Miksen osaa olla nainen enää äidiksi tulon jälkeen?

[harmahtava]

koen olevani vain äiti ja ajatus miehetä lähelläni on outo. En koe olevani enää tarpeeksi nainen miehelle ja mietin jo pitäisikö erota, että mies voisi luvalla oikein mennä panemaan muita. Pettänyt ei kai ole. Koen olevani vain äiti ja siivooja. Päivät kuluu lapsen kanssa kotona eikä muuta oikein ole. Olen aina ollut erakko, mutta tämä naisellisuuden poistuminen ihmetyttää.. onko normaalia tuntea näin vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen?

 

[nyt hei]

menet vaikka perhekerhoon muitten ihmisten joukkoon! Kotiin ei kannata todellakaan muumioitua, vähemmästäkin tulee tunne että kuuluu vain "henkilökuntaan". Älä yllytä miestä menemään vieraisiin, se on loukkaavaa jo miestäkin kohtaan!

 

[andu33]

No huh huh sun ajatuksia!
Mies ei vissiin paljon auta sua kun koet olevasi siivooja..
Nyt vauva hoitoon ja viettämään kahdestaan aikaan..

 

["alkup."]

Olen aina olut erakko..en osaa luottaa ihmisiin enää ja nautin kun saa olla ns. omassa rauhassa. Olen sosiaalinen kyllä tarpen vaatiessa, mutta en koe että kaipaisin juttuseuraa, kun en omista asioistani tykkää vieraammille jutella. Raskaus ja synnytys muutti omakuvaa niin että olen vain äiti enkä mikään muu.. en koe olevani nainen sen sanan varsinaisessa merkityksessä ja koen ettei minulla ole enää muuta virkaa elämässä. Mies joka tapauksessa menee omia menojaan ja olen täällä lapsen kanssa. Mietin vain onko muillakin tälläisiä tunteita tullut..

 

["alkup."]

No huh huh sun ajatuksia!
Mies ei vissiin paljon auta sua kun koet olevasi siivooja..
Nyt vauva hoitoon ja viettämään kahdestaan aikaan..

Sepä se, kun en tiedä edes mitä me miehen kanssa voisimme tehdä kun minun ajatukset on kumminkin kotona enkä edes halua mennä minnekään.. mies menee omia menojaan ja tuntuu olevan tyytyväinen.

 

["vieras"]

Mun kokemuksen mukaan monelle miehelle tulee tuossa vaiheessa joku menokausi. varmaan ajattelevat, että tää vauvajuttu oli nyt tässä eikä kotona enää olekaan mitään niin kamalan ihmeellistä. Sulla voi olla vähän masentuneisuutta ja ehkä myös väsymystä. Voi mennä itsestäänkin ohi, mutta eipä pienestä oman maailman laajentamisestakaan varmaan haittaa olisi. Sulla on nyt lapsi, et sä ehkä enää voi ihan entisenkaltaista erakkoelämää viettää.

 

[voi sinua]

Laiska mieli sulla. Jättäydyt helpoimman kuvitelman varaan. "Olen äiti" höpö höpö.

Vähän tsemppausta nyt itseltäsi. Vauva-aika vie kamalasti veroja mutta kyllä sieltä pitää nousta aikuisena ylös. Mitäs sitten kun lapsesi lentää kodista. Olet yksin, erakko ja se kuuluisa äiti vain.

 

["alkup."]

Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi tuntea olevan muutakun kuin äiti.En vain koe itseäni enää muuna. Koko päivä menee vauvaan ja kodin järjestykseen,kun ei sitä kukaan muukaan hoida. Aivan kuin olisi rangaistavaa seksiä harrastaa tms.

 

[E]

Eiköhän tuo tilanne vielä muutu. Puoli vuotta on kovin lyhyt aika sopeutua noinkin suureen muutokseen kuin äidiksi tuleminen. Ja ei hormoonitoimintakaan oo vielä palautunu normaaliks noin lyhyessä ajassa. Mullakin oli ekan lapsen jälkeen jonkinnäkönen identiteettikriisi että pitäs olla jotenkin erilainen kuin ennen kun onkin äiti. Toisen lapsen jälkeen ei ollenkaan samanlaista kriisiä.

 

[Ooo]

Miten niin et ole KAI pettänyt?
Laiskaksi en sinua kehtaisi syyttää, niinkuin joku tuossa aiemmin teki. Äidiksi tulo muuttaa ihmistä, se on ihan normaalia, toisaalta on tervettä ylläpitää itsellään useampaa samanaikaista roolia, joiden ei tarvitse olla täysin samankaltaisia. Olemmehan me kaikki esim. äitejä, tyttäriä, puolisoita, kavereita, työläisiä, kaupassakävijöitä jne. Joku rooli on usein toista tiettynä elämänaikana korostuneempi. Puolisona olo on myös erilalista, joskus kumppani, joskus rakastaja, parhaassa tapauksessa näitä molempia yhtäaikaa, mutta voi myös vaihdella. Elämä ja ihminen ei pysy samankaltaisena, eikä sen ole tarkoituskaan.
Omasta itsetunnostasi ihmisenä ehkä kertoo se, että mietit onko parempi erota, että mies saisi harrastaa seksiä. Tämä ei välttämättä ole miehelle suhteenne elinehto juuri nyt?

 

[Ooo]

[QUOTE="alkup.";22091622]Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi tuntea olevan muutakun kuin äiti.En vain koe itseäni enää muuna. Koko päivä menee vauvaan ja kodin järjestykseen,kun ei sitä kukaan muukaan hoida. Aivan kuin olisi rangaistavaa seksiä harrastaa tms.[/QUOTE]

Ja jos kokee seksin rangaistuksena, eikä ole siihen itse halukas, ei sitä missään nimessä pidä väkisin tehdä. Vihaat itseäsi ja miestäsi vain enemmän mikäli siihen tilaan asiat menevät!

 

[Mep]

Kun pikkulapsikausi alkaa helpottaa, alkaa muutkin jutut innostamaan + kiinnostamaan

Minäkin olin masentunut ja ihan "nyt elämäni loppui" piiitkäään. Vasta kun lapsi oli yli 2v. alkoi "elämä voittamaan".

Nyt kun hän on 5v., ollaan kaikki töissä/ hoidossa, on helpompaa olla myös nainen...
Joillakin meistä sopeutuminen kestää kauemmin, varsinkin jos lapsi onkin sellainen haasteellinen versio. Meillä oli sopeuduttava myös keskosuuteen = työläämpään alkuun.