Mikähän siinäkin on... (lasten yökyläilyistä/hoitoon laittamisesta )

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kielletty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kielletty

Aktiivinen jäsen
29.03.2008
7 796
1
36
...että sitä odottaa niin pitkään että kompastelee silmäpusseihin ja puhe sammaltaa, ennenkuin tekee minkäännäköistä aloitetta sen eteen, että joku ottaisi vauvan edes pariksi tunniksi. Kun enhän minä vielä ole liian väsynyt, eihän minulla ole mitään menojakaan, ja eihän toinen ole millään lailla vaivaksi tässä, kiltti ja ihana poika. Mies päivät yleensä töissä ja kun tulee töistä, voisi olla pojan kanssa mutta ei minulla oikeastaan ole mitään paikkaa mihin mennä yksinään, tai ketään kenen luo mennä, tukiverkostot puuttuu tältä seudulta lähes kokonaan.

No nyt sitten ohjasin tutulle pikkuisen siihen suuntaan että olisiko mitään saumaa ottaa poikaa (kohta 10kk) yhdeksi yöksi kylään. No tämähän riemastui ja sanoi että voi ottaa tällöin ja tällöin koko viikonlopuksi. Eihän se taas käy! En minä voi toisesta niin pitkäksi aikaa luopua, ja kun ei se hoitopaikka nyt ihan tutuimmasta päästä ole kuitenkaan. Tämä "hoitaja" on kätilö, ja neljän lapsen äiti, tiedän että poika olisi hyvässä hoidossa ihan taatusti. Nyt sitten tuli huono omatunto, että mitäs varten minä nyt olinkaan edes pistämässä lasta hoitoon, enkä haluaisi antaa poikaa hoitoon ollenkaan :ashamed:

Äitiyskö tätä teettää vai mikä ihme?! Eipä ole ennen ajatusmaailmaani tällaista mahtunut...
 
Eikö miehesi voi heräillä vauvan kanssa yhtenä yönä viikonloppuna, jotta saat nukkua? Tai olla vauvan kanssa päivällä, jotta voit ottaa kunnon päivänokoset? En mä nyt oikein ymmärrä, miksi yökylään pitäisi noin pieni laittaa..?
 
Anna vaan poika hoitoon. Meillä on poika nyt 1v. ja ollut kolmena yönä mummilla hoidossa ja yhdesti kummeilla. Illalla on kiva viedä ja aamulla on kiire hakee pois. Sellasta se on. Hengähdä vähän, niin sit jaksaa taas hienosti pitkän aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
...että sitä odottaa niin pitkään että kompastelee silmäpusseihin ja puhe sammaltaa, ennenkuin tekee minkäännäköistä aloitetta sen eteen, että joku ottaisi vauvan edes pariksi tunniksi. Kun enhän minä vielä ole liian väsynyt, eihän minulla ole mitään menojakaan, ja eihän toinen ole millään lailla vaivaksi tässä, kiltti ja ihana poika. Mies päivät yleensä töissä ja kun tulee töistä, voisi olla pojan kanssa mutta ei minulla oikeastaan ole mitään paikkaa mihin mennä yksinään, tai ketään kenen luo mennä, tukiverkostot puuttuu tältä seudulta lähes kokonaan.

No nyt sitten ohjasin tutulle pikkuisen siihen suuntaan että olisiko mitään saumaa ottaa poikaa (kohta 10kk) yhdeksi yöksi kylään. No tämähän riemastui ja sanoi että voi ottaa tällöin ja tällöin koko viikonlopuksi. Eihän se taas käy! En minä voi toisesta niin pitkäksi aikaa luopua, ja kun ei se hoitopaikka nyt ihan tutuimmasta päästä ole kuitenkaan. Tämä "hoitaja" on kätilö, ja neljän lapsen äiti, tiedän että poika olisi hyvässä hoidossa ihan taatusti. Nyt sitten tuli huono omatunto, että mitäs varten minä nyt olinkaan edes pistämässä lasta hoitoon, enkä haluaisi antaa poikaa hoitoon ollenkaan :ashamed:

Äitiyskö tätä teettää vai mikä ihme?! Eipä ole ennen ajatusmaailmaani tällaista mahtunut...

Sitä se äitiys taitaa olla eikä kaikille ole niin helppoa antaa lasta hoitoon vaikka ehkä aihetta ois. Voithan sä sanoa sille hoitajalle että puhutte pidemmästä yökylästä sitten myöhemmin jahka lapsi kasvaa ja näet että se yksi yö sujuu+hoito muuten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ******:
Eikö miehesi voi heräillä vauvan kanssa yhtenä yönä viikonloppuna, jotta saat nukkua? Tai olla vauvan kanssa päivällä, jotta voit ottaa kunnon päivänokoset? En mä nyt oikein ymmärrä, miksi yökylään pitäisi noin pieni laittaa..?

Kyllä voisi, ja kokeiltu on, mutta en mie täällä kaksiossa tahdo noita päästä oikein pakoon, ja herään tikkana vauvan ölinöihin ja leikkeihin, niinkuin aina ennenkin, vaikka olisinkin eri huoneessa. Päiväunia en osaa nukkua.
Jotenkin sitä on sitten kuitenkin hälytysvalmiudessa aina täällä kotona, vaikka toinen olisikin puikoissa.
 
Mä annoin pojan ekakerran yöhoitoon 1v varmasti tutulle mummille ja siinäkin ehti ikävää tulla vaikka heillä olikin mennyt hyvin siellä. Nyt poika on 1v4kk ja edelleen se 1yö on maksimi minkä haluan olla erossa, ehtii se myöhemminkin enemmän kyläillä.
 
Sitä se äitiys taitaa olla eikä kaikille ole niin helppoa antaa lasta hoitoon vaikka ehkä aihetta ois. Voithan sä sanoa sille hoitajalle että puhutte pidemmästä yökylästä sitten myöhemmin jahka lapsi kasvaa ja näet että se yksi yö sujuu+hoito muuten.

Niin siis poika ollut kerran aiemmin samaisella hoitajalla yökylässä, mutta siitä on jo pitkä aika. Kynnys on kasvanut ihan valtavaksi, enkä pysty käsittämään miksi, kun on siellä aiemminkin ollut!
 
Hyvillä omatuonnoilla lapsi yhdeksi yöksi kylään ja vietätte ihan kahdenkeskeisen illan ja nautitte toistenne seurasta. Ihanaa jos on kerran turvallinen hoitopaikka...

Kun vanhemmat on levänneet ja saaneet ns. omaa aikaa niin se arkikin taas sujuu paljon mukavammin... ja kuka siitä eniten hyötyy? ... juu lapsipa tietenkin!
 
Mä tuuppaisin heti tuon 1v:n yhdeksi yöksi hoitoon, jos olisi hoitaja mutta kun ei ole. Mummi hoitaa kyllä isompia mutta ei pienintä, koska hällä on niin paljon allergioita, vaikka olen tarjoutunut laittaa kaikki ruoatkin valmiiksi ettei hänen tarvitsi miettiä niitä allergioita, mutta ei niin ei.
Mä kärsin muutenkin masennuksesta ja mies on tällä hetkellä aika kovilla mun ahistuksen ja masennuksen kanssa niin olisi kyllä ihanaa jos joku hoitaja läheltä löytys :(
 
Niin ja mie en millään muotoa pidä ollenkaan pahana sitä, jos joku täällä kertoo vievänsä lapsen hoitoon näin ja näin pitkäksi aikaa, lähinnä mietin että olen jotenkin aina ajatellut että itse tekisin saman, jos alkaisi siltä tuntua =) No ei se näköjään nyt ihan noin mennytkään...
 
Miksi miehesi ei sitten voisi mennä vaikka mummolaan lapsen kanssa yhdeksi yöksi jolloin sulla olisi täysi rauha olla yksin ja rentoutua? Eikö se olisi paras keino pienellekin lapselle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja millipilli:
Jos sä et pysty antamaan lasta hoitoon niin pääsisitkö itse yöksi johonkin? Mies olis vauvan kanssa kotona ja sä olisit jossain toisaalla nukkumassa.

No sepä se, kun ei tällä seudulla asu niitä "miun ihmisiä", muuten kyllä!
Tämäkin asia olisi ihan toinen, jos vaikka äitini asuisi täällä, hänelle voin huoleti jättää kyllä pojan, kun tiedän varmaksi että viihtyy.

Onneksi alkaa ehdotus takaisin minun kotiseuduilleni muuttamisesta menemään hiljalleen läpi... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi miehesi ei sitten voisi mennä vaikka mummolaan lapsen kanssa yhdeksi yöksi jolloin sulla olisi täysi rauha olla yksin ja rentoutua? Eikö se olisi paras keino pienellekin lapselle?

Toinen mummola on sadan kilsan päässä ja mies ei suostu menemään lapsen kanssa sinne koska mummola on liian sotkuinen ja täynnä rojua :D
Toinen taas 250 km:n päässä, jossa asuvat siis minun vanhempani.

Täytynee varmaan "luovuttaa" ja lähteä mummille hoitoon vähäksi aikaa :)
 
nyt ilmeisesti selviää että olen ollut huono äiti.. mun tyttö oli ekan kerran yökyläs mummillaa 5kk:n iässä ku siirty korvikkeisiin.. eikä tuosta sen hullumpaa tullu.. niin tahi mistä minä tiedän vaikka se ois aiheuttanu tytölle tuon dysfasian ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malai:
nyt ilmeisesti selviää että olen ollut huono äiti.. mun tyttö oli ekan kerran yökyläs mummillaa 5kk:n iässä ku siirty korvikkeisiin.. eikä tuosta sen hullumpaa tullu.. niin tahi mistä minä tiedän vaikka se ois aiheuttanu tytölle tuon dysfasian ;)

Eiei, sillä en tätä aloitusta tehnyt, koska omakin on ollut mummilassa yökylässä tuon ikäisenä ja sanoinkin tuolla aiemmin että en ole koskaan ajatellut pahasti sen tyyppisistä aloituksista missä lapsi ollaan viety hoitoon, jos ei nyt ole mitään ihan älytöntä. Sitä lähinnä ihmettelen että miksi se nyt sitten on mukamas niin pirun hankalaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
Niin kannattaisikin muuttaa jos vain töitä kun pian sulla kaks pientä, sitten vasta väsynyt ootkin ja kusessa.

Mikä ihme siinä on että näitä aina tulee miun aloituksiin? En minä ole niin väsynyt että minun on "ihan pakko" saada lapsi hoitoon, eikä tässä ole kyse siitä ettenkö minä pärjäisi. Kuka tahansa kaipaa välillä sitä omaa aikaa, vaikkei olisikaan kuolemanväsynyt ja toinen jalka haudassa.

Mutta siinä olet oikeassa että se muutto tekisi kyllä hyvää varmasti.
Se miten pärjätään kahden pienen kanssa on ymmärtääkseni kuitenkin aika lailla asennekysymys, ja meistä hyvin iloinen asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Alkuperäinen kirjoittaja Malai:
nyt ilmeisesti selviää että olen ollut huono äiti.. mun tyttö oli ekan kerran yökyläs mummillaa 5kk:n iässä ku siirty korvikkeisiin.. eikä tuosta sen hullumpaa tullu.. niin tahi mistä minä tiedän vaikka se ois aiheuttanu tytölle tuon dysfasian ;)

Eiei, sillä en tätä aloitusta tehnyt, koska omakin on ollut mummilassa yökylässä tuon ikäisenä ja sanoinkin tuolla aiemmin että en ole koskaan ajatellut pahasti sen tyyppisistä aloituksista missä lapsi ollaan viety hoitoon, jos ei nyt ole mitään ihan älytöntä. Sitä lähinnä ihmettelen että miksi se nyt sitten on mukamas niin pirun hankalaa!

no tuo mun kommentti oli puhtaasti kärjistys.. :D no hard feelings!

 
Tottahan voit vallan hyvin lapsesi antaa yökylään, on meilläkin mummolla ollut. Siksi juuri tarkoitin muuttoa niin olisi apua tarjolla kun kaksi pientä. Mummi voi ottaa jommankumman alkuun eli isomman niin saat keskittyä vauvaan.
 

Yhteistyössä