Kyllä meidän yhteiskunnassa seksuaalisuus ja lihallisuus on ongelmallinen asia. Just eilen tuli Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö (1990), joka, vaikka karrikoiden, kertoo Suomesta vuonna 1989. Siinä mm. naisen oma isä kutsuu huoraksi kun nainen osti värikkään mekon tansseihin. Tämä huorittelu ja huoraksi leimautumisen pelko on edelleen tosi vahva naisten kesken ja miehet karttavat huonomaineista naista avioliittokumppaniksi.
No, kuetn varmaan tiedät, niin tuo mekkoesimerkki ei kuvaa realistisesti nyky-Suomea, ei edes 1980-luvun Suomea. Joitain lokeroita tosin varmaan, mutta oletan ettei nyt keskustella ensi sijaisesti ahdasmielisimmästä osasta, kuten jostain lahkolaisista. Kaurismäen elokuvissa on aika karuja henkilöitä muutenkin, ja tottakai sen isän kaltaisia miehiä on varmasti vielä jossain olemassa - mutta eihän se nyt mitenkään kuvasta suomalaisten suhtautumista erotiikkaan. Edes kotimaisissa elokuvissa.
En tunnista huoraksi leimautumisen pelkoa. Teinit ehkä nimittelevät toisiaan, mutta harvemmin enää aikuiset. Eikä huoraksi ihan noin vaan leimauduta. No, ehkä joissain piireissä - mutta jos yleisellä tasolla puhutaan, niin naiset eivät kyllä pelkää huoraksi leimautumista, ja harvemmin kukaan leimautuu.
Jos parinvalinta olisi täysin sattumaa, silloin ei voisi olla olemassa mitään kunnon käsityksiä, mitä haluaa ja mm. nettideittailu olisi kuolleena syntynyt ajatus. Toi ei pidä paikkaansa. En väitä, että kumppania voisi määritellä tarkkaan, mutten myöskään usko, että kumppani voi olla millainen tahansa.
No ei nyt ihan noin, ja eihän se tietenkään täysin sattumaa ole. Siinä on kuitenkin paljon tiedostamatonta, ja useinkaan se kumppani, jonka kanssa pariudutaan, ei täytä kaikkia toivekriteereitä - mutta sitten niillä ei enää ole merkitystä. Haaveet ja toiveet ovat vähän eri asia kuin todellisuus, ja yleensä se todellisuus miellyttää sitten kuitenkin enemmän.
Nettideittailussa tosiaan voi listata tarkemmin kriteerejä sen suhteen, mitä haluaa, mutta eihän niistä suinkaan aina mitään oikeaa suhdetta synny. Jos vaan seksiseuraa hakee, tuollainen ominaisuuksien listaaminen sopii paremmin, mutta parisuhteessa keskinäinen kemia on niin merkittävällä sijalla, että se pesee mennen tullen kaikki toivelistat. Ja senkään vuoksi kyse ei ole siitä, että tietoisesti valitaan suuresta joukosta joku, joka miellyttää eniten. Tottakai, jos parisuhteita analysoisi tarkemmin, löytyisi paljonkin syitä sille, miksi juuri kahden henkilön välille syntyi niin vahva kemia, miksi juuri nuo kaksi pariutuivat - eli ei se suinkaan mitään sattumanvaraista ole siinä mielessä. Mutta usein myös ihmisten parivalinnat ovat jotenkin yllättäviä samaan aikaan .
Ei hyvät suhteet väljähdy, jos siinä molemmat tekee töitä ja homma on aitoa ja rehellistä molemmilla. Naiselle miehen fyysinen kondis ei ole _yhtä tärkeä_ kuin miehelle naisen. En toki sano, että se olisi merkityksetöntä, mutta kyllä suomalaismiehet ovat suht hyväkuntoisia ainakin isoissa kaupungeissa. Lisäksi, tuohan on pinnallisuutta: minä en voisi jättää naista siksi koska hän lihoi liikaa koska hän on yhä hän. Mutta toivoisin kyllä, että nainen vähän panostaisi liikuntaan ja kannustaisin siihen.
Samaa mieltä siitä, että suhteet eivät väljähdy itsestään, jos niiden eteen tekee jotain. Mutta muuten en ole samaa mieltä - ei toki normaalisti ketään jätetä vain siksi, että hän vähän lihoi. Enkä tarkoittanutkaan vain fyysistä kulahtamista. Mutta kyllä se seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttaa, jos kumppani tuntuu muuttuneen varjoksi oamsta itsestään ja samaan aikaan on suhdekin päässyt väljähtymään. Se ei kyllä pidä paikkaansa, etteikö miehen fyysisellä kondiksella olisi suunnilleen yhtä suurta merkitystä kuin naisen.
En usko, että miesten valehtelu olisi sääntö Suomessa, ainakin toivon niin, itselläni kun se ei ole tapana.
Lisääntynyt se ehkä on, mutta osasyy on se, että naiset itse suosivat sujuvasti "esittävää" miestä enemmän kuin rehtiä ja aitoa miestä esim. baarimaailmassa.
Ei se ole sääntö, mutta kyllähän sitäkin tapahtuu. Valehtelu ei varmaan ole mikään uusi juttu ihmisillä noin muutenkaan. Ei nyt heittäydytä idealisteiksi. Suurin osa varmasti on ihan rehellisellä asenteella liikkeellä ja laskettelee korkeintaan jotain valkoisia valheita, mutta niin naisissä kuin miehissä on epärehellisiä tapauksia - tai sama ihminen on yhdelle rehellinen ja toiselle epärehellinen. Ja jos on kyse ihmisestä, joka etsii salaista seksiseuraa pettääkseen puolisoaan, niin eikö tuo jo tarkoita, että kyllä häneltä vilpillinenkin toiminta luonnistuu. Ja lopulta on siinä kohtaa varmaan aika sama, valehteleeko hän sen suhteen, kuinka usein kotona on seksiä vai ei - ja mitä sen asian pitäisi edes sitä seksiseuralaista liikuttaa.
Toi naisen riippuvuus avioliitosta tai avioseksi-sidonnaisuus ei kyllä mitenkään suoraan liity seksillä kiristämiseen. Enemmän merkitsee asenteet, ajattelu ja arvot. Eli väittäisin vähintään, että naisille esteettisyys ja eroottisuus eivät ole kovin suuria siivuja avioliitossa olemista verrattuna siihen, että nainen "saa" toimia vapaasti ja käyttää käytännöllistä ja yhteiskunnallista valtaa arjessa, tai siihen, että lapsella ja kulisseissa on kaikki hyvin. "Kuriton" nainen etääntyy naiseudesta noilla "pehmeämmillä" sektoreilla ja useimmiten mies hyväksyy tämän koska mm. tasa-arvo.
En saa kiinni tästä ajatuksesta, koska en mitenkään näe, että henkilökohtainen vapaus ja erotiikka olisivat toisensa pois sulkevia. Nykyisinhän ihmisten ei ole oikeastaan pakko tyytyä yhtään mihinkään, vaan voi haluta juuri itseään tyydyttävän parisuhteen - ja kyllä nuo molemmat (seksi+erotiikka sekä henkilökohtainen vapaus, ja toki lasten hyvinvointi myös) ovat tärkeitä. Ihmiset haluavat kaiken. Nykyisin ei ole mikään pakko edes mennä naimisiin - ei edes, vaikka haluaisi lapsia - joten ei ole pakko alkaa tinkiä tuollaisista perusvaatimuksista vain saadakseen parisuhteen.
Mutta tuohon liittyy juuri se, että naisten itsekkyys eli tietoisuus omasta itsestä ja oikeuksista on kasvanut. Kun ennen nainen oli se, joka palveli ja tyydytti miehen sängyssä, nyt lienee yhä tavallisempaa, että mies on se, joka palvelee ja tyydyttää naisen. Elikäs uskon, että on entisajoista yleistynyt, että miehen pitää tehdä sängyssä paljon enemmän duunia naisen mielihyvän eteen kuin naisen miehen mielihyvän eteen toisin kuin muissa yhteiskunnissa on yleensä. Nainen aktiivisena sängyssä lienee "avioliittonaisissa" melko harvinaista, koska huora ja koska tämä "uusi itsekkyys". Näin vanhat asenteet voidaan kätevästi niveltää uusiin sillä valitettavalla seurauksella, että mies ei koe seksielämää hyvänä.
Jaa, meinaatko, että aiemmin naiset osasivat kaikkia sirkustemppuja ja näkivät sängyssä paljonkin vaivaa tyydyttääkseen miehen? Ei taida olla ihan niin. Kyllä se menee niin päin, että mitä enemmän tasa-arvo on lisääntynyt, naisen asema parantunut ja ahdasmieliset ja konservatiiviset asenteet seksinkin suhteen vähentyneet, sitä enemmän naiset ovat vapautuneet seksuaalisesti ja miestenkin saaman seksin laatu on parantunut. Eli kyllä, seksuaalisesti vapautuneet ja tasa-arvoiset nykynaiset ovat aktiivisempia seksissä kuin entisaikojen naiset. Toki se pitää paikkansa, että miehenkin "pitää" nähdä nykyisin vaivaa naisen tyydyttämiseksi, mutta eihän sitä yleensä ajatella vaivannäkönä, vaan se on osa seksiä ja yhteistä hauskanpitoa.
Ikävää, jos vanhat asenteet vielä jossain vaikuttavat, ja voivathan ne konservatiivipiireissä vielä vaikuttaakin. Mutta noin yleisesti niin ei kyllä ole. Eikä myöskään ole nykyisin olemassa mitään "avioliittonaisia" ja vastakohtana jotain "paheellisia" naisia, jotka sitten osaavat seksissäkin jotain
Vaikka viihdyttävä kyllä tuo käyttämäsi termi, mutta kyllähän sä nyt itsekin tiedät, ettei se ihan 2000-luvun Suomeen sovi
