miks tää on niin vaikeeta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kinuski86
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kinuski86

Uusi jäsen
29.01.2009
3
0
1
siis mulla on periaatteessa kaikki hyvin, terve lapsi, töitä, katto pään päällä, ihana poikaystävä jne..mutta silti mua vaan jotenkin tuntuu mättävän kaikki :( ja puran sen tietenkin vääriin ihmisiin :(
erosin puolisen vuotta sitten väkivaltaisesta miehestäni, jonka kanssa naimissa oltiin.. ja nyt rupee yöllä näkeen painajaisia liittyen siihen, joko että hää tekee mulle tai mun lapselle jotain..
uusi elämä on, mutta vanha kummittelee yöllä, että ei ees huvita enää mennä nukkuu. se ahistus ja puristus mikä tulee kun niihin painajaisiin herää.. aargh.. ei kiva :( ja pitkin päivää kun tulee joku asia eteen mikä muistuttaa siitä niin kaikki menee perseelleen..
siis mulla ei todellakaan ole ikävä sitä ihmistä, se teki helvetin mun elämästä, antoi lapselleni traumat kun näki mitä äitille tehdään jne.. mutta mä en saa sitä mun pääni sisältä poies...

sori kun avaudun.. mut pakko oli jonnekkii purkaa.


 
Aika samanlaisia kokemuksia minulla. Unirytmit edelleen sekaisin, vaikka erosta on aikaa reilut kaksi vuotta. Löysin ihanan miehen tai oikeastaan hän löysi minut ja nyt odotellaan esikoista. Olen tykönäni tullut siihen tulokseen, että tulevaisuus pelottaa ja syy siihen on menneisyys. Kai sitä ihminen alitajuisesti ennustaa tulevaisuutta menneisyyden perusteella...

Minulla on mennyt kyky nauttia pienemmistä ja isommistakin asioista, olen kuin pystyyn kuollut. Kynnys hakea apua ja lähteä puimaan noita asioita johonkin on liian korkea. Ole sinä rohkeampi!
 
tästä olosta olis vaan niin kiva päästä eroon.. haluun jatkaa mun elämää, kiva mies löytynyt joka ei ikin tekis mulle pahaa. ja jollai taval mulla kyllä on sitä hullua "ikävä", tai se kaipuu siihen kaikkeen mikä meil meni hyvin, vaikken koskaan sitä vois lähelleni enää päästää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kinuski86:
tästä olosta olis vaan niin kiva päästä eroon.. haluun jatkaa mun elämää, kiva mies löytynyt joka ei ikin tekis mulle pahaa. ja jollai taval mulla kyllä on sitä hullua "ikävä", tai se kaipuu siihen kaikkeen mikä meil meni hyvin, vaikken koskaan sitä vois lähelleni enää päästää..

:-( Ymmärrän
 
Kannattas kyl käydä jutteleen jonkun psykiatrin juttusilla :) Ei siihen tartteta välttämättä kun kerta pari, niin rupeaa jo ajatukset selkiintymään. Se kun saa sellaiselle ihmiselle jutella jolla ei ole mitään käsitystä sinusta tai ex-miehestäsi auttaa kummasti. Ja psykiatri sen takia kun hänellä on valta määrätä jotain pillereitä jos niikseen tulee. Ja sit saisit aloittaa puhtaalta pöydältä uuden kanssa ilman menneisyyden haamuja.

Mulla itsellä meni reilu kaksi vuotta eron jälkeen ennen kuin tunsin että voi lähteä uuteen suhteeseen, niin ettei haamut kummittele. Silloinkin vielä saatoin säikähtää ihan sairaasti jos yöllä satuin kosketukseen heräämään.
 

Similar threads

K
Viestiä
28
Luettu
4K
Perhe-elämä
Vaihtoon vaan
V

Yhteistyössä