Oma moka, oon itteni laittanu sellaseen muottiin että "Ei mulla niin väliä, muut eka ja minä sitten jos mahtuu/riittää/ehtii..." :ashamed: :kieh:
En oo ite aiemmin tätä tajunnut mutta nyt kun oon käynyt psykologin kaa keskusteleen erilaisista asioista niin huomasin tämän. Koen huonoo omaatuntoa itselleni ostamistani jutuista kotona ja töissä annan kaikkien pompottaa itteni alimmaiseksi. Esim. pomo ilmoitti että mun ois pidettäväkin koko loma kerralla eikä 2 osassa samana päivänä kun olin jäämässä 2 vkon lomalle enkä osannu sanoo kuin "joooooo" ja sit kiroilin koko 4 vkon loman kun meni talous sekaisin. Ja taas nyt, kauhee nälkä mut ei mie jäin tänne istumaan ja päivystämään kun toiset meni ekaks syömään ja mä päivystän puhelinta. Kotona on varmaan pojallakin jo tissijano ja koirilla pissihätä kun venyi noiden syömään lähtö. Kukaan ei edes kysy oisko mun pitäny päästä jo vaikka yleensä näihin aikoihin pääsen käymään kotona.
Ärrrrh, oma vika mutta kuinka tästä nyt korjaa itteensä itsekkäämmäksi?? :ashamed: :'( :$
En oo ite aiemmin tätä tajunnut mutta nyt kun oon käynyt psykologin kaa keskusteleen erilaisista asioista niin huomasin tämän. Koen huonoo omaatuntoa itselleni ostamistani jutuista kotona ja töissä annan kaikkien pompottaa itteni alimmaiseksi. Esim. pomo ilmoitti että mun ois pidettäväkin koko loma kerralla eikä 2 osassa samana päivänä kun olin jäämässä 2 vkon lomalle enkä osannu sanoo kuin "joooooo" ja sit kiroilin koko 4 vkon loman kun meni talous sekaisin. Ja taas nyt, kauhee nälkä mut ei mie jäin tänne istumaan ja päivystämään kun toiset meni ekaks syömään ja mä päivystän puhelinta. Kotona on varmaan pojallakin jo tissijano ja koirilla pissihätä kun venyi noiden syömään lähtö. Kukaan ei edes kysy oisko mun pitäny päästä jo vaikka yleensä näihin aikoihin pääsen käymään kotona.
Ärrrrh, oma vika mutta kuinka tästä nyt korjaa itteensä itsekkäämmäksi?? :ashamed: :'( :$
