Mikä siinä on,että sukulaisten pitää tietää kaikki!!?? Muilla?

[vierailijana]

Olen NIIN lopen kyllästynyt tähän asiaan. Miehen puolelta, eli anoppini ja miehen sisko perheineen tuntuvat nauttivan siitä saavat vauhkota ja miettiä keskenään meidän perheen asioita.... En ymmärrä?? Meitä ei hetkauta , saatikka kiinnosta heidän "ongelmansa" ja emme ole heti utelemassa kaikista asioista mitä heillä elämässään tapahtuu....
Onko muilla tällaista?

 

["vieras"]

Onko teidän perhe-elämässä jotain, mistä sitten pitää "vauhkota"?

 

[emppu75]

anoppi soittaa joka päivä jas jos ei heti vastata, soittaa tuhat kertaa uudestaan, laittaa viestiä, ei mitään asiaa oikeestaan ikinä, miettii ja hermoilee ja säätää meidän asioita kaiken aikaa... ei pahuuttaan kai kuitenkaan

 

[Molleri]

Ei onneksi ole. Eivät utele mutta kuuntelevat jos kerrotaan

 

[HyvääPäivää]

Ei sukulaisista väliä mut NAAPURIT! Joka paikassa kysymässä, kyyläämässä ja kaikki ptiää tietää. Kun kaupasta tullaan, tunkee lapsensa peräluukulle ja kysyy mitä ostitte!! Vanhemmat vaan nauraa, tottakai, koska ovat itse samanlaisia!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23469521]Onko teidän perhe-elämässä jotain, mistä sitten pitää "vauhkota"?[/QUOTE]

Ei sitten mitään ihmeellistä meidän tai muidenkaan mielestä:O No vanhimmalla pojalla on adhd, että jos se noin "kauhistuttaa" ja ahdistaa sitten, en tiedä.... Kaikista tekemisistämme pitäisi olla aina selonteko.Varsinkin jos se vaan mitenkään liittyy jollaintavalla heihin.
Anoppi nyt on katkera ihminen kaikinpuolin. Häntä en tapaa enää ollenkaan.Mieskin ehkä kerran vuodessa.

 

["Piika-äiti"]

Miltei kaikilla ihmisillä on kokemusta tuollaisesta väestä. Pahimmassa tapauksessa tämä väki tulee onnelliseksi vain toisten ihmisten vastoinkäymisistä ja murheista.

Heistä kannattaa pysytellä turvallisen välimatkan päässä.

 

[normaali mies]

Mikä siinä on että anoppi on naisen mielestä aina ihan kamala ja miehen sisaruksetkin on muka ärsyttäviä? Yleisin syy tähän on että nainen kokee miehen kaikki sukulaiset suunnattomana uhkana ja kun kerran mies joskus jopa kuuntelee näitä, niin sekös vasta naista loukkaa. Yleensä tämä vaihe naisen elämässä menee ohi, mutta ikävä kyllä vasta lähempänä 40 ikävuotta.

 

[serkuntyttö]

Mä olen ajatellut sen niin, että näillä utelevilla sukulaisilla ei ole omaa elämää tai siinä ei tapahdu tarpeeksi. Tai sitten jotkut ihmiset ovat vaan luonteeltaan liian uteliaita. Pahin utelija on n. 60-vuotias nainen jota näkee pakolliset kaks kertaa vuodessa. Viimeksi nähtäessä hän kysyi mm. koska olen viimeksi käynyt gynekologilla (?? ketä kiinnostaa?). Pahinta ei oikeastaan ole se, että hän kyselee minun asioistani. Tavallaan ymmärrän sen, vaikka kysymykset menevätkin aina liian henkilökohtaisten juttujen puolelle (ainakin omasta mielestäni).

Pahinta utelijassa on mielestäni se, että hän "tietää" kaksi lapsuudenkaveria. Siis tietää ulkonäön ja nimet, ei ole koskaan ollut yhteydessä heihin tai heidän perheisiinsä. Jostain syystä hän kuitenkin aina kuulustelee myös näiden henkilöiden asioista eli: montako lasta kavereillani on, millaisten miesten kanssa ovat lapsensa tehneet, ovatko naimisissa, minkälaisessa talossa asuvat, onko rahaa, onko töitä, millainen parisuhde jne. Itseäni ainakin kismittäisi, jos joku kavereistani puhuisi minun asioistani jollekin omalle uteliaalle sukulaiselleen, joten en halua puhua omien ystävieni asioista eteenpäin ollenkaan. Varsinkaan siis täysin tuntemattomalle henkilölle. Mutta sitähän tämä utelija ei ymmärrä yhtään.

Mikähän saisi nämä utelut loppumaan?

 

[jämäkkyyttä peliin]

Niin se vaan on, että jotkut vanhemmat tai appivanhemmat eivät ymmärrä mikä on oikea tapa neuvoa ja tukea seuraavaa sukupolvea. Taidat olla aika nuori äiti? Sukulaisten ei pidä antaa hyppiä silmille. Minulla oli vaikeuksia omien vanhempieni kanssa, kun nuorin lapseni oli ihan pieni. Tai lähinnä äitini kanssa, joka pisti nenänsä joka asiaan ja arvosteli minua myös ulkopuolisten kuullen.

Suosittelen, että otat noihin sukulaisiin henkistä ja ehkä muutoinkin välimatkaa. Et kerro heille asioistasi, et tukeudu heihin (paisti jos on ihan pakko, mutta silloinkin niin vähän kuin mahdollista), et vietä heidän kanssaan aikaa - paitsi nyt pakolliset synttärit yms. Ota vastuu omista ja lapsen asioista ja osioita että olet itsellinen ihminen.

Näin kun toimit, loppuu mussutus aikanaan. Se saattaa aluski vähän pahentuakin. Mutta jos lastasi rakastavat ja ovat periaatteessa hyväntahtoisia, niin kyllä he pelin hengen pian ymmärtävät.

 

[se joku]

Ja vastauksia lukiessa en yhtään ihmettele miksi suomalaiset ovat niin vähän sukulaistenssa kanssa tekemisissä.

Ei haluta ottaa sukulaisia osaksi omaa elinpiiriä, vaan halutaan eristäytyä omaan elämään.

 

["äiti"]

Mikähän saisi nämä utelut loppumaan?

Sama juttu kuin hullujen exien kanssa. Älä vastaa niille.

Harjoittele herttainen hymy, jonka vilautat. Sanot vaan että miksi kysyt, emmä vaan tiedä. Ja alat puhua jostakin muusta, vaikka siitä kuinka Espooseen tulee merto ja menet sitten heti kokeilemaan kun se avataan, tai että sun lempisuklaa on muuttunut ja nyt oletkin geishalevyn perään. Jotain banaalia. Ja jos vielä kyselevät, otat sen ilmeen, jota käytät friikkeihin - silmät ympyräksi ja kulmakarvat kattoa kohden - "Juu mut kun mähän sanoin että en todellakaan tiedä, mitä sä olet itse tehnyt viime aikoina?"