en meinannut toipua puudutuksesta tarpeeksi, jalkoihin palasi tunto vasta 7,5t jälkeen. Vatsan alue kuitenkin sairaan kipeä, huutelin vain hoitsua tuomaan lisää kipulääkettä :ashamed: (myöhemmin nolotti se hoitsuttelu, olin ihan sekaisin morfiinista ku muu ei tehonnut)
Tokalla kerralla meni suht hyvin, paraneminen vain hidasta kuten ekallaki kerralla.
Kolmannella kerralla leikkaus meni hyvin, toipuminen ei: haava tulehtui, kohtu tulehtui jne, 11 pvää sairaalassa, ennen kuin pääsin kotiin antibioottikuurin kanssa.