O
onnetonta menoa
Vieras
Lapsella on siis ADHD ja autismi. Tämän takia hän käy ekaluokkaa pienryhmässä.
Sitten asiaan; lapsella meni koulu ihan hyvin elokuussa, mutta syyskuussa alkoivat hankaluudet, jotka jatkuvat edelleen. Viime viikon lapsi oli syyslomalla ja ajattelin että jospa nyt tilanne rauhoittuisi. Ja koulunkäynti alkaisi sujua paremmin, vaan mitä vielä. Sama kamala meno vain jatkuu edelleen.
Joten olen taas alkanut miettimään, että mikä olisi paras ratkaisu lapsen koulunkäyntipulmiin? Lähinnä tulee mieleen, että mitä jos lapsi alkaisi käymään kotikoulua? Näin ainakin jäisi nuo kouluvaikeudet pois. Luulen, että osaisin ihan hyvin lasta täällä kotonakin opettaa ja eihän lapsi täällä kotona mitään tyhmyyksiä tee. Tokikin olen ajatellut, että jos lapsi kävisi 2 kertaa viikossa koulussa opiskelmassa taitoaineita eli musiikkia, kuvaamataitoa, käsitöitä. Koska nuo taas eivät ole minun vahvuuksiani.
Olen myös lukenut muutamia artikkeleita kotikoulua käyvistä lapsista ja heidän vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Vanhemmat sanovat, että lapset oppivat kotona uudet asiat nopeammassa tahdissa kuin koulussa ja lisäksi pienemmällä ajalla. Eli lapset opiskelevat asioita aamupäivisin ja iltapäivästä alkaen lapsilla on vapaata. Kokeet tosin lapset käyvät koulussa tekemässä, että nähdään miten lasten oppiminen on edistynyt. Myös koulukirjat vanhempien pitää kustantaa itse.
Mies on vastahankainen asian suhteen. Hänen mielestään koulun henkilökunnan pitää selvitä lapsen kanssa ja että opetustoimella on velvollisuus järkätä lapselle hlökohtainen avustaja. Nythän meille tuli juuri sairaalasta lappu opetustoimelle, missä vaaditaan lapselle henkilökohtaista avustajaa.
Mutta opettaja on kyllä sanonut, että opetustoimi on heille jo monta kertaa sanonut, että ei ole nyt resursseja järjestää henkilökohtaista avustajaa. Ja ovat kehoittaneet vain jotenkin selviämään koulupäivästä toiseen.
Se tosin on isoin ongelma tässä, että olen kanssa töissä. Ja en tiedä miten hyvin työnantaja suostuisi siihen, että tekisin vain arkipäivisin 2 työpäivää ynnä voisin tietysti sitten olla kaikki viikonloput töissä. Eli siitä tulisi sitten 4 työpäivää per viikko. Rahallisesti ajateltuna ei kovin häävi ratkaisu, mutta lapsen paras on nyt etusijalla. Harmi vain kun mies ei ole tästä siis yhtään innostunut
Sitten asiaan; lapsella meni koulu ihan hyvin elokuussa, mutta syyskuussa alkoivat hankaluudet, jotka jatkuvat edelleen. Viime viikon lapsi oli syyslomalla ja ajattelin että jospa nyt tilanne rauhoittuisi. Ja koulunkäynti alkaisi sujua paremmin, vaan mitä vielä. Sama kamala meno vain jatkuu edelleen.
Joten olen taas alkanut miettimään, että mikä olisi paras ratkaisu lapsen koulunkäyntipulmiin? Lähinnä tulee mieleen, että mitä jos lapsi alkaisi käymään kotikoulua? Näin ainakin jäisi nuo kouluvaikeudet pois. Luulen, että osaisin ihan hyvin lasta täällä kotonakin opettaa ja eihän lapsi täällä kotona mitään tyhmyyksiä tee. Tokikin olen ajatellut, että jos lapsi kävisi 2 kertaa viikossa koulussa opiskelmassa taitoaineita eli musiikkia, kuvaamataitoa, käsitöitä. Koska nuo taas eivät ole minun vahvuuksiani.
Olen myös lukenut muutamia artikkeleita kotikoulua käyvistä lapsista ja heidän vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Vanhemmat sanovat, että lapset oppivat kotona uudet asiat nopeammassa tahdissa kuin koulussa ja lisäksi pienemmällä ajalla. Eli lapset opiskelevat asioita aamupäivisin ja iltapäivästä alkaen lapsilla on vapaata. Kokeet tosin lapset käyvät koulussa tekemässä, että nähdään miten lasten oppiminen on edistynyt. Myös koulukirjat vanhempien pitää kustantaa itse.
Mies on vastahankainen asian suhteen. Hänen mielestään koulun henkilökunnan pitää selvitä lapsen kanssa ja että opetustoimella on velvollisuus järkätä lapselle hlökohtainen avustaja. Nythän meille tuli juuri sairaalasta lappu opetustoimelle, missä vaaditaan lapselle henkilökohtaista avustajaa.
Mutta opettaja on kyllä sanonut, että opetustoimi on heille jo monta kertaa sanonut, että ei ole nyt resursseja järjestää henkilökohtaista avustajaa. Ja ovat kehoittaneet vain jotenkin selviämään koulupäivästä toiseen.
Se tosin on isoin ongelma tässä, että olen kanssa töissä. Ja en tiedä miten hyvin työnantaja suostuisi siihen, että tekisin vain arkipäivisin 2 työpäivää ynnä voisin tietysti sitten olla kaikki viikonloput töissä. Eli siitä tulisi sitten 4 työpäivää per viikko. Rahallisesti ajateltuna ei kovin häävi ratkaisu, mutta lapsen paras on nyt etusijalla. Harmi vain kun mies ei ole tästä siis yhtään innostunut
