Mikäköhän anoppia "vaivaa"?

[auttakaa pohtimaan]

Mies on aika lailla pahoittanut mielensä äitinsä tavasta toimia. Asumme eri puolella Suomea ja muutaman kerran vuodessa näämme. Rakennamme tällä hetkellä okt:a ja mies on nyt parina vierailukertana ehdttanut vanhemmilleen, että käytäiskö siellä katsomassa (matkaa sinne on meiltä noin 5 km, mies olisi vanhemmat sinne kuskannut). Appiukko olisi kummallakin kerralla ollut innolla menossa ja sanonut, että ilman muuta häntä kiinnostaa ja hän haluaisi systeemin nähdä. Appiukko ei saa edes lausettaan loppuun, kun anoppi alkaa nillittää, että ei, nyt ei todellakaan mennä sinne, ihan turhaa se on, mennään joskus myöhemmin. :O Ja kuten tavallista tuossa perheessä on, anoppi on se joka aina sanoo viimeisen sanan, oli kyse mistä tahansa. Eli kun anoppi ei halua mennä, niin sitten ei mennä. Appiukko vaan alistuu siihen.

Mies sanoi, ettei hän enää puhu äidilleen sanallakaan rakentamisesta edes puheluiden aikana, koska äitiään ei selkeästikään voisi asia vähempää kiinnostaa. Mun mieheni ei todellakaan ole sellainen, että kaikki asiat pyörii tuon rakentamisen ympärillä, joten puhuvat muutoinkin enimmäkseen muista asioista. Miehelle asia on kuitenkin iso juttu, koska rakentaa taloamme itse, ja kokeekin nyt, ettei hänen äitinsä ole ollenkaan kiinnostunut hänen asioistaan.

Muuten meillä on aina ollut hyvät välit miehen vanhempiin, tämä ihmeellinen nihkeys koskee ainoastaan tuota rakennusprojektia.

Mistä voisi olla kyse ja miten mun tulisi toimia tässä mieheni ja äitinsä välissä? Mieheni loukkaantuu tosi harvoin, mutta kun loukkaantuu, niin se on sitten tyyliin ikuista. Ei tule ikinä unohtamaan äitinsä asennetta projektiamme kohtaan ja pelkään, että mies alkaa etääntyä äidistään muutoinkin.

 

["vieras"]

Miksei mies voi käydä isänsä kanssa kaksin siellä? Miksi apen pitäisi kärsiä siitä, että anoppi ei halua sinne?

Voihan sillä anopilla olla taustalla mitä vain... pelkää miehensä innostuvan rakennusprojektista jotenkin liikaa alkavan haluta heillekin uutta taloa? Tai jotain vastaavaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25747529]Miksei mies voi käydä isänsä kanssa kaksin siellä? Miksi apen pitäisi kärsiä siitä, että anoppi ei halua sinne?

Voihan sillä anopilla olla taustalla mitä vain... pelkää miehensä innostuvan rakennusprojektista jotenkin liikaa alkavan haluta heillekin uutta taloa? Tai jotain vastaavaa.[/QUOTE]

Tulipa hyvä lause. Siis pelkää, että miehensä eli appi innostuu projektista liikaa ja alkaa haluta heillekin uutta taloa.

 

[1]

tai sitten pelkää että appi möläyttää pojalleen jotain kritisoivaa ja loukkaavaa... tai että itse möläyttää vahingossa?
tai haluaa olla kohtelias sinulle ja lapsille, tai viettää aikaa teidän kanssa?
tai pelkää liikkuvansa huonosti ja nyrjäyttävänsä nilkkansa rakennustyömaalla?

 

["vieras"]

Mä en ymmärrä miksei miehes vois mennä isänsä kanssa kahdestaan käymään siellä? Jos ei anoppisi halua lähteä niin ei kai se tarkota ettei muut halukkaat vois mennä? Onko anopilta kysytty suoraan miksei halua sinne lähteä?

 

["aapee"]

Anteeksi, tuli muuta hommaa väliin. Ei ole suoraan kysytty, se ei ole hirveän helppoa tuossa perheessä, jossa vaikeammat asiat on yleensä vaiettu kuoliaiksi. Ja olen sitä mieltä, että mies on se, jonka tulisi äidiltään asiaa kysyä. Mä miehelleni sanoinkin, että mene seuraavan kerran isänsä kanssa kaksin, jos äitinsä ei halua tulla.

Appiukko on sellainen kiltti ja järkevä mies (mieheni samanlainen), joten ei varmasti möläyttele mitään (eikä siellä kyllä ole mitään möläyteltävääkään). Mies on isänsä kanssa läheinen, tulevat hyvin juttuun. Eikä heidän kohdallaan ole pelkoa oman uuden kodin rakennusinnostuksesta, sellaisesta ei ole kyse. Ei myöskään fyysisestä kunnosta. Mies on itse pohtinut sitä, että äitinsä saattaisi olla kateellinen okt-projektistamme. Eli ei haluaisi lastensa saavan sellaista, mitä itsellään ei ole. Mä en tuosta tiedä, omassa perheessäni tuo olisi jotain ihan käsittämätöntä. Omat vanhempani ovat aina olleet hyvin kannustavia ja vilpittömästi iloisia meidän lasten puolesta, jos meitä on menestys tai onni potkaissut.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25747818]Anteeksi, tuli muuta hommaa väliin. Ei ole suoraan kysytty, se ei ole hirveän helppoa tuossa perheessä, jossa vaikeammat asiat on yleensä vaiettu kuoliaiksi. Ja olen sitä mieltä, että mies on se, jonka tulisi äidiltään asiaa kysyä. Mä miehelleni sanoinkin, että mene seuraavan kerran isänsä kanssa kaksin, jos äitinsä ei halua tulla.

Appiukko on sellainen kiltti ja järkevä mies (mieheni samanlainen), joten ei varmasti möläyttele mitään (eikä siellä kyllä ole mitään möläyteltävääkään). Mies on isänsä kanssa läheinen, tulevat hyvin juttuun. Eikä heidän kohdallaan ole pelkoa oman uuden kodin rakennusinnostuksesta, sellaisesta ei ole kyse. Ei myöskään fyysisestä kunnosta. Mies on itse pohtinut sitä, että äitinsä saattaisi olla kateellinen okt-projektistamme. Eli ei haluaisi lastensa saavan sellaista, mitä itsellään ei ole. Mä en tuosta tiedä, omassa perheessäni tuo olisi jotain ihan käsittämätöntä. Omat vanhempani ovat aina olleet hyvin kannustavia ja vilpittömästi iloisia meidän lasten puolesta, jos meitä on menestys tai onni potkaissut.[/QUOTE]

Mä ymmärrän tuon kateusasian, omat appivanhempani ovat vähän sellaisia. Eivät esim. halua tulla meille kylään, kun ovat kateellisia siitä että me asutaan näin nuorina velattomassa kolmiossa, kun heillä on kaksio josta maksettiin lainaa pitkään. Ihan tyhmä asia siis. Mutta he ovat kateellisia vähän kaikesta, eivät voi mitenkään osoittaa olevansa onnellisia meidän puolesta, siitä että meillä on asiat aika hyvin kun vertaa moniin muihin samanikäisiin. Omat vanhempani taas ovat aivan päinvastaisia, samanlaisia kuin sinullakin, enkä alkuun ymmärtänyt tällaista lainkaan.

 

["vieras"]

Veikkaan, että miehesi on oikeassa ja anoppisi on kateellinen. Meillä oli vastaanvanlaista anopin kanssa, mutta omakotitalon sijasta oli kyseessä mieheni isän puoleiset sukulaiset, joiden tapaamiset anoppi on saanut estettyä tehokkaasti. (Appi ja anoppi ovat naimisissa, joten mitään erosotkuja ei ole taustalla. )

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

No, minusta seuraavalla kerralla ei edes kannata ehdottaa ääneen, että mennäänkö katsomaan taloa. Mies voi vaan todeta, että he nyt lähtevät isänsä kanssa työmaalle eli lupaa ei edes kysytä.

Kuulostaa jotenkin oudolta, että kun tuollainen keskustelu käydään ja anoppi toteaa etteivät lähde katsomaan taloa niin miksi siihen ei voi heti perään kysyä, että MIKSI? Ihan yksinkertainen kysymys, joka ei ole hyökkäävä tmv. kun sen esittää heti tuon keskustelun jälkeen.

 

[La Paset]

Isä ja poika raksalle, vaikka salaa.

 

[hmmmm]

Mun veikkaukset että anoppi on kateellinen paska tai toinen veikkaus, että on suunnitellut että poika jää siihen lähelle, ja nyt on suuttunut kun poika aikoo jäädä kauemmas.

Ehkä kysymällä selviää totuus, ehkä ei.

 

[hmmmm]

Ja meillä sama homma, anoppi ei jaksa enää muiden lapsia hoitaa, on hoitanut omansa ja tyttärensä. Appi viihtyisi lasten kanssa mutta yksin ei saa liikkua minnekään. Ja mitää nei päätä siinä taloudessa.

 

["tii-"]

Mieleeni tuli sellainen, että anoppi on toivonut perheenne jossain vaiheessa palaavan miehen kotiseuduille eli heidän lähelleen. Oman talon rakentaminen on viimeinen niitti tällaisille haaveille? Ei halua niiden konkretisoituvan kun näkee talon?

Toki kateus tms. on mahdollista. Seuraavalla kerralla appiukko autoon ja menevät katsomaan, anopille muuta puuhaa.

 

["hmmmmm"]

Meillä anoppi ei ole rehellinen, eli kysymällä ei välttämättä selviäsii mitään. Ei ainakaan jos kyseessä olisi tuo kateus, niin eihän se nyt sitä myöntäisi.

 

["heh"]

tuo kateusasia voi olla ihan mahdollinen. Oma anoppi on hieman samantyyppinen. Esim. kun meille syntyi tyttö niin oli kateellinen siitäkin kun itsellä oli kaksi poikaa, eikä sitä tyttöä sitten koskaan saanut. Kun meille syntyi kolmas lapsi niin oli kateellinen kun itse ei jaksanut kuin kaksi. Kun me ostettiin uusi auto, niin siitäkin oli jotain motkotettavaa ( kaikki ollaan itse maksettu ja työtä tehty näiden eteen )

Jotkut on vaan tuollaisia. Ei sille mitään voi. me ollaan tehty jo vuosia niin, että ei olla enää kerrottu mitään mistään hankinnoista. Esim. kun ostettiin omakotitalo, niin anoppi kuuli siitä vasta sitten kun oltiin siihen jo muutettu Muuten olisi taas ollut jotain motkotettavaa ja sanomista. Samoin koiran hankinnat, autojen vaihdot, keittiöremontit ym. ei kerrota koskaan mitään. Sitten vasta kun kaikki on tehty ja aikaa kulunut. Meillä 500km välimatkaa.

 

[..]

Seuraavalla kerralla sanoisin vain reippaaseen ääneen, että kahvien jälkeen lähdetään käymään rakennuksella. Jos anoppi kieltelisi, niin sanoisin vaan, että haluan itsekin mennä katsomaan (muka) jotain edellisenä päivänä tehtyä kohtaa, kun en ole sitä itse vielä nähnyt ja jos anoppi haluaa, niin hän voi kyllä jäädä myös kämpillenne odottelemaan siksi aikaa, mutta että appi varmasti lähtee mukaan, kun häntä varmasti kiinnostaa.

 

[Mrs Bean]

Tai sitten anoppia ei vaan kiinnosta. Ei kannata vetää stressiä semmoisesta.... Mä ihmettelen kyllä tuota, et aina vedetään kateus esiin, jos joku ei vaan pidä samoista asioista tai ei jaksa innostua asioista jotka on toiselle ne tärkeimmät sillä hetkellä..

 

[ihme perheitä]

Aika tyhmää toimintaa miehesi äidiltä. Tietty jos tarkoitus on työntää omaa poikaansa etäämmälle ja etäämmälle, niin toi nykyinen toimintatapa on siinä loistava.

Tältä palstalta muuten oppii paljon siitä, miten ei kannata omia lapsiaan kohdella.

 

["vieras"]

Voihan siinä olla myös sitä, että talon rakennus on konkreettinen merkki pojan itsenäistymisestä. Sitä mukaa kun talo valmistuu, niin se on anopille merkki siitä, ettei poika enää palaa hänen helmoihinsa. Mitä läheisemmät suhteet tai mitä riippuvaisempi anoppi on ollut pojastaan, sitä hankalampi tilanne on anopille.

 

[ihme perheitä]

Tai sitten anoppia ei vaan kiinnosta. Ei kannata vetää stressiä semmoisesta.... Mä ihmettelen kyllä tuota, et aina vedetään kateus esiin, jos joku ei vaan pidä samoista asioista tai ei jaksa innostua asioista jotka on toiselle ne tärkeimmät sillä hetkellä..

Saattaa olla. Mutta kai sitä kerran pari kertaa vuodessa voisi edes esittää olevansa kiinnostunut, ihan vaan hyvien käytöstapojen vuoksi. Ei muakaan kiinnosta peen vertaa oma anopin terveysvalitukset ja jutut siitä, mitä tyttärensä lapset ovat milloinkin oppineet tai mitä joku hänen naapurinsa vuodelta kuokka ja kivi on tehnyt vuonna 1950. Pitäisikö mun vaan ilmoittaa ap:n anopin tyylillä omalle anopilleni, ettei vois kyllä vähempää sun juttusi kiinnostaa, että ole hiljaa? Kunhan vaan pohdin.

 

["vieras"]

Tai sitten anoppia ei vaan kiinnosta. Ei kannata vetää stressiä semmoisesta.... Mä ihmettelen kyllä tuota, et aina vedetään kateus esiin, jos joku ei vaan pidä samoista asioista tai ei jaksa innostua asioista jotka on toiselle ne tärkeimmät sillä hetkellä..

Aika harvaa oikeasti kiinnostaa nähdä jotain keskeneräistä rakennelmaa, mistä ei osaa hahmottaa, millainen siitä lopulta tulee. Yleensä kun tuollaista menee katsomaan, niin siellä vierähtää kuitenkin aikaa vaikka kuinka, kun pitää jotain kumminkin ruveta jotain siellä laittamaan, ei se siihen katseluun yleensä jää. Pahimmillaan joutuu itsekin hommiin, vaikkei ole edes sopivia varusteita sitä varten.

 

["vieras"]

Saattaa olla. Mutta kai sitä kerran pari kertaa vuodessa voisi edes esittää olevansa kiinnostunut, ihan vaan hyvien käytöstapojen vuoksi. Ei muakaan kiinnosta peen vertaa oma anopin terveysvalitukset ja jutut siitä, mitä tyttärensä lapset ovat milloinkin oppineet tai mitä joku hänen naapurinsa vuodelta kuokka ja kivi on tehnyt vuonna 1950. Pitäisikö mun vaan ilmoittaa ap:n anopin tyylillä omalle anopilleni, ettei vois kyllä vähempää sun juttusi kiinnostaa, että ole hiljaa? Kunhan vaan pohdin.

Se on toista kuunnella juttuja kuin rämpiä jossain raksalla. Ja varmaan anoppikin on saanut kuunnella ihan kyllästymisiin saakka niitä raksajuttuja ihan vastaavasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25748224]Aika harvaa oikeasti kiinnostaa nähdä jotain keskeneräistä rakennelmaa, mistä ei osaa hahmottaa, millainen siitä lopulta tulee. Yleensä kun tuollaista menee katsomaan, niin siellä vierähtää kuitenkin aikaa vaikka kuinka, kun pitää jotain kumminkin ruveta jotain siellä laittamaan, ei se siihen katseluun yleensä jää. Pahimmillaan joutuu itsekin hommiin, vaikkei ole edes sopivia varusteita sitä varten.[/QUOTE]
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Vaikka kyseessä olisi pelkkä tontti, niin se olisi kiva nähdä. Jos pyydettäisin, niin ilomielin lähtisin katsomaan kenen tahansa tonttia tai rakennustyömaata. Oman lapseni tontin haluaisin ehdottomasti nähdä heti.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25748224]Aika harvaa oikeasti kiinnostaa nähdä jotain keskeneräistä rakennelmaa, mistä ei osaa hahmottaa, millainen siitä lopulta tulee. Yleensä kun tuollaista menee katsomaan, niin siellä vierähtää kuitenkin aikaa vaikka kuinka, kun pitää jotain kumminkin ruveta jotain siellä laittamaan, ei se siihen katseluun yleensä jää. Pahimmillaan joutuu itsekin hommiin, vaikkei ole edes sopivia varusteita sitä varten.[/QUOTE]

No joo, meidän kohdallamme tontilla on jo ihan fyysinen talo, josta todellakin näkee, mitä siitä on tulossa. Anoppi ja appi eivät koskaan ole joutuneet tekemään meillä minkäänlaisia töitä, joten sellaisesta ei tasan tarkkaan ole heillä pelkoa. Ja mies tosiaan olisi käyttänyt heitä katsomassa siellä, sellainen alle puolen tunnin keikka.

Voihan se tosiaan olla, ettei anoppia oikeasti yhtään kiinnosta. Ja ehkä sitten on joillekin ok, että se ilmoitetaan tuolla tavalla. Ei minua itseäni anopin nihkeys haittaa (vaikken itse ikinä noin käyttäytyisikään), miestäni minun tässä käy sääliksi, koska hän on nyt ottanut asiat niin, että äitinsä ei ole kiinnostunut hänestä ja hänelle tärkeistä asioista. Oli syy siihen sitten mikä tahansa.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25748231]Se on toista kuunnella juttuja kuin rämpiä jossain raksalla. Ja varmaan anoppikin on saanut kuunnella ihan kyllästymisiin saakka niitä raksajuttuja ihan vastaavasti.[/QUOTE]

Anoppi ei ole kuunnellut yhtään raksajuttuja. Mies on kahteen otteeseen jotain yrittänyt asiasta puhua äidilleen, mutta lopettanut samantien, koska äitinsä suurin piirtein vaihtaa heti puheenaihetta alkaen puhella esimerkiksi toisen lapsensa lapsista.

Ei meidän raksallamme tarvitse rämpiä.

Mutta joo, antaa olla. Mies on aikuinen ihminen ja tekee äitinsä suhtautumisesta omat johtopäätöksensä ja toimii sitten niiden mukaisesti. En mä aio asiaan puuttua. Näkee sitten ajan kuluessa, mihin suuntaan tilanne kehittyy.