Miksei sitä apua voi tarjota????

[xxx]

Olen raskaana ja vauva uhkaa syntyä ennenaikaisesti. Pariviikkoa pitäisi saada vielä masussa pysymään. Sen jälkeen luultavasti tehdään sektio.


Kaverit ja sukulaiset kyselee vointia ja voivottelee tilannetta. Ja sitten kyselevät että saatko mitään apua kotiin?

Kiva että ovat edes hengessä mukana mutta olisi ihana jos edes joku tarjoaisi myös sitä apua eikä vain kyselisi että auttaako kukaan.

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on omakin elämä eikä kukaa kerkiä täyspäiväiseksi avuksi.
Mutta veisi edes hetkeksi lapset ulos, kävisi imuroimassa meillä tms.

Eikä vain kyselisi että auttaahan joku teitä. Ilman että kuitenkaan kukaan itse tarjoaisi apua.


Kiitos että sain purkautua, pärjätäänhän me itsekkin kun on pakko.

 

[vieras]

Kannattaa pyytää sitä apua ihan suoraan, välttämättä eivät itse hoksaa!

 

[Pessi]

Pyydä suoraan apua :hug:

 

[Timangi-]

Noihin tilanteisiin palkataan joku siivoamaan tai viemään ne lapset ulos. Eikä ruikuteta kun kaverit ei tuu teille pesemään pyykkiä!(Heilläkin varmaan elämänsä ja juttunsa joista et ole tietonen)

 

[hapsie]

Noihin tilanteisiin palkataan joku siivoamaan tai viemään ne lapset ulos. Eikä ruikuteta kun kaverit ei tuu teille pesemään pyykkiä!(Heilläkin varmaan elämänsä ja juttunsa joista et ole tietonen)

no mä ainakin ilman muuta tarjoutuisin, vaikka onkin oma perhe hoidettavana. Kyllä sitä pari tuntia jossain välissä viikkoa liikenee.

 

[muistan kyllä...]

Kuuntelin tuota samaa viime kesänä, kun olin raskaana aivan loppumetreillä!
Varsinkin anoppi osasi olla todella ärsyttävä!!! Puhui jo talvella kuinka HÄN tulee meille pesemään kanssani ikkunat ennekuin vauva syntyy.. puhui ympäri sukulaisia, että sitten kun hän ehtii, sitten kun hänen selkä on paremmassa kunnossa, sitten kun...
Eräs viikonloppu "vihjaisin" että ajattelin huomenna aloittaa ikkunan pesun. Ei korvaansa lotkauttanut. Pesin kaikki 19 ikkunaa sisältä, välistä ja ulkoa.

Seuraavan kerran sukulaisissa, sanoi kovaan ääneen: ***** oli tehnyt kauhean urakan ja pessyt kaikki ikkunat viimeisillään raskaana, vaikka lupasin mennä avuksi siihen hommaan!
Ei siinä, hyvin pystyin tuohon itsekkin, mutta hänen oli pakko lupailla "lämpimikseen" ja sen jälkeen toitottaa isoon ääneen että hän olisi kyllä auttanut... Prkl!

Meni, ihan asian vierestä nyt mutta tulipahan purettua tuo reilun puolen vuoden takainen ketutus samalla itsekkin..

Ymmärrän täysin miten ärsyttävää kun ihmiset "huolehtii" mutteivät itse saa aikaiseksi mitään millä voisi oloasi helpottaa.

Koita ottaa rauhallisesti ja levätä. Jos vielä joku tuollaisia kyselee, niin sanoppas seuraavalla kerralla että tosi moni on huolissaan avunsaamisestamme, mutta ei kukaan vielä sitä apua ole tullut itse tarjoamaan...

Voimia loppumetreille ja toivottavasti pieni vielä malttaa olla muutaman viikon mahassa!!

 

[ap]

Platina ei tainnut ymmärtää ihan mun pointtia tai lukea edes tunteella.....

Mutta niinhän se olisi tehtävä että itse pyytää tai rahalla palkkaa. Ei sitä ylimääräistä rahaa vain nyt niin paljon ole. Ja se avun pyytäminen, tuntuu että vaivaa sitten toista. Jos itse tarjoutuisivat niin olisi ehkä helpompaa.... mutta eiköhän tässä pärjää, pakkohan se on.

 

[samperi]

Niin tuttua Mulla on kanssa sukulaisilla tuo reaktio, kun joskus oon vaikka valittanut, että en jaksa
Välillä oon sitten suoraan kysynyt, niin kynsinhampain ovat jotain autelleet :headwall:

Ite kyllä osaan tarjota apuani ihan itse, jos tuntuu, et joku sitä tarttee

 

[vieras]

Noihin tilanteisiin palkataan joku siivoamaan tai viemään ne lapset ulos. Eikä ruikuteta kun kaverit ei tuu teille pesemään pyykkiä!(Heilläkin varmaan elämänsä ja juttunsa joista et ole tietonen)

Vittu, mikä asenne. Sua raukkaa ei oo kukaan koskaan auttanut, niin miks säkään ketään auttasit. Onnea vaan :hug:

 

[ap]

Kiitos teille muille. Se tässä just ärsyttääkin kun kysellään että saathan apua ja että älä nyt vain rasita itseäsi. Mutta kukaan ei voi sitä apua tarjota kuitenkaan.

Mutta kyllä me pärjätään. Lapset ulkoilee vasta illalla kun iskä tulee töistä kotiin ja päivän saavat elää sitten vähän "vapaammin" Siistiä ei todellakaan ole, mutta eipä noi sotkut mihinkään karkaa. Joten koetettava olla ottamatta stressiä siitä.
Katsotaan jos joku voivottelia tajuaisi sitten auttaa kun huomaa millainen kaaos täällä on.
Mies toki tekee illalla töitten jälkeen mitä kerkiää. Mutta ei siinä montaa tuntia jää kun on toisen nukuttavakin. Ja todettu että keskittyy mielummin lapsiin kuin siihen kuinka siistiä täällä on.
Pääasia nyt kuitenkin meidän perheen hyvinvointi eikä se kuinka siistiä täällä olisi. Tai se että lapset ulkoilevat aina samaan aikaan heti aamusta.

keretään sitten vauvan synnyttä ja tilanteen rauhoitettua palata normaaliin arkeen.

Huomenna neuvola niin pitää sieltä kysellä mahdollisuutta kodinhoitajaan kunnalta tms. Vai onkohan nekin kuinka kalliita.


Mutta kunhan se pariviikkoa nyt vielä pärjättäisiin ja vauva voisi massussa hyvin niin sen jälkeen varmasti, toivottavasti ainakin helpottaisi.

 

[maria]

Kyllä elämä vaan on välillä sitä, että todellakaan ei ehdi kavereita auttamaan, vaikka kuinka ajatuksen tasolla se tuntuisi hyvältä. Täytyy käydä töissä ja huolehtia omasta perheestä. Ei kukaan voi olettaa, että siinä pitäisi vielä ehtiä toisten paskoja siivoamaan. Ja jos ei kysyisi pärjäämisestä, sittenkin leimattaisiin kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi. Ikinä ei voi olla mieliksi. Ilmeisesti jos ei voi itse auttaa, ei myöskään saa kysellä mitään voinnista tai jaksamisesta. Pidetäänpä mielessä.