Väinö Linnahan oli persu, koska hän halusi pitää rajat kiinni ulkomaalaisilta.
Nykypäivän Väinö Linna kirjoittaisi toisenlaista tekstiä.
Rahikainen ja Lehto kantavat tulijoiden laukkuja rajalta vokkiin päin, Rokalla varsinainen olkapäällään, matkalaukkuja useampia ja hän toteaa Suentassulle, "anna sie nuoremmakses omat Adidakses tuolle raukall jolla näyttää olevan Pumat jo aivan ruotoisessa kunnossa kymmenen turvallisen maan läpi marssimisen seurauksena".
Joukkion lähestyessä vokkia, perussuomalaiset protestoivat tulijoiden virtaa ja heiluttavat banderollia, suomi suomalaisille, jonka nähdessään Lehto kilahtaa täysin ja alkaa raivoamaan, "laittakaa ne banderollit alas saatanan kierosilmät, tähdätkää alemmas ja viimeisillä voimillaan tarttuu jälleen matkalaukkujen kahvoihin ja ryömii vokin ovesta sisään säilyäkseen kriitikiltä.
Rokka ottaa johtajan elkein komennon nuorelta luutnantilta, "mis sie tarviit oikein hyvää miestä, täs siul on sellanen. Mie keitän paskat puuron käenkäänteessä ja jaan tulijoille päivärahat vaikka oman joukkueen tupakkakassasta, piäsevät raukat tiskoon ja geeliä ostamaan".
Sotapakolaisten huuto ja mölinä halkovat ilmaa, Iponejen ilmaistessa pakolaisten päässeen turvaan vainoajiltaan sinisilmäisen kansan joukkoon jossa heidän kertomustensa todenperäisyyden arvosteleminen on rikos, mutta Lehto seisoo kovennettua joukkion keskellä, vaikka oikeauskoisten potkut persuksissa tuntuvat kovilta ja kasvoille sylkemisen seurauksena räkä muodostaa ohimoille kuin orjantappurakruunun, joka jokaisen valkoisen suomalaisen miehen on koettava vihervasemmistolaisen infernaaliseen feminismin valloittamassa maassa.
Minä seison kovennettua, sanoo Lehto.
