Mikä tällä äidillä vialla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kävin kylässä pitkästä aikaa katsomassa vauvaa ensimmäisen kerran. Äiti oli hyvin poissaoleva ja istui muualla kuin meidän seurassa. Ei puhunut mitään kun oltiin kylässä vaan tuijotti vaan jonnekin. Vauva oli toisessa huoneessa. Kun vauva itki niin meni sinne ja hoiti ilmeisesti vaipan vaihdot ja syötöt. Ei ollut suuttuneen oloinen vaan täysin poissaoleva. Ei käytä aineita, alkoa tms. Mietin jotain mielenterveysjuttua. On ollut ennen puhelias ja iloinen. Sen mieskin kävi välillä sen luona sanomassa jotain, mutta se vaan katsoi jonnekin kauas sinäkin aikana. Yritin jutella hänelle, mutta en saanut vastausta. Tavallaan säikähdinkin mikä vialla jos oli vialla enkä uskaltanut kysyä mikä hätänä.
 
Tai kysyn siis mitä voisin tehdä? Suunnilleen arvelen jotain olevan, mutta miten voi auttaa?
Käyn lukemassa vastauksia ehkä myöhemmin, kun nyt lähdettävä koneen äärestä.
 
Synnytyksen jälkeinen masennus. Hyvin yleistä. Kannattaa miehelle sanoo että yrittää saada äidille keskusteluapua vaikka ensin neuvolasta. Mies voi hyvin soittaa sinne.
 
Soita sen alueen neuvolan terveydenhoitajalle ja kerro sille. Se on kuitenkin tiiviisti yhteydessä tuoreeseen äitiin ja perheeseen, niin osaa ohjata eteenpäin, jos tarve vaatii.
 
apua äidille kiireesti! Vaikutti ihan jo psykoosiin vaipuneelta kuvauksesi perusteella. Voitko jutella asiasta hänen tai hänen miehen kanssa? Neuvolaan tai terveyskeskukseen äiti apua hakemaan.
 
tai totaalisen uneton yö (tai monta) takana? Tarjoudupas olemaan lapsen kanssa pari tuntia, että äiti saa levätä. Ja kysy mieheltä tuota masennusmahdollisuutta, sano että ottaa neuvolaan heti yhteyttä jos vaikuttaa todennäköiseltä.
 
Oli sillä mikä hyvänsä, apuahan tuo selvästi tarvitsee. Huolestuttavalle kuulostaa! Kyselisin vähän puolisolta lisää tuoreen äidin voinnista, ennenkuin alkaisin periaatteessa ulkopuolisena neuvolaan soittelemaan. Hoikuttelisin mieluummin isän hakemaan perheelleen apua.
 
Syvä masennut.
On ollut mulla ja mun neuvo on että soita eti hänen neuvolahoitajalle. Tuo pitää saada hoitoon mahdollisimman nopsaan. Vaikuttaa suhteeseen, vanhemmuuteen ja ihan kaikkeen. Mulla meni tossa huurussa kaksi vuotta hukkaan kun kukaan ei hakenut mulle apua ja itse en ymmärtänyt omaa tilaani. Nyt jälkikäteen olen toivonut että joku olisi ollut se joka olisi katkaissut tuon.
 
Syvä masennut.
On ollut mulla ja mun neuvo on että soita eti hänen neuvolahoitajalle. Tuo pitää saada hoitoon mahdollisimman nopsaan. Vaikuttaa suhteeseen, vanhemmuuteen ja ihan kaikkeen. Mulla meni tossa huurussa kaksi vuotta hukkaan kun kukaan ei hakenut mulle apua ja itse en ymmärtänyt omaa tilaani. Nyt jälkikäteen olen toivonut että joku olisi ollut se joka olisi katkaissut tuon.

Ja voi kirjoitusvirheet sentään...
 
Oletteko ystäviä tämän pariskunnan kanssa miehen vai naisen puolelta? Tuli vaan mieleen että olisiko äiti ollut väsynyt eikä jaksanut vieraita ja siksi oli "hiljainen". Kun aina miehet ei välttämättä ymmärrä jos takana on valvottuja öitä.
Minäkin olin aikanani vihainen kun pariskunta mieheni ystäviä tuli kylään ja olin itse väsynyt ja tuntui että kukaan ei välittänyt siitä.
Onko mahdollisuutta että olet suututtanut naisen jollakin sanomallasi?

Jos kumpikaan näistä ei ole vaihtoehto voi olla syynä huonot unet tai masennus, mutta älä kuitenkaan neuvolaan ota yhteyttä. Koita saada miehesi soittamaan tälle miehelle ja kertomaan huolestanne, ei kannata tuppautua ettei toinen vallan pelästy. Hienotunteisuutta kiitos!

Ja kait se mieskin jotain huomaa?
 
No älä nyt ensimmäisenä itse mene minnekään ilmoittelemaan. Ensin juttele ystävällesi tai jos siitä ei tule mitään niin hänen miehelleen. Sitten voit seurailla miten heidän arki sujuu ja jos vaikuttaa siltä, että lapsi kärsii eikä vanhemmat tee mitään niin voisit kertoa neuvolaan, että olet huolissasi.
 
[QUOTE="eeee";23785713]No älä nyt ensimmäisenä itse mene minnekään ilmoittelemaan. Ensin juttele ystävällesi tai jos siitä ei tule mitään niin hänen miehelleen. Sitten voit seurailla miten heidän arki sujuu ja jos vaikuttaa siltä, että lapsi kärsii eikä vanhemmat tee mitään niin voisit kertoa neuvolaan, että olet huolissasi.[/QUOTE]

No niinpä! Hirveetä porukkaa kun ovat heti ilmoittelemass ties minne ilman että edes juttelevat asiasta ystävänsä kanssa. :(
 
Mä oli joskus tollainen. Olin tosi väsynyt ja hätäsektion jäljiltä jotenkin poissa tolaltani. Veriarvotkin oli huonot. En jaksanut vieraita- muodon vuoks lähimmät "sai" käydä, mutta en mä liikaa heidän kanssa jutellut tai ollut normaalin seurallinen. Ei vaan jaksanut, eikä rehellisesti kiinnostanut. Oli ihan tarpeeks siinä että jaksoin kantaa huolta lapsesta ja yrittää parantua. Kamalinta oli se kun olis pitänyt synnytystä kelata kaikille ja olla "aah niin kamalan onnellinen äiti". Mutta kun vaan väsytti niin hemmetisti ja se toi mukanaan sellaisen kevyen vitutuksen.

Tokenin kyllä ajallaan kun hemoglobiini arvo alkoi nousta, kivut helpotti ja imetyskin alkoi sujua. Kaikki äidit ei hehku sitä äitiyden onnea ja autuutta heti alkumetreiltä.
 
Mikä teitä vaivaa? Aikuisia ihmisiä? Siis mihinkään ei saa puuttua ja mieluummin saa näyttää vieraille norsunpersettä kuin sanoa suoraan, että hei, olen väsynyt, enkä kovin onnellinenkaan. Luuletteko te, että kukaan muu äiti ei olisi ollut vauvan kanssa väsynyt, niin ettei sitä nyt ainakaan ääneen sovi sanoa?!

Ap:n tapauksessa tosiaan soittaisin sinne neuvolaan, koska silloin th tietää, missä mennään. Ehkä isä käyttää vauvan neuvolassa ja esittää, että kaikki ok, vaikka äiti makaa lähes psykoosissa sängyssään. Joskus tätä palstaa lukiessa tulee mieleen, että todellakin nainen on naiselle susi.
 
Meilläkö sä oot käyny?
Ollu niin kauan vaan omalla porukalla ettei osaa enää kontaktia ottaa toisiin - itekki sanoit et pitkä aika menny käynnistä, olisko muutkin ystävät pitäny taukoo.

Ihme ettei kukaan oo tehny ls-ilmotusta kun en mä juttele tai katso silmiin, yritän vältellä kontaktia ja olen omissa oloissani tai lasten kanssa jos on vieraita- perheeni kanssa olen normaali itseni; räpättävä kälättäjä ;)
 
Oliko synnytyksestä tosi vähän aikaa? Itselläni esikoisen syntymän jälkeen meni varmaan kuukausi niin, että olin ihan pöllämystynyt koko ajan vaan siitä elämänmuutoksesta ja kai hormoneista ja vähistä yöunistakin. Tuli juurikin tuijoteltua tyhjyyteen ja unohdin esim. syömisen ihan kokonaan, kaikki lahjasuklaatkin oli kaapissa vielä kuukausi synnytyksestä. Siinä sitä sitten pikkuhiljaa heräili taas tähän maailmaan. Koko ajan olin kyllä onnellinen lapsesta ja masennusta ei ollut. Tarkkailisin tilannetta, jos jatkuu pitkään ja tuntuu että vauvan hoidossa puutteita, niin voisin koittaa vaikka miehelle mainita. Mutta sanoisin siis, että ensi viikkoina ihan normaalia.
 
Ehkä ensin olisi hyvä jutella isän tai itsensä äidin kanssa, ennenkuin soittelee neuvolaan. Minä olin joskus myös niin väsynyt, enkä innostunut vieraista, että jonkun aikaa käveleskelin vieraiden seurassa ja sitten menin vain makuuhuoneeseen levähtämään sanomatta mitään. Varmaan mustakin silloin luultiin, että olen skitso tai psykoosissa :D Minäkin epäilisin, että äiti oli suuttunut miehelleen kun päästi vieraat, vaikka äiti väsynyt, tai sitten vain väsynyt, taikka masentunut.. Kerro ap huolestasi heille!
 
Ehkä ensin olisi hyvä jutella isän tai itsensä äidin kanssa, ennenkuin soittelee neuvolaan. Minä olin joskus myös niin väsynyt, enkä innostunut vieraista, että jonkun aikaa käveleskelin vieraiden seurassa ja sitten menin vain makuuhuoneeseen levähtämään sanomatta mitään. Varmaan mustakin silloin luultiin, että olen skitso tai psykoosissa :D Minäkin epäilisin, että äiti oli suuttunut miehelleen kun päästi vieraat, vaikka äiti väsynyt, tai sitten vain väsynyt, taikka masentunut.. Kerro ap huolestasi heille!

Minäkin olisin kyllä suuttunut, jos joku tuttu olisi meidän neuvolaan soitellut ottamatta asiaa ensin minun kanssani puheeksi. Kuvittelisin, että tuollainen poissaolevuus on varsinkin esikoisen äideille jopa yleistä, kun on niin suuri elämänmuutos se vauvan tulo.
 
Joo, toi on niin hyvä että mennään itse ensin kylään kälättään ja nauraan eikä ymmärretä jos toinen on väsynyt. Kas kun et heti soittanut jonnekkin... Aikuinen ihminen, jos siellä oli isä paikalla ni kai sekin jotain huomaa...

Voisko ihan oikeesti olla niin että teitä ei kaivattu kylään?!
 

Yhteistyössä