>MIKÄHÄN P.I.R.U SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
>
>Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
>perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
>yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
>verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
>kuussa.
>
>Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
>uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
>
>Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen
>nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
>hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
>elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata
>sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
>
>Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän
>tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin
>vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta
>homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
>
>Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
>Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
>pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
>
>Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä
>haju.
>Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
>pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
>tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
>Vaan #&%?$!* tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo
>kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
>
>Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira
>istuu aina edessä.
>
>Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara
>tuoretta.
>Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen
>odotteli koiran kanssa autossa.
>
>Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
>extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
>ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
>
>Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
>
>Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
>Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti.
>Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan
>koukata, että sain sen pyörän alle.
>Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun
>taas matkaan.
>
>Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
>markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
>kuin oltiin kotipihassa.
>
>Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että
>piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
>kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä,
>tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi
>nyrkkipyykkiä.
>
>Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
>Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
>ei turhaan hienostella!
>
>Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
>viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
>
>Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
>perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
>soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen
>kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä
>kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
>sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
>
>Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
>myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
>pyhäkoulutekstiä.
>
>Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
>matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti
>tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
>
>Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
>takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
>
>Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
>poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
>
>Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
>Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
>olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
>
>
>
>Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies. Hänen elämäänsä puki sanoiksi
>elokuvaohjaaja Markku Pölönen.
>
>Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
>perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
>yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
>verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
>kuussa.
>
>Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
>uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
>
>Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen
>nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
>hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
>elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata
>sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
>
>Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän
>tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin
>vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta
>homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
>
>Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
>Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
>pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
>
>Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä
>haju.
>Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat
>pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein
>tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
>Vaan #&%?$!* tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo
>kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
>
>Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira
>istuu aina edessä.
>
>Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara
>tuoretta.
>Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen
>odotteli koiran kanssa autossa.
>
>Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
>extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
>ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
>
>Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
>
>Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
>Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti.
>Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan
>koukata, että sain sen pyörän alle.
>Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun
>taas matkaan.
>
>Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
>markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
>kuin oltiin kotipihassa.
>
>Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että
>piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
>kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä,
>tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi
>nyrkkipyykkiä.
>
>Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
>Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
>ei turhaan hienostella!
>
>Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
>viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
>
>Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
>perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
>soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen
>kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä
>kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
>sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
>
>Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
>myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
>pyhäkoulutekstiä.
>
>Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
>matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti
>tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
>
>Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
>takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
>
>Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
>poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
>
>Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
>Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
>olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
>
>
>
>Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies. Hänen elämäänsä puki sanoiksi
>elokuvaohjaaja Markku Pölönen.
