Mikä siinä äitinä olossa on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

[suuauki]

Olen lapseton 32v. nainen.

Olen jonkin aikaa ihmetellyt parin kaverini kommentteja. Toisella on 2v3kk lapsi ja toisella 1v2kk lapsi. Kun puhun heidän seurassaan omasta lapsenhankinna´tatoiveesta, niin vastakommentit ovat jotain seuraavaa:

- "On se niin raskasta olla koko ajan varattuna ja lapsen kanssa, ei ole enää omaa aikaa. Kyllä se on parempi ilman lapsia"
- "Ota tämä mun lapsi päiväksi luoksesi, niin jo menee vauvakuume ohi!"
- "Tää on tämmönen sinappikone, ja yöt valvoo. Ei kannata"
- "Lapsen kanssa olo on niin raskasta, että siinä menee voimat. Hullu tähän ryhtyy!"

Niin. Mitä te oikein tarkoitatte? Onko teidän mielestä ollut SUURI VIRHE hankkia se lapsi? Saan sen mielikuvan. Mitä tuohon pitäisi vastata? Haluatteko oikeasti sanoa, että lasta ei kannata hankkia? Eli onko tyydyttävä vastaus vain se, että sanon: "Juu, antaa olla. Varmasti ei ole hyvä hankkia lapsia. Parasta elää vain kaksin miehen kanssa loppuelämä."

Täh????????????!!!!!!!!!!

 

["hmmm"]

oisko vähän huumorilla sanottua?

 

["Niin"]

Ellei pakottavaa tarvetta jatkaa sukua ja tuntea itsensä tärkeäksi lapsen silmissä lasketa - niin lasten hankkiminen on todellakin suuri virhe ja pilaa jokaisen menevää ja huoletonta elämää viettävän sinkun elämän ja etenkin sen parisuhteen. Valitan.

 

[Ncm]

Sehän on tutkittua, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä? Itse koen, että vasta kouluikäisen kanssa saan jo jotain takaisinkin lapselta, henkisessä mielessä.

 

[isoäiti mölykylästä]

no se on se suhtautuminen siihen asiaan. kukas sitä jaksaa kun päivä on aikataulutettu sekunnilleen, nyt syödään, nyt ulos, nyt nukkumaan nyt leikitään. äitiys ei ole raskasta kun sen oikein oivaltaa. pois turhat aikataulut ja nipotukset. maailma ei kaadu, siihenkään, jos sattuu joskus olemaan lapsella tahrainen paita. tai ruoka on vähä sitä sun tätä silloin tällöin

 

["just"]

En ole kyllä yhdenkään äiti-ihmisen suusta tuollaista luullut muuta kuin vitsillä (ja sen on tyhmempikin oivaltanut, että huumoria on).

 

["vieras"]

Ehkä kaverisi eivät olleet kypsiä äideiksi? Lasten kanssa olo on ihanaa, varsinkin kun pääsee vauvakaudesta ohi. Taaperovaihe on mukavaa mutta sen jälkeen vielä mukavampaa, teinivaiheesta ei ole vielä kokemuksia.

Raskasta ajoittain, mutta eikö kaiken hyvän eteen yleensä pidä nähdä vaivaa? Jos taas sinua kiinnostaa vielä baarielämä, niin sitten mieti uudestaan.

 

[ehkä]

Jos nuo on vähän (huonolla ) huumorilla sanottu? Vaikee uskoo että just sun lähipiirissä sattus olemaan 2 ihmistä jotka avoimesti katuis lastensa olemassaoloa? ...

Kyllä mä olen yhdelle kaverilleni, joka ei halua lapsia, sanonut että "sinä onnellinen" mutta ihan läpällä vaan, ja lähinnä huonosti nukutun yön jälkeen ja uhmakiukkujen aallokoissa.. En nyt halua mitenkään väheksyä sinkkuja , mutta oma elämäni oli ihan oikeasti helpompaa ennen lasta, mutta toisaalta myös paljon tyhjempää - lastani en missään nimessä kadu, joskus vaan , varmasti kaikilla äideillä on huonoja päiviä

 

[iskukki]

Olen lapseton 32v. nainen.

Olen jonkin aikaa ihmetellyt parin kaverini kommentteja. Toisella on 2v3kk lapsi ja toisella 1v2kk lapsi. Kun puhun heidän seurassaan omasta lapsenhankinna´tatoiveesta, niin vastakommentit ovat jotain seuraavaa:

- "On se niin raskasta olla koko ajan varattuna ja lapsen kanssa, ei ole enää omaa aikaa. Kyllä se on parempi ilman lapsia"
- "Ota tämä mun lapsi päiväksi luoksesi, niin jo menee vauvakuume ohi!"
- "Tää on tämmönen sinappikone, ja yöt valvoo. Ei kannata"
- "Lapsen kanssa olo on niin raskasta, että siinä menee voimat. Hullu tähän ryhtyy!"

Niin. Mitä te oikein tarkoitatte? Onko teidän mielestä ollut SUURI VIRHE hankkia se lapsi? Saan sen mielikuvan. Mitä tuohon pitäisi vastata? Haluatteko oikeasti sanoa, että lasta ei kannata hankkia? Eli onko tyydyttävä vastaus vain se, että sanon: "Juu, antaa olla. Varmasti ei ole hyvä hankkia lapsia. Parasta elää vain kaksin miehen kanssa loppuelämä."

Täh????????????!!!!!!!!!!

se helpottaa kun saa valittaa. Jaksaa paremmin.

 

[isoäiti mölykylästä]

ja ehkä siinä on mukana hieman myös oman tärkeyden korostamista

 

["minna"]

toiset on tuollaisia pessimistejä, että koskaan ei ole hyvä. Mä oon tyytyväinen elämääni neljän lapsen äitinä. Huonoja päiviä on, mutta mä nautin lasten kanssa olosta. Alusta asti oon kuullu kommentteja eräiltä, että odotas vaan kun ne tulee siihen ikään, sitte ei ole helppoa. Suunniteltiin lomareissua, eräs äiti totesi, sä vaan juotat ja rasvaat lapsias ja ressaat, en suosittele lähtee. Että tietyt ihmiset on tuollaisia valittajia. Huumorilla kyllä joskus sanotaan tuollaisia asioita.

 

[huhhhu]

mua rasittaa muutamat ystävät joilla on pari lasta, molemmilla nyt vauvat, valittavat jokaikinen päivä sitä kuinka väsyttää ja ei saa nukkua ja mitään ei jaksa tehdä ja blaablaa...

 

[Madicken04]

En nyt ihan tuollaiseen ole törmännyt, mutta kieltämättä välillä olen ihmetellyt sitä valittamista siitä kuinka vaikeaa lapsen/lasten kanssa on, minnekään ei koskaan pääse ja mitään kivaa ei voi enää tehdä jne. Itsellä kun ei rankimmillakaan hetkillä ole ollut niin vaikeaa kuin toisilla tuntuu olevan ihan normipäivinä.

Mutta ehkä toiset sitten vaan ovat enemmän valittajia kuin toiset.

 

["mii"]

Ihmettelen suuresti teidän osan vastauksia. En ymmärrä miksi edes tehdä lapsia jos teidän täytyy perustella lapsen kanssa vietettyä aikaa koko ajan ja nipottaa siitä että eletään lasten ehdoilla. Olin nuori kun tulin äidiksi, äitiys vei mukanaan täysin. Vietän toki omaakin aikaa ja käyn viihteellä, mutta harvoin. En kaipaa takaisin ryyppyreissuja, tylsiä tv-iltoja tai omaa aikaa... Rakastan elämääni lapsen kanssa nyt ja suunnittelen innolla asioita jota lapsen kanssa voin tehdä. Kerkeän mennä myöhemminkin jos tarvetta on. Nyt elämän ihanin asia on nähdä lapsen kehittyvä ja kasvavan. Ja mikä parasta, mikään ei korvaa lapsen kanssa vaihdettua hymyä tai yhteistä "räkätys-kohtausta"
Ja kyllä, lapsi on 3v ei siis vauva, on mies, omakotitalo, kotieläimiä ja kaikki muutkin kotityöt.. kaikki on juuri niin hyvin tai huonosti kun siihen suhtautuu

 

[giveAbreak]

No tuossa on sinulle ap oiva tilaisuus tehdä lapsi ja olla muille loistava esimerkki äidistä joka ei koskaan valita, ei edes huumori mielessä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mii";24388956]Ihmettelen suuresti teidän osan vastauksia. En ymmärrä miksi edes tehdä lapsia jos teidän täytyy perustella lapsen kanssa vietettyä aikaa koko ajan ja nipottaa siitä että eletään lasten ehdoilla. Olin nuori kun tulin äidiksi, äitiys vei mukanaan täysin. Vietän toki omaakin aikaa ja käyn viihteellä, mutta harvoin. En kaipaa takaisin ryyppyreissuja, tylsiä tv-iltoja tai omaa aikaa... Rakastan elämääni lapsen kanssa nyt ja suunnittelen innolla asioita jota lapsen kanssa voin tehdä. Kerkeän mennä myöhemminkin jos tarvetta on. Nyt elämän ihanin asia on nähdä lapsen kehittyvä ja kasvavan. Ja mikä parasta, mikään ei korvaa lapsen kanssa vaihdettua hymyä tai yhteistä "räkätys-kohtausta"
Ja kyllä, lapsi on 3v ei siis vauva, on mies, omakotitalo, kotieläimiä ja kaikki muutkin kotityöt.. kaikki on juuri niin hyvin tai huonosti kun siihen suhtautuu [/QUOTE]

Samaa mieltä vaikka lapset ovat jo kouluiässä

 

["Alice"]

[QUOTE="mii";24388956]kaikki on juuri niin hyvin tai huonosti kun siihen suhtautuu [/QUOTE]

Peesi!

 

[Maira]

No miksi ihmiset valittaa töistään, puolisoistaan tai ylipäätänsä mistään...?

Ja kun olet väsynyt ja istut päivät pitkätykseen kiukuttelevan pikku peikon kanssa kaksin kotona, ei oikein jaksa naurattaa, mut tää vahvistaa jälleen kerran sitä ajatusta et lapset on se asia mistä ei saa valittaa, itsehän olen osani valinnut, kaikesta muusta kyllä sitten muitten mielestä saa nurista..

 

[Madicken04]

No tuossa on sinulle ap oiva tilaisuus tehdä lapsi ja olla muille loistava esimerkki äidistä joka ei koskaan valita, ei edes huumori mielessä.

Näisskäin varmaan on olemassa jotain muitakin vaihtoehtoja kun jatkuvasti valittaa ja hokea kuinka elämä olisi niin paljon helpompaa ilman lapsia ja se ettei valita koskaan.

Ymmärrän toki että välilä on vaikeita päiviä ja aikojakin ja silloin on hyväkin saada purkaa itseään. Mutta jso niitä vaikeita päiviä mahtuu vuoteen 365 ja jokainen uloslähtökin lasten kanssa on työtä ja tuskaa, pahimmillaan ulkona ei juuri käydä jos ei ole puolisoa auttamassa. Vaikka siis lapset on ihan tavallisia perustallaajia.

 

[Mep]

Ymmärrät sitten kun sinulla on lapsia

Poikaani en pois antaisi ikinä ja hän on elämäni rakkaus, MUTTA sitä lapsettomuuden huolettomuutta ei koskaan takaisin saa. Äitinä olet vastuussa ja kannat huolta lapsestasi niin kauan kun henki pihisee. Vaikka se lapsi kasvaa ja aikuistuukin joskus.

 

[HEI!]

Mua ällöttää sellaset ihmiset, kun vitsillään valittaa. Valittaminen on muutenkin niin idioottimaista.

 

["heh"]

Mutta ehkä toiset sitten vaan ovat enemmän valittajia kuin toiset.

Näin. Ja toiset taas asettaa itseään koskien riman liian korkealle ja kettuuntuvat siitä kun ei joka päivä ylläkään lapsen kanssa sinne "täydellinen äiti" asteikolle. Tai sitten vähän niinkuin kalastellaan huomiota ja "hyvinhän sä pärjäät" kommentteja.

 

["joku"]

joskus viikon veran 24/7 pysyä jalkeilla..syödä et ehdi ja yöllä nouset tunnin välein=)Tai kun syöt käytät siihen max 5min ja siinäkin pompit pariin paikkaan välissä.Äitiys on ihanaa mutta välillä,rankaa,ehkä kaverit haluaa vain tuoda sulle realismia esiin,ettei tämä aina herkkua ole=)
Itse oon ollut kotona jo 4-vuotta ja viihdyn täällä,mutta kyllä se joskus huumori loppuu kun esim.6henkee yhtä-aikaa sairastuu vatsatautiin=)
neljän äiti.

 

["vieras"]

Jostain olen kuullut sanonnan, että nainen katuu useimmiten enemmän sitä, ettei koskaan saanut lapsia kuin sitä, että on sen lapsen saanut. Raskasta voi joskus olla, mutta todellakin sen arvoista! T. Ikisinkku, joka ei koskaan uskonut menevänsä naimisiin ja hankkivansa lapsia ja nyt on ihan hurahtanut niihin

Toivottavasti saat joskus lapsia niin huomaat kuinka ihanaa se voi olla! Huumoria mukaan ja turha pikkutarkkuus pois.

 

["valittaja"]

Ihan rehellisesti voin sanoa olevani melkoinen valittaja mitä lapsiin tulee. Tai no rajataan lapseen. Ja määritellään sekin vauvaksi. Minulla siis kaksi lasta, joista toinen 7 kk ja toinen 3 vuotta. Vanhempi on jo vallan mainio pakkaus. Yli vuoteen ei ole ollut paljoa valittamista hänen suhteensa. Jopa uhmakohtauksetkin menee ilman suurempia hampaiden kiristyksiä. Mutta tämä vauva-aika: tuskaaaaa!! En yhtään ole vauvaihmisiä. Tämä ensimmäinen vuosi on ollut molempien kohdalla oikea tuskien taival. Syyt:

1. Huonosti nukkuminen. Tähän kiteytyy hyvin paljon. Esikoinen nukkui vauvana huonosti mutta tämä toinen vielä huonommin. Saan masennuksen kaltaisia oireita liian vähästä nukkumisesta. Kaikki pienetkin asiat tuntuu valtavan vaikeilta, olen siipi maassa, itkeskelen, olen ärtynyt, mikään ei kiinnosta, parisuhde rakoilee kun tapellaan koko ajan jne.

2. Jatkuva hoitaminen. En ole mitään hoivaavaa tyyppiä ylipäätään. Elämä on jatkuvaa vaipanvaihtoa, syöttämistä, nukuttamista, pukemista, riisumista, sylittämistä jne.

3. Kaikki omat tarpeet menee vauva-aikana aina kakkossijalle. Isompi lapsi jo pystyy odottamaan hetken mutta vauvaa pitää palvella heti. Tai vimeistään minuutin päästä.

4. 24/7 hälyytyvalmiudessa oleminen.

Tuossapa semmoinen combo, että juu, ei kiitos enempää lapsia. Joku sitten tietenkin kysyy, että miksi teit toisen kun on noin kamalaa. No siksi, että halusin esikoiselle sisaruksen ja vauva-aikakaan ei onneksi loputtomiin kestä. Kun lapsi kasvaa, alkaa itse syödä, kävellä, oppii kuivaksi ja yöt paranee, niin sitten alan minäkin nauttia äitiydestä.