L
lyhyt suhde-ennuste
Vieras
Rosalle ja Tuomakselle, vai mitä?
Vanha juttu, tiedetään. Piti vähän googlettaa moista tyyppiä. Taitaa kaveria vaivata melkoiset ongelmat siellä pururadallaan.
Mikä sua, Tuomas Muraja, riivaa, onx pyllyssäsi hiivaa?
5.7.2015 Helena Eronen
Kommentoi14
Kuva Hesarin toimittajien maanantaipalaverista.
Joo, maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin se, että ihmisiä vedetään paskajulkisuuteen keksityillä syillä, mutta koska Tuomas Muraja on kuulemma nykyään Suomen arvostetuimman päivälehden toimittaja, katson tarpeelliseksi kirjoittaa aiheesta.
Kun joitain vuosia takaperin jouduin itse paskamyrskyn keskiöön siksi, että toimittaja ei tarkoitushakuisesti ymmärtänyt kirjoitustani lukea kuten olin kuvitellut lukijakuntani tekstejäni lukevan, jäi minulle hieman epäselväksi se, kuka sen paskamyrskyn kätilönä toimi. Myöhemmin juttu ei niin paljoa enää kiinnostanut, lähinnä se mielipuolisuudessaan nauratti, ahdisti ja masensikin, enkä jaksanut kaivaa kätilön nimeä esiin ja tutustua syvemmin hänen ongelmiinsa, mutta nyt, vuosia myöhemmin kävikin ilmi, että kyseinen ilkeä ja aatteensa sokaisema hörhö on jälleen operoinut ihan tyhjästä uutisen natsijahtiaan toteuttaakseen.
Rupesin sitten paneutumaan syvällisemmin tähän Tuomas Murajaan. Ilkeäkatseinen ihminen, joka saa valtiolta rahallista tukea ylläpitämänsä Faktabaarin toimintaan. Menipä kertaheitolla uskoni ja luottamukseni kyseiseen Faktabaariinkin ja pyyhin juuri mielestäni kaikki tiedot, joita olen sieltä löytänyt, nimittäin jos on on yhtä uskottavaa ”faktaa” kuin muutkin levittelemänsä mielikuvituksensa tuotokset, niin en missään maailman nimessä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa. Muraja on hyvä kirjoittaja, mutta hänen juttujensa painoarvo on melkoisen pyöreästi nolla, sillä objektiivisuus, tuo toimittajan paras kaveri, ei juurikaan Murajan seurassa notku.
Mutta kun pohdin vähän enemmän tätä Tuomas Murajaa, joka helposti sotkeutuu kieroutuneessa mielessäni nimensä vuoksi naapureitaan vuonna 1994 jalkajousella lahdanneeseen Mika Muraseen (jostain syystä), on selvää, että hän on juuri sellainen aatteensa orja, jonka moraali sallii oikeastaan mitä vain. Tuollaisen ymmärtäisin ihan hyvin, jos Muraja kirjoittaisi johonkin sellaiseen julkaisuun kuin MV-lehti tai FB-seinälleen pahaa oloaan purkavana yksityishenkilönä, mutta kyseinen henkilö kirjoittelee oikeisiin lehtiin, saa siitä rahaa ja on luultavasti vieläpä ylpeä itsestään, niin ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä, mitä kaikkea se leipä elättääkin. Tai oikeastaan en edes ihmettele Tuomas Murajaa, vaan ihmettelen sitä, kuinka kukaan voi maksaa palkkaa tuollaiselle eettisesti epäonnistuneelle juipparille.
Tapaus kansanedustaja Huhtasaaren FB-ryhmän jäsenyys kun on sellainen juttu, että tyhmimmätkin toimittajat nykyään tietävät, että niihin ryhmiin lisäillään jengiä kysymättä lupaa. Minulla on ollut sama ongelma iät ja ajat, kun vajaaälyiset lisäilevät näihin ”kaikki somali raiskaajat on upotettava itä mereen” -ryhmiin, eikä sitä voi estää mitenkään. Jopa Muraja tietää sen, mutta koska hän on niin ilkeä ja hänellä on heikko luonne, ei hän malta olla siitä uutista tekemättä. Murajan uhriksi joutunut ajautuu todistelemaan, että ei se nyt ihan taas noin ole, Muraja vetäytyy vastuusta ja katoaa kuin pieru Saharaan, ja se ekan uutisen ns. totuus jää voimaan. Muraja voitti erän eikä koskaan siitä tehdä uutista, että toimittaja Muraja on sekopää, joka johtaa ihmisiä harhaan aatteensa kiihottamana.
Suhtautumiseni Hesaria kohtaan ehti jo vähän loiventua ja saada epärealistisen pyöreitä muotoja, mutta jos tuollainen henkilö, jota ilkeämielinen voisi jopa moraalittomaksi ihmispaskaksi kuvailla, saa Helsingin Sanomilta palkkaa, nousi Hesari jälleen oksettavimmat asiat Suomessa -listani kärkisijoille ja luottamukseni mediaa, myös sen itseään irvokkaasti laatujournalismiksi kutsuvaa kohtaan romahti takaisin sinne, missä sen tervejärkisellä ihmisellä kuuluukin olla.
Sen sijaan Tuomas Murajaa onnittelen, sillä hän on osoittanut, että olemalla epärehellinen ja ilkeä vittupää, pääsee tekemään töitä Hesarille ja lisäksi saa rahaa ministeriöltä totuuksiensa toitommasille. Ja vaikka Tuomas Murajalla menee ehkä jopa paremmin kuin minulla, en ikinä haluaisin olla niin kuvottava ihminen kuin Tuomas Muraja.
Ps. Jos nyt toimittaja Murajalle tulee tästä paha mieli, niin mielelläni teen Tuomaksen kanssa anteeksipyyntövaihtarit ihan julkisesti ja vilpittömästi asian sikseen sen jälkeen jättäen.
<3
EDIT: Tuomas Muraja ei olekaan hihamerkkikirjoitukseni originaali väärinymmärtäjä, vaan toimittaja nimeltä Toni Lehtinen, hänkin nykyään Hesarin palkkalistoilla. Jätän kuitenkin blogikirjoitukseeni tiedon korjaamatta, koska olen vain satunnainen junttibloggaaja enkä ammattitoimittaja, kuten Muraja tai Lehtinen, ja hei c’moon daa, oikeatkaan toimittajat eivät juuri faktoista välitä.
https://blogbook.fi/helenaeronen/mika-sua-tuomas-muraja-rivaa-onx-pyllyssasi-hiivaa/
Vanha juttu, tiedetään. Piti vähän googlettaa moista tyyppiä. Taitaa kaveria vaivata melkoiset ongelmat siellä pururadallaan.
Mikä sua, Tuomas Muraja, riivaa, onx pyllyssäsi hiivaa?
5.7.2015 Helena Eronen
Kommentoi14
Kuva Hesarin toimittajien maanantaipalaverista.
Joo, maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin se, että ihmisiä vedetään paskajulkisuuteen keksityillä syillä, mutta koska Tuomas Muraja on kuulemma nykyään Suomen arvostetuimman päivälehden toimittaja, katson tarpeelliseksi kirjoittaa aiheesta.
Kun joitain vuosia takaperin jouduin itse paskamyrskyn keskiöön siksi, että toimittaja ei tarkoitushakuisesti ymmärtänyt kirjoitustani lukea kuten olin kuvitellut lukijakuntani tekstejäni lukevan, jäi minulle hieman epäselväksi se, kuka sen paskamyrskyn kätilönä toimi. Myöhemmin juttu ei niin paljoa enää kiinnostanut, lähinnä se mielipuolisuudessaan nauratti, ahdisti ja masensikin, enkä jaksanut kaivaa kätilön nimeä esiin ja tutustua syvemmin hänen ongelmiinsa, mutta nyt, vuosia myöhemmin kävikin ilmi, että kyseinen ilkeä ja aatteensa sokaisema hörhö on jälleen operoinut ihan tyhjästä uutisen natsijahtiaan toteuttaakseen.
Rupesin sitten paneutumaan syvällisemmin tähän Tuomas Murajaan. Ilkeäkatseinen ihminen, joka saa valtiolta rahallista tukea ylläpitämänsä Faktabaarin toimintaan. Menipä kertaheitolla uskoni ja luottamukseni kyseiseen Faktabaariinkin ja pyyhin juuri mielestäni kaikki tiedot, joita olen sieltä löytänyt, nimittäin jos on on yhtä uskottavaa ”faktaa” kuin muutkin levittelemänsä mielikuvituksensa tuotokset, niin en missään maailman nimessä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa. Muraja on hyvä kirjoittaja, mutta hänen juttujensa painoarvo on melkoisen pyöreästi nolla, sillä objektiivisuus, tuo toimittajan paras kaveri, ei juurikaan Murajan seurassa notku.
Mutta kun pohdin vähän enemmän tätä Tuomas Murajaa, joka helposti sotkeutuu kieroutuneessa mielessäni nimensä vuoksi naapureitaan vuonna 1994 jalkajousella lahdanneeseen Mika Muraseen (jostain syystä), on selvää, että hän on juuri sellainen aatteensa orja, jonka moraali sallii oikeastaan mitä vain. Tuollaisen ymmärtäisin ihan hyvin, jos Muraja kirjoittaisi johonkin sellaiseen julkaisuun kuin MV-lehti tai FB-seinälleen pahaa oloaan purkavana yksityishenkilönä, mutta kyseinen henkilö kirjoittelee oikeisiin lehtiin, saa siitä rahaa ja on luultavasti vieläpä ylpeä itsestään, niin ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä, mitä kaikkea se leipä elättääkin. Tai oikeastaan en edes ihmettele Tuomas Murajaa, vaan ihmettelen sitä, kuinka kukaan voi maksaa palkkaa tuollaiselle eettisesti epäonnistuneelle juipparille.
Tapaus kansanedustaja Huhtasaaren FB-ryhmän jäsenyys kun on sellainen juttu, että tyhmimmätkin toimittajat nykyään tietävät, että niihin ryhmiin lisäillään jengiä kysymättä lupaa. Minulla on ollut sama ongelma iät ja ajat, kun vajaaälyiset lisäilevät näihin ”kaikki somali raiskaajat on upotettava itä mereen” -ryhmiin, eikä sitä voi estää mitenkään. Jopa Muraja tietää sen, mutta koska hän on niin ilkeä ja hänellä on heikko luonne, ei hän malta olla siitä uutista tekemättä. Murajan uhriksi joutunut ajautuu todistelemaan, että ei se nyt ihan taas noin ole, Muraja vetäytyy vastuusta ja katoaa kuin pieru Saharaan, ja se ekan uutisen ns. totuus jää voimaan. Muraja voitti erän eikä koskaan siitä tehdä uutista, että toimittaja Muraja on sekopää, joka johtaa ihmisiä harhaan aatteensa kiihottamana.
Suhtautumiseni Hesaria kohtaan ehti jo vähän loiventua ja saada epärealistisen pyöreitä muotoja, mutta jos tuollainen henkilö, jota ilkeämielinen voisi jopa moraalittomaksi ihmispaskaksi kuvailla, saa Helsingin Sanomilta palkkaa, nousi Hesari jälleen oksettavimmat asiat Suomessa -listani kärkisijoille ja luottamukseni mediaa, myös sen itseään irvokkaasti laatujournalismiksi kutsuvaa kohtaan romahti takaisin sinne, missä sen tervejärkisellä ihmisellä kuuluukin olla.
Sen sijaan Tuomas Murajaa onnittelen, sillä hän on osoittanut, että olemalla epärehellinen ja ilkeä vittupää, pääsee tekemään töitä Hesarille ja lisäksi saa rahaa ministeriöltä totuuksiensa toitommasille. Ja vaikka Tuomas Murajalla menee ehkä jopa paremmin kuin minulla, en ikinä haluaisin olla niin kuvottava ihminen kuin Tuomas Muraja.
Ps. Jos nyt toimittaja Murajalle tulee tästä paha mieli, niin mielelläni teen Tuomaksen kanssa anteeksipyyntövaihtarit ihan julkisesti ja vilpittömästi asian sikseen sen jälkeen jättäen.
<3EDIT: Tuomas Muraja ei olekaan hihamerkkikirjoitukseni originaali väärinymmärtäjä, vaan toimittaja nimeltä Toni Lehtinen, hänkin nykyään Hesarin palkkalistoilla. Jätän kuitenkin blogikirjoitukseeni tiedon korjaamatta, koska olen vain satunnainen junttibloggaaja enkä ammattitoimittaja, kuten Muraja tai Lehtinen, ja hei c’moon daa, oikeatkaan toimittajat eivät juuri faktoista välitä.
https://blogbook.fi/helenaeronen/mika-sua-tuomas-muraja-rivaa-onx-pyllyssasi-hiivaa/
