Miksi hajuvesi sanassa on negatiiviselta kuulostava sana haju sen sijaan että käytettäisiin sanaa tuoksu?
"Haju" ei ole itse asiassa mitenkään automaattisesti negatiivinen eli pahaa hajuaistimusta ilmaiseva. Kirjastossa sähköisessä muodossa käytettävänä oleva "Kielitoimiston sanakirja" antaa sanalle "haju" merkitykseksi 'hajuaistilla tunnettava esineen, aineen tms. ominaisuus, hajuaistin välittämä aistimus'. "Tuoksu" sen sijaan on saman lähteen mukaan nimenomaan miellyttävä hajuaistimus.
En löytänyt tietoa, milloin sana "hajuvesi" on tullut suomen kieleen, mutta haju on vanha suomalainen sana, joka jo Mikael Agricolan aikana saattoi tarkoittaa hyvää tuoksua. "Vanhan kirjasuomen sanakirja" (osa 1; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1985) antaa esimerkkinä lauseen "Hone teutettin Woitein Haijusta", jossa siis huoneen täyttänyt voiteiden haju oli epäilemättä miellyttävä. Tuoksun ensiesiintyminen suomen kirjakielessä sen sijaan oli Kaisa Häkkisen "Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan" (WSOY, 2004) vasta vuonna 1699 Jonas Mennanderin runossa, jossa se merkitsi 'pahaa hajua'.
"Suomen murteiden sanakirja" (osa 2; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1988) kertoo, että myös monissa murteissa "hajun" merkitys voi olla 'hajuaistilla tunnettava ominaisuus, tuoksu, löyhkä'. Luultavasti siis "hajuvesi"-sanan sepittäjä on murteensa pohjalta pitänyt ilmausta neutraalina ja siten sopivana hyväntuoksuista ainettakin kuvaamaan. Ehkä kaikki hajuvedetkään eivät kaikkien haistelijoiden mielestä tuoksahda hyvältä, joten siinä mielessä neutraalin sanan valinta tuohon yhdyssanaan on ymmärrettävää.
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Tuoksu