Joskus olisin sanonut Ateismi.
Henkilökohtainen uskontoni: Älä kadehdi, kaikilla ei ole samoja vahvuuksia. Älä pilkkaa, sillä se tulee omaan nilkkaan. Kunnioita muita, vain niin saat kunnioitusta. Usko itseesi, kukaan ei tee sitä puolestasi. Rakasta lähimmäisiä, niin ne rakastavat sinua, kun olet vähemmän rakastettava. Anna anteeksi,saat anteeksi sitten kun itse töppäät.
Ja sitten kysymys: Onko jumala olemassa?
Sitä voikin sitten pohtia.
Uskon voimaan ja ihmisen sisäiseen ääneen. Toisilla on rohkeus kuunnella itseään ja toiset kuuntelevat muita.
Elämähän on kummallinen ihme, mutta en antaisi sille jumalan kasvoja. Tämä elämä on jotakin sellaista joka muodostuu meistä ihmisistä ja siitä millaisella energialla me elämme tätä elämää.
Elämä, monet eivät kunnioita elämää tai eivät näe elämän monimuotoisuutta. Elämä/kuolema, molemmat lohdullisia, riippuu kuka niitä asioita tarkastelee.
Ja onko olemassa kärsimystä? Jos on, voiko itse lopettaa kärsimyksensä?
Minä uskon..itseeni ja siihen, että kukin luo oman kärsimyksensä. Uskon, että jokaisella on tehtävänsä, oma energiansa ja kyky kuunnella itseään.
Ah, da. Sydämeni sykkii humanismille, oikeudenmukaisuudelle, tasavertaisuudelle, henkisyydelle, itsensä kuuntelemiselle..
Ei mitään sellaista, jota tarkastellaan fundamentalistin silmin!