Miksi 1 lapsi pitäisi riittää mulle, muttei "muille"

[Rouvahuldahuoleton]

olen harvoille ja valituille puhunut tuskasta, joka aiheutuu kun toinen lapsi ei ota tullakseen edes clomifeenilla. Vastaus on poikkeuksetta että "no onhan toi kurjaa mut onhan teillä tyttö"! Mie en jaksaisi kuulla sitä enää. Miksi lapsettomuus ei olisi kriisi, vaikka olisi liuta lapsia. Aiempi raskaus ei lohduta, kun toivoisi olevansa NYT raskaana. Minä kuitenkin toki ymmärrän miten iso siunaus on että ollaan saatu tämä ainokainen, ei toive ja suru toisesta (tai kolmannesta jne) poista sitä ylitsevuotavaa rakkautta tätä ensimmäistä ihmelasta kohtaan. Monella näin sanojalla on itsellä useampi lapsi, minun on tehnyt kamalasti mieli sanoa että eikö se 1 riittänyt teille, kun mulle pitäisi riittää!

Blaah, toivottavasti kukaan ei nyt ymmärrä väärin... en tarkoita väheksyä lastani, ymmärrän toki että olen tälläkin palstalla etuoikeutetussa asemassa kun olen edes kerran kokenut tämän onnen. Mutta se yksi kerta sai minut janoamaan lisää.

Anteeksi että marmatan, en vaan jaksaisi enää sitä, että ainut "tuki" jota saan on "no älä sure, onhan teillä jo xxxx.".

 

[Kipinä]

Tiedän niin hyvin, mitä tarkoitat! Olen todella monelta kuullut "lohdutuksen", että onhan teillä onneksi jo poika. Niin, mutta kun se tuska on niistä, joita ei ole!
Yhden aivan ihanan kommentin olen kuullut, kun paljastin työkaverille (kaksi pientä lasta) lapsettomuudestamme. Hän sanoi yksinkertaisesti "Olen todella pahoillani".
Ta daa! Siitä se löytyi se viisas kommentti, mikä tuntuu hyvältä, eikä tarvitse itkeä jälkikäteen eikä hammasta purra. Kiitos tälle työkaverille!
:hug: kaikkien tyhmien kommenttien kuulijoille.

 

[s-mama]

Komppaan teitä...

Meillä on 3,5kk vanha lapsettomuushoitojen tulos täällä kotona, ja nyt jo on selvää että lähdemme uuteen hoitokiekkaan kun olen lopettanut imetyksen. Haaveet viidestä lapsesta on aika lailla kutistuneet, mutta miksi me emme saisi haaveilla toisesta kun se olisi jopa "itsestään selvää" jos esikko olisi saanut alkunsa luomuna...

Pahimmalta tuntui, kun läheinen sukulainen tokaisi tässä 2vk sitten kun oli kovempi valvomisputki takana, että "olis kannattanu miettiä muutaman kerran, ennen ku rupes sellasiin hoitoihin kun nyt on noin vaikeaa..." ja: "Ei kannata ainakaan lisälapsista haaveilla"\|O \|O \|O

Niinkun se siihen katsois! Hoidoilla tai luomuna, pikkulapsiaika on vaativaa ja kaikkien lasten kanssa on joskus raskasta. Kaikesta valvomisesta huolimatta aion rohkeasti tarttua hormonipiikkeihin jahka tämä ykkönen on saanut tarpeekseen rinnasta. Miksi todella meidän lapsettomien pitäisi haudata ne unelmavauvat ja "tyytyä yhteen"!!! Yrittää ainakin aiomme, se ei siten ole meidän käsissä tuottaako yritys tulosta.

 

[Kipinä]

Ja tuo on muuten ihan hirveä kommentti, että hoidoilla saatujen lasten vanhempien pitäisi vain onnellisena hymyillä läpi kaikkien vaikeuksien. Että helposti saatujen lasten vanhemmat saavat olla väsyneitä, mutta vaikeuksien kautta ei... \|O
Ihan kamalaa kuulla, että oisko kannattanut, kun nyt on noin vaikeaa. Pitäisi viedä saunan taakse ja tehdä vanhan tavan mukaan!

 

[s-mama]

Juuri näin, kiitos....!!!

Mitä ootte vastannu muuten tommosis tilanteis? Kun on väsyny ja pahalla mielellä, niin ei aina oikeen heti leikkaa... :ashamed:

 

[Tipi]

tuttua tekstiä, meillä yksi luomu ja yksi ivf ja ensin 5v hakattu poäätä seinää ennen kuin onnistui. Se onnihmisten ajattelemuutta, ei välttämättä tarkoita pahaa¨, vaan ei oikein löydä oikeita sanoja mitä pitäisi sanoa. pahalta ne tuntuu. Mun työmaallakin puhutaan paljon "tuhkamunista" jne. Ei taida kukaan tietää mitä mun päässä silloin liikkuu.

 

[KUKKA]

Noista tyhmistä kommenteista esimerkkinä voisin mainita seuraavan tilanteen johon törmäsin useinkin: esikoiseni ja ainoani oli n. 3 v. kun alkoi tulla kyselyitä sukulaisilta, työkavereilta tyyliin:" No, jokos se toinen lapsi on tulossa kun noin massu pullottaa..."

Aikani komentteja kuunneltuani vastasin:" Taitaa kuule olla muuten vaan turvoksissa tämä mun vatsani, mulla kun on taipumusta suolistokaasuihin... " Loppui kyselyt ja merkitsevät katseet vatsani seudulle! :saint:

Mutta jotta totuus ei unohtuisi, edelleenkin odottelemme esikoisellemme
(7 v.) pikkusiskoa tai -veikkaa. Saas nähdä pullistuuko tuo vatsa...

 

[katjuusa]

Niin tuttua! :ashamed: Voisin jaaritella tästä sekund. lapsettomuudesta vaikka kuinka kauan! Itse sain km:n kesällä ja monet 'lohduttelivat' että onhan teillä jo yksi lapsi. Ainoastaan yksi ystäväni ja työkaveri (mies muuten!) sanoi fiksusti km:stäni kuultuaan, *Olen pahoillani, tiedän että on rankkaa, erityisesti kun olette yrittäneet niin kauan*. Niinhän se on. Se, että 3 v yrittämisen jälkeen VIHDOINKIN tulen hoidoilla raskaaksi, niin maailma lyökin nyrkillä naamaan ja vauvaa ei tulekaan. En mitenkään jaksa uskoa, että olisin ollut näin masentunut km:stä jos ko. raskaus olisi lähtenyt nopeasti alkuun.

Meillä sukulaiset ovatkin jo lopettelemassa utelua toisesta lapsesta. Poikame on kohta 5 v ja alan itsekin pikkuhiljaa suuntautumaan pikapuoliin eskarilaisen ja kohta koululaisen lapsen vanhemmaksi. Pikkulapsiajat taitavat olla meiltä ohi. Haaveet kolmilapsisesta perheestä ovat takanapäin. Hoidot meillä jatkuvat vielä mutta en ole ollenkaan toiveikas niiden suhteen. Asenteeni lähinnä on, että käydään nyt hoidot loppuun että tulevaisuudessa ei ainakaan tule mieleen: 'emmekö yrittäneet tarpeeksi?'.

Muistakaa kanssasiskot, että yksilapsisessa perheessä on paljon hyviä puolia. Tutkimusten mukaan 'aviollinen tyytyväisyys' on korkeampi yksilapsisessa perheessä. Rahaa voi kuluttaa enemmän siihen ainokaiseen, ja tällä en nyt tarkoita hemmottelua! Yhden lapsen perheen on helpompi liikkua, esim. matkustaa jne. Minä olen pahimmasta masentuneisuuden suosta vihdoinkin pääsemässä yli ja huomaan, että asiani ovat hirvittävän hyvin. Niin paljon huonomminkin voisi olla joten miksi tuhlata aikaa murehtimiseen! Voin iloita ja vaalia tätä olemassaolevaa onnea, hyvää parisuhdetta ja sitä reipasta ja maailman ihaninta 5v poikaa =)

 

[Dr Vanilja]

Sitä vaan on ihmisillä kova tarve sanoa jotain, lohduttavaa. Mutta kun ei ole sitä itse kokenut, niin eihän sitä voi tietää. Parasta varmaan olisi, jos tosiaan osaisi vaan kuunnella ja sanoa, että olen hirveän pahoillani, ja tarjota apua esim. sen esikoisen hoitamiseksi silloin jos tarvitsee käydä hoidoissa. Ei ihmiset varmasti mitään pahaa tarkoita, mutta tuo on niin vaikea asia, ettei siihen oikein löydy oikeita ja sopivia sanoja.