Mikähän tolla 2veellä on ku ei halua olla isänsä kanssa?

[teillä?]

Ei siis halua syliin tai oikeastaan tehdä mitään muuta kuin korkeintaan leikkiä. Mä yleensä nukutan kakrun, mutta nyt sanoin, että mies saa hoitaa sen ku lapsi on mussa ku iilimato ja tartten hetken hengähtöö. No lapsi huusi epätyypillisesti ku olis päätä leikattu ja mies säälittävänä koitti rauhoitella saada kiinnostumaan kirjasta.
Lopulta meni mieluummin yksin nukkuu ku isänsä kanssa..

Mies on ollut ehkä enemmän kiinni koulussa eikä esim ole juuri ehtinyt hakemaan lasta päikystä tai muutenkaa ole nyt pariin viikkoon viettäneet aikaa kahdestaan et onko se sitten syy. Joka päivä kuitenki näkee ja on tekemisissä ja yhdessä kaikki tehdään juttuja.

Varmaa joku vaihe taas, mut ärsyttää ja huolettaa ku joka paikassa ja joka hetki se on äiti äitiiti äiti. Jos isin syliin "joutuu" ni alkaa itkeä. Enkä sitä kuitenkaan mihinkään kummemmin ole jättänyt, ku pph:lle mut sillä nyt on oltu elokuusta.

Onko muilla tämmöistä "vaihetta"?

 

[Oxfordin]

Juu, tutulta kuulostaa ja todella puuduttavaa kun ei toinen kelpaa mihinkään

 

[halipupu harmaana]

Kuulostaa ihan normaalilta ja myös uhmaikä alkaa tulla. Aikuinen kuitenkin päättää asioista ja sillä hyvä. Lapsen on hyvä oppia että myös toinen vanhempi on ihan ok ja hyvä eikä sitä opi, jos ei "pakoteta" olemaan sen toisen vanhemman kanssa. Tuossa vaiheessa isän oma vanhempainvapaa on muuten hyvä juttu, niin isä saa omaa aikaa lapsen kanssa ja varmuutta lapsen kanssa olemiseen ja pärjäämiseen.

 

[teillä?]

Juu, tutulta kuulostaa ja todella puuduttavaa kun ei toinen kelpaa mihinkään

onko teilläkin 2vuotias?
Tää alko jotenki ihan yks kaks ja yllättäen. Ihme homma ja jotenki tosi raskasta.

 

[teillä?]

Kuulostaa ihan normaalilta ja myös uhmaikä alkaa tulla. Aikuinen kuitenkin päättää asioista ja sillä hyvä. Lapsen on hyvä oppia että myös toinen vanhempi on ihan ok ja hyvä eikä sitä opi, jos ei "pakoteta" olemaan sen toisen vanhemman kanssa. Tuossa vaiheessa isän oma vanhempainvapaa on muuten hyvä juttu, niin isä saa omaa aikaa lapsen kanssa ja varmuutta lapsen kanssa olemiseen ja pärjäämiseen.

Se oliski ohan loisto homma ku vois jäädä vapaalle, mutta koulu on semmosessa vaiheessa ettei nyt anna myöten. Ku mä en ole maisemissa ni pärjäävät oikein mainiosti, perään ei soitella ja kaikilla on mukavaa. Nyt vaan ei ole ollut sellaiseen aikaa. Ku ollaan kaikki koossa ei mies kestä sitä, että lapsi huutaa hysteerisesti mun perään ja hänen olisi "pakko" olla siinä vaikka mä olen kotona. Olisin kyllä samaa mieltä, että lapsi ei semmoisista asioista päätä ja alkaa kiristää entisestään ku se tulee tunkemaan syliin ja itkemään kun ei ole mitään hätää. Tai kai sillä joku hätä on, mutta MIKÄ? Vituttako sitä ku ei saa itse päättää vai onko siinä joku syvällisempi aspekti jota minä en vaan ymmärrä?

Turhauttavaa!

 

[tauno palo ja jerry levis]

Meillä poika huutaa sydäntäsärkevästi isän perään, mutta heti kun ovi napsahtaa kiinni, tulee ihan muina moilasina minulta hakemaan hauskuutusta. On se aika näyttelijä.

 

[kyllä]

se siitä vielä muuttuu ja sinä et kelpaa mihinkään. Sitten vinkut täällä ku ei lapsi halua mua mihinkään.

 

[tauno palo ja jerry levis]

Se oliski ohan loisto homma ku vois jäädä vapaalle, mutta koulu on semmosessa vaiheessa ettei nyt anna myöten. Ku mä en ole maisemissa ni pärjäävät oikein mainiosti, perään ei soitella ja kaikilla on mukavaa. Nyt vaan ei ole ollut sellaiseen aikaa. Ku ollaan kaikki koossa ei mies kestä sitä, että lapsi huutaa hysteerisesti mun perään ja hänen olisi "pakko" olla siinä vaikka mä olen kotona. Olisin kyllä samaa mieltä, että lapsi ei semmoisista asioista päätä ja alkaa kiristää entisestään ku se tulee tunkemaan syliin ja itkemään kun ei ole mitään hätää. Tai kai sillä joku hätä on, mutta MIKÄ? Vituttako sitä ku ei saa itse päättää vai onko siinä joku syvällisempi aspekti jota minä en vaan ymmärrä?

Turhauttavaa!

Joo, siinä on se syvällisempi aspekti, että lapsen täytyy kasvattaa vanhempansa pitämään puolustus kunnossa, että kestävät sitten teiniangstia ja -uhmaa kun ovat saaneet kymmenen vuotta harjoitella. Voitte ehkä aloittaa siitä, että lähdet viemään roskapussia jne pikkuasiaa ensin, että lapsi tottuu ettet ole iltasellakaan koko ajan saatavilla. Sitten rupeatte treenaamaan sitä, että sinä teet omia hommiasi ja isän pitää kelvata.

On se muuten tavattoman nöyryyttävä tunne ensialkuun tuo, että et muka kelpaa mihinkään. En ihmettele jos siinä tahtoo pinna pettää, suutuin itekkin pari kertaa aika hyvin ennenkuin aloin päästä juonesta kii.

 

[N.N]

Meillä päinvastoin! Mun kanssa kitistään ja vängätään joka asiasta, tuoleilla pomppimisesta syömiseen ja nukkumaanmenoon. Kokoajan huutaa huomiota ja mikään muu kuin se kielletty juttu (känny, kaukosäädin tablet) ei kelpaa leluksi. Sitten läkähtyneenä juoksen miehen kaulaan sen tullessa töistä, että tuo penska on kiukutellut lakkaamatta! Ja bim! Kun isi on kotona ja ovat keskenään mun ollessa töissä tai harrastuksissa, isi sanoo tytön olleen kuin enkeli, söi hyvällä ruokahalulla, leikki itekseen omilla leluilla ja meni nukkumaan yhdellä istumalla!! Että hän on saanut pyykättyä ja katsottua lempiohjelmiansa ja tehnyt vaikka mitä! Ja minä kun pyykit saan koneesta tai ruokaa koitan liedellä hämmentää, tuo roikkuu helmassa huutaen tai keksii kolttosia mitkä tietää olevan kiellettyä. Tänään ihmekyllä leikki pitkään itekseen ja illan tulken vasta väsyi ja itki, puuro meni hienosti omin kätösin suuhun ja nukahti ilman mitään nurinaa. Kyseessä siis oikein ketterä ja etevä 1v.

 

[ma aa]

Meillä taas oli niinpäin melkein vuoden, että "isi isi isi". Isin olis pitänyt tehdä kaikki, isää juostiin vastaan kun haettiin hoidosta (mulle taas kiukkua), isä oli niin ihana ja ja ja. Kyllä se vähän söi naista, etenkin kun minä olen kuitenkin oikeasti aikas kiva äiti, harvoin kiukkuinen ja teen ja touhuan ja leikin paljon lapsen kanssa (kuten myös isänsä).

No, nyt tilanne on onneksi tasaantunut reilusti, ja ehkä mies saa jopa enemmän kiukkua tällä hetkellä Lapsi nyt lähestyy kolmea vuotta.

 

["Helmi"]

minä olen huomannut että se lapsi on enempi kiinni siinä kumpi on hoitanut enemmän arjen asioita,just nukutus, hampaiden pesut,iltasatu yms...

Eikun vaan teilläkin mies touhuumaan enempi lapsen kanssa ja hotielee puokkiin nukutukset tai enempikin niin kyllä se siitä

 

[Kärppänä heinälatoon]

"Helmin" kanssa samoilla linjoilla. Meillä ainakin menee molempien kanssa just noin, joskin neiti 4 v. alkaa kaikesta iskän touhuista huolimatta olla enemmän äitin tyttö (vaikka siis iskä hoitaisikin enemmän, tosin se on kieltämättä ollutkin enemmän taas äitin kanssa viime ajat). Mut tähän ikään asti molempien kohdalla on ollut selkeästi nähtävissä se, et sen perään ollaan enemmän, jonka kanssa ollaan oltu läheisemmässä "hoitosuhteessa".

Meillä 2 v. on iskän perään tällä hetkellä enemmän, joskin tietyt jutut on semmosia, joihin vain äiti kelpaa. Nukuttamaan ottais mieluummin iskän, jos sais valita, mut meillä mennään vuoroilloin ja äitin iltoina äitikin kelpaa, kunhan asiasta ensin hiukan keskustellaan. Mut iskä on kunkku. ...paitsi aamuisin ja telkan katselussa / halailuissa jne. Silloin pitää päästä äitin kainaloon.

 

[Just det]

Meillä on samanlasta 2v:n kanssa. Se johtuu mielestäni ihan vain siitä, että minä olen ollut lapsen kanssa kotona koko ajan, ja väkisinkin hoitanut suurimmaksi osaksi arkiset asiat. Olemme huomanneet, että esim. kun mies oli viikon talvilomassa niin loppuviikosta oli kyllä lapsi niin isän poikaa että oksat pois. Loman vaikutus kestää tällä kertaa aika pitkään, isä on pysynyt suosiossa pitkistä työpäivistä huolimatta, vaikka äiti onkin se kelle mennään itkemään kun pää kolahtaa pöytään tms.

Meillä eniten huutoa on aiheuttanut pukeminen. ÄITI ÄITI ÄITI PUKEE, ISÄ POIS, ÄITI PUKEE! Huutoa voluumit kaakossa. Alkuun huomaamattamme menimme lapsen pillin mukaan, että "okei, äiti pukee", mutta sitten huomattiin että eihän tuossa nyt ole yhtään mitään mieltä. Isä alkoi pukemaan vastusteluista huolimatta, ja minä puuhasin omiani. Muutaman kerran jaksoi huutaa ja rimpuilla, sen jälkeen on ollut se ja sama kumpi pukee /auttaa pukemisessa.