On kaksi eri asiaa olla tyytyväinen itseensä/ulkonäköönsä ja puhua siitä. Etenkin jos puhuu liikaa.
Ajatuksena siis todella hyvä, ei ole ollenkaan väärin tai typerää ajatella noin. Miltä tuo sitten ääneen lausuttuna kuulostaa, riippuu tilanteesta. Jos ihan puskista joku alkaa kehua omaa ulkonäköään, niin kyllähän se voi kuulostaa vähän itserakkaalta.
Jos taas saa kehuja joltain toiselta, niin siihen on ihan luontevaa vastata "kiitos" tai "tykkään tästä itsekin" tai jotain muuta vastaavaa, joka osoittaa että on kehujan kanssa samaa mieltä. Typeräähän sekin olisi, että alkaisi väittää vastaan, jos kerran oikeasti on tyytyväinen asiaan jota joku toinen kehuu.
Se, että joku alkaa selittää, miten läski tai ruma on, ei ole muuten yhtään sen mielenkiintoisempaa kuultavaa kuin se että joku kehuu itseään ylenpalttisesti. Huomion kerjäämistä molemmat. Toisaalta, jos joku ajattelee olevansa läski tai ruma, hänellä on oikeus ajatella niin. Eli se, että puhutaan liikaa omasta ulkonäöstä, kuulostaa joka tapauksessa vähän itsekeskeiseltä.
Arvostan siis tasapainoista suhtautumista itseensä. Itseään saa ajatella ja itseensä saa olla tyytyväinen. Oikeastaan paras tapa osoittaa olevansa tyytyväinen itseensä on se, ettei tee asiasta numeroa. Ei tarvitse todistella puheilla omia ajatuksiaan, kyllä se oma hyvä olo ja itsensä arvostaminen näkyy olemuksesta muutenkin, ja paljon myönteisemmin kuin niin että puhuisi asiasta kovin paljon.
