Mikähän siinä on mt-ongelmat ja lapsi.... ja siitä puhuminen

["juu"]

Mietin vaan tässä kun mun lapsi joutu/pääsi psykiatriseen hoitoon ja siitä vaietaan tyystin siis töissä :/
Oon miettiny, et jos se olis sairastunu johonki somaattiaattiseen sairauteen ja päässy sairaalaan hoitoon niin siitä takulla olis kyselty vointia jne mutta kun on psyk.hoidossa masennuksen vuoksi niin kukaan ei kysy et miten se voi tai mitä mulle kuuluu :/
No turhis varmaan tää, mut oon vaan tätä miettiny

 

[masentuneen nuoren äiti]

Useimpien on vaikea suhtautua mt-ongelmiin avoimesti. Voimia sulle kovasti!

 

[Glorinha]

Valitettavasti niin monille psyykkiset sairaudet ovat edelleen niin tuntemattomia ja sen takia ehkä pelottavia. Mulla myös läheinen sairastui psyykkisesti niin että on ollut pitkään sairaalahoidossa. Olen huomannut saman, kuinka ihmiset välttelevät koko aihetta käsittelemästä.

Toivottavasti saatte nopean vasteen hoidosta ja masennus saadaan kuriin. Paljon voimia myös sinulle ap! Mielenterveysongelmaa sairastavan omaisenkaan asema ei ole niin helppo. :hug:

 

["a.p"]

Useimpien on vaikea suhtautua mt-ongelmiin avoimesti. Voimia sulle kovasti!

Kiitos, lujille ottaa vaikka toki hyvä kun on nyt hoidossa.
Mut tuo mitä sanoit on varmasti totta, sitä vaan mietin siis et jos sillä olis vaikka epilepsia tms. ja et olis hoidossa osastolla niin kyllä takuulla kaikki kyselis vointia. Nyt vaietaan asiasta tyystin ja jos tulee puheeks niin kukaan ei kysy mitään....ääh vaikee selittää mitä tarkkoitan, mut outoo kuitenki.

 

["a.p"]

Valitettavasti niin monille psyykkiset sairaudet ovat edelleen niin tuntemattomia ja sen takia ehkä pelottavia. Mulla myös läheinen sairastui psyykkisesti niin että on ollut pitkään sairaalahoidossa. Olen huomannut saman, kuinka ihmiset välttelevät koko aihetta käsittelemästä.

Toivottavasti saatte nopean vasteen hoidosta ja masennus saadaan kuriin. Paljon voimia myös sinulle ap! Mielenterveysongelmaa sairastavan omaisenkaan asema ei ole niin helppo. :hug:

Joo just tota vaikenemista tarkoitin. Tulee itselle kummallinen olo, et ihan kuin olis joku tarttuva tauti mulla vaikka spitaali :O
Ja kiitti

 

[---]

Mä luulen, että ne kuvittelee että et välttämättä halua asiasta puhua eivätkä sitten kehtaa kyselläkään.

 

[Glorinha]

[QUOTE="a.p";22856290]Joo just tota vaikenemista tarkoitin. Tulee itselle kummallinen olo, et ihan kuin olis joku tarttuva tauti mulla vaikka spitaali :O
Ja kiitti [/QUOTE]

Niin monilla on mielikuva psykiatrian osastoistakin hollywoodin mukaan. Siellä istutaan ihan pihalla, kuin "heräämisiä"-elokuvassa. Ehkä pakkopaidassa. Joo, ehkä liioteltu esimerkki, mutta niin moni kuvittelee edelleen noiden paikkojen olevan jotain tuollaista.

Voi kun tietämättömät tietäisivät sen, ettei psyykkinenkään sairaus aina katso keneen iskee. Osastoilla saattaa olla vaikka minkälaista isoa pamppua myös lepäämässä. Kyllä mua kieltämättä välillä harmittaa tuo ihmisten tietämättömyys, pelko ja ennakkoluulot. Eihän se yksin heidän vika ole. Mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu, vaikka parempaan suuntaan on sen suhteen edetty.

 

["a.p"]

Mä luulen, että ne kuvittelee että et välttämättä halua asiasta puhua eivätkä sitten kehtaa kyselläkään.

Joo mutta kun asia on tullu jossaki yhteydessä puheeks tässä viime päivinä niin sitte vaihdetaan puheenaihetta, siis vaietaan se aihe ohi. Ja oon ihan varma, et jos sillä OLIS joku somaattinen sairaus niin siitä kyseltäis kovasti. Mun työkaverit siis on sellasia, et ollaan kiinnostuneita toisen lasten kuulumisista ja etenki jos on jotaki sairautta tms. niin ihan ekana kun ovesta pääsee sisään alkaa, et voi mitä sille sun lapselle jne. paitsi nyt kun tauti ei oo kropassa vaan päässä :/

 

["a.p"]

Niin monilla on mielikuva psykiatrian osastoistakin hollywoodin mukaan. Siellä istutaan ihan pihalla, kuin "heräämisiä"-elokuvassa. Ehkä pakkopaidassa. Joo, ehkä liioteltu esimerkki, mutta niin moni kuvittelee edelleen noiden paikkojen olevan jotain tuollaista.

Voi kun tietämättömät tietäisivät sen, ettei psyykkinenkään sairaus aina katso keneen iskee. Osastoilla saattaa olla vaikka minkälaista isoa pamppua myös lepäämässä. Kyllä mua kieltämättä välillä harmittaa tuo ihmisten tietämättömyys, pelko ja ennakkoluulot. Eihän se yksin heidän vika ole. Mielenterveysongelmat ovat edelleen tabu, vaikka parempaan suuntaan on sen suhteen edetty.

Joo toi on varmaan totta, et elokuvien luoma kuva psyk.sairaaloista on tollanen ihmisillä. Kurja fiilis vaan itsellä - muutenki ja sitte vielä tollanen vaikeneminen. Ompa siellä ehdotettu, et minä voisin ottaa sairaslomaa vaikka mulla ei ole mitään aihetta siihen.

 

[Glorinha]

[QUOTE="a.p";22856380]Joo toi on varmaan totta, et elokuvien luoma kuva psyk.sairaaloista on tollanen ihmisillä. Kurja fiilis vaan itsellä - muutenki ja sitte vielä tollanen vaikeneminen. Ompa siellä ehdotettu, et minä voisin ottaa sairaslomaa vaikka mulla ei ole mitään aihetta siihen.[/QUOTE]

Jos susta itsestä tuntuu, että pystyt normaalisti hoitamaan työsi niin jää ihmeessä töihin.Tunnista kuitenkin oma jaksamisesi. Mun läheisen vointi meni huonommaksi nyt toisen kerran.

Ensimmäsellä kerralla kävin töissä ja päivittäin omaistani katsomassa. Hoidin samalla hänen asioitansa. Kun hän tuli parempaan kuntoon ja näytti muutenkin asiat valoisammalta tuli mun romahdus. Masennuin minäkin ja lievä burn out. En sairaalahoitoa tarvinnut, lepoa vain.
Eli omaisen on myös tärkeä tunnistaa ne omat voimavarat.
Nyt olen hoitovapaalla ja palaan 2viikon päästä työelämään ja tällä hetkellä se tuntuu olevan positiivinen asia ihan siksi, että saa muuta ajateltavaa. Kotonaollessa sitä murehtii paljon enemmän kun on siihen aikaakin.