mikä vaivaa ihmisiä joilla ei näytä olevan tunteita/ei ollenkaan intohimoa?

["vieras"]

Eikö kellään käy mielessä että se impulsiivisempikin tyyppi voisi kärsiä siitä että helposti keskeyttää muut?
Itse kärsin ADD.sta ja olen seurasta tilanteesta riippuen joko hiljainen vetäytyjä joka leijuu omissa maailmoissaan tai jos seura/tilanne/keskusteluaihe on mielenkiintoinen olen hyvinkin räiskyvä,puhelias ja tunteikas.
Helposti keskeytän muiden puheen ja puhun päälle kun toiset puhuvat niiiiiiin hitaaaaaaaaaasti etten enää edes muista lauseen alkupäätä kun päästään jutun loppuun.
Se kuitenkin hävettää suuresti ja koitan siitä päästä eroon.
Olen myös hyvin herkkä ja tunteikas ihminen, mutta hallitsen tunteeni enkä kilahtele turhasta/jatkuvasti ja jos joskus näin käy, pyydän heti anteeksi.
Enemminkin se tunteenpalo on sisäistä, tunnen onnen ja surun,värit,tunnelmat ja musiikin hyvin voimakkaasti.
Ei se aina näy päällepäin.

 

[alituinen]

Mielenkiintoinen aloitus. Mietin itseäni ja mietin mitä ihmettä ap tarkoittaa. Luulen, että on enemmin ja vähemmin tunteikkaita, on niitä kotka näyttävät tunteensa ja niitä jotka sen salaavat.

Itse en ole intohimoinen rakastaja ja vanhemman ihmisen hautajaisissakaan en suuria tunteita koe. Silti minulla on paljon tunteita. Kukkaketo saattaa saada minut raiteiltani, joku kirja saattaa liikuttaa ja saada mietteliääksi viikoiksi. Musiikki ja liike vaikuttavat tunteisiini ja annan sen näkyäkin yms...

 

[gggggg]

Minä olen naimisissa ns. tunteettoman miehen kanssa. Sitä hän ei ole, mutta voi vaikuttaa sellaiselta koska käytös antaa ymmärtää ettei oikeastaan mikään kiinnosta erityisesti jne. Tunneilmaisu laimeaa. Minä olen intohimoinen, räiskyvä jne. ja usein koen oloni alakuloiseksi kun en saa takaisin innostusta kertomastani asiasta tms. Se on vaikuttanut tunteisiini miestäni kohtaan sen verran, että olen alkanut jättämään välistä joidenkin asioiden kertomisen kun ei häntä kuitenkaan kiinnosta. Mies kyllä rakastaa minua kovasti ja sen osaa ilmaista, on kimpussani vähän väliä.

 

[alituinen]

[QUOTE="vieras";28855030]Eikö kellään käy mielessä että se impulsiivisempikin tyyppi voisi kärsiä siitä että helposti keskeyttää muut?
Itse kärsin ADD.sta ja olen seurasta tilanteesta riippuen joko hiljainen vetäytyjä joka leijuu omissa maailmoissaan tai jos seura/tilanne/keskusteluaihe on mielenkiintoinen olen hyvinkin räiskyvä,puhelias ja tunteikas.
Helposti keskeytän muiden puheen ja puhun päälle kun toiset puhuvat niiiiiiin hitaaaaaaaaaasti etten enää edes muista lauseen alkupäätä kun päästään jutun loppuun.
Se kuitenkin hävettää suuresti ja koitan siitä päästä eroon.
Olen myös hyvin herkkä ja tunteikas ihminen, mutta hallitsen tunteeni enkä kilahtele turhasta/jatkuvasti ja jos joskus näin käy, pyydän heti anteeksi.
Enemminkin se tunteenpalo on sisäistä, tunnen onnen ja surun,värit,tunnelmat ja musiikin hyvin voimakkaasti.
Ei se aina näy päällepäin.[/QUOTE]


Samoja ajatuksia sinullakin. Mutta jos vetäydyt omiin maailmoihisi, etkö tunne tunteita silloin? Itse ainakin tunnen paljonkin tunteita myös omissa maailmoissani. Ei se etten puhu tarkoita sitä, ettei tunteet palaisi.

Vaikkapa jos ollaan konsertissa, toiset näyttävät tunteensa ja ovat esillä, toiset eivät ole äänekkäitä ja liiku, mutta usein kasvoista ja silmistä loistaa se kaikki mitä tuntevat.

 

[Birgitte]

Tarkoittaakohan ap. sitä melkoisen harvinaista (?) ihmistyyppiä, jolla ei omien sanojensakaan mukaan ole erityisemmin tunteita?

Eli on olemassa ihmistyyppi, joka ei oikeasti innostu mistään, ei tavoittele erityisemmin mitään. Heidän suurin tavoitteensa on pitää elämä mahdollisimman tasaisena, koska kaikki muu tuntuu turhan työläältä ja melkeinpä kiusalliselta. Tällaiselle ihmiselle riittää vallan hyvin se, että saavutaa juuri sen, mitä omat vanhemmat pitävät riittävänä. Hän käy vuosikymmeniä työssä, josta ei oikein ole mitään mieltä, ei tiedä pitääkö siitä vai ei, mutta ei osaa nimetä mitään muutakaan mistä pitäisi yhtään enempää. Hänellä voi olla harrastus, jota hän toteuttaa ilman minkäänlaista intohimoa, eikä häntä oikeastaan hirveästi liikauta vaikka harrastusta ei olisi, muttei hän harrastustaan lopetakaan, koska se nyt vaan sattuu kuvioon sopivan tai on sen pariin jotenkin ajautunut.

Tällainen ihmistyyppi on se mies tai nainen, joka kahvipöytäkeskustelussa ei osaa sanoa mielipidettä oikein mistään, eikä hänellä ole oikein mistään mitään erityistä sanottavaa. Häntä tyydyttää keskustelu, jossa ei tapahdu mitään yllättävää, joka kulkee tuttua kaavaa, seuraa linjaa arvattavine käänteineen, kysymyksineen ja vastauksineen. Hänelle voi kertoa mitä vaan ihan turvallisesti, koska hän ei oikeastaan ole mitään mieltä vaikka ilmoittaisit olevasi kolmenänninen lesbo tai ulkoavaruuden olio tai frigidi. Häntä ei näytä liikauttavan yhtään mikään.

On aivan eri asia olla hillitty ja hallita tunteensa kuin olla emotionaalisesti kuollut tai niin passiivinen, ettei mikään aiheuta minkäänlaista sisäistä liikettä, ei hymynvärettä, ei kyyneltä, ei edes näkymätöntä tunnekäyrän värähdystä. Jokaisen aikuisen ihmisen on kyettävä hillitsemään itseään ja pitämään tunnekäyränsä tietyissä rajoissa, vaikka olisikin tunnepitoinen ja eläväinen luonne. Jotkut ovat luontaisesti hillittyjä, mutta se ei tee heistä henkisesti tai emotionaalisesti köyhiä. Kyllä siellä pinnan alla silti liikettä tapahtuu. Täydellisen välinpitämättömät ja passiiviset ihmiset eivät ole enää vain hillittyjä vaan ihan oma ihmistyyppinsä, jota itse yritän kaikin tavoin karttaa. Sellainen elämäntapa ja liikkeettömyys on todella uuvuttavaa ja tuo väistämättä mieleen työpaikkani potilaat.