K
Kyllä tämä tästä?
Vieras
Minun,reilu kolmikyppisen naisen pitäisi olla tyytyväinen elämääni;On mies,talo,työ,kolme lasta siunaantunut,on harrastus pari kertaa viikossa..Mutta ei,jokin mättää.Töissä olen oma iloinen,pirteä itseni muiden seurassa,yksikseen työskennellessä ajatuksia vilistää päässä,arkisia sellaisia,teen hurjasti ajatustyötä fyysisen työni ohella ja siksi ehkä en edes kunnolla keskity varsinaiseen työhöni.Ihmisillä on minusta sellainen kuva,että olen hyväntuulinen ja positiivinen,auttavainen ja ystävällinen,rauhallinen.Kotiin tultuani repeää toinen puoli minusta esille..Huudan ja räyhään joka asiasta,hermot eivät kestä,pinna on lyhyt..Välillä tsemppaan ja yritän,mutta en kauaa jaksa.Musiikki auttaa,kun kotityöt tuntuvat kaatuvan päälle ja lasten meteli ärsyttää.Laitan kuulokkeet korville ja uppoudun omaan maailmaani.Sitten tunnen huonoa omatuntoa siitä,etten ole tarpeeksi läsnä.Kun en vain jaksa.Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa kotona.Olen ihan uupunut,mutta yritän suorittaa arkea eteenpäin.Iloa saan harrastuksesta,johon pääsen melkeinpä säännöllisesti 1-2 krt viikossa tuttavan kanssa.Aina kodin ulkopuolella elämä maistuu,mutta kotona olo tutnuu taas kestämättömältä.Huoh.Haluaisin kodin olevan siisti ja järjestyksessä,ilmapiirin olevan harmoninen ja lasten tottelevan.Mutta eihän se niin ole.Lapsille olen meistä vanhemmista se heikompi osapuoli,annan helposti periksi,minua pompotellaan.Isi saa järjestystä helpommin aikaiseksi ja olen siitä kateellinen.Jos joskus iltapuuhat ovat vain minun vastuullani niin se on yhtä kaaosta.Olen kai niin väsynyt,etten jaksa olla kärsivällinen ja tiukka.
Minulla on paljon haaveita,on aina ollut.En osaa olla realistinen.Työhöni olen ihan tyytyväinne,koska palkkaa tulee ja työkavereita on,mutta tämä ei ole se haaveammatti,koko ajan on sellainen tunne,että kaipaan muutosta.Työsuhteeni on määräaikainen,vakipaikkaa lupailevat,mutta mitään ei tapahdu.Se stressaa.Opiskelemaan olisin lähtenyt,mutta palkkatyö painoi vaakakupissa enempi. Olen tyytyväinen,mutta en kuitenkaan ole.Mitenköhän tämä tästä jatkuu,hermoromahdus ei ole kaukana,luulen..
Minulla on paljon haaveita,on aina ollut.En osaa olla realistinen.Työhöni olen ihan tyytyväinne,koska palkkaa tulee ja työkavereita on,mutta tämä ei ole se haaveammatti,koko ajan on sellainen tunne,että kaipaan muutosta.Työsuhteeni on määräaikainen,vakipaikkaa lupailevat,mutta mitään ei tapahdu.Se stressaa.Opiskelemaan olisin lähtenyt,mutta palkkatyö painoi vaakakupissa enempi. Olen tyytyväinen,mutta en kuitenkaan ole.Mitenköhän tämä tästä jatkuu,hermoromahdus ei ole kaukana,luulen..
