Miksi 10 lapsen äiti olisi muka parempi, osaavampi tai muutenkin äidillisempi kuin 1 lapsen äiti?

[vieras]

Yhden äitinä on yleensä vain yksi totuus lapsen kasvattamisessa, mutta kun niitä siunaantuu useampi, huomaa sen monimuotoisuuden, miten erilaisia ne lapset voivat olla.

Omana mielipiteenäni sanon, että äidin käsiparien määrä pitäisi aina lisääntyä uuden lapsen tullessa perheeseen.

 

[Saapasjalkakissa]

Kyllä mun kohdalla on käynyt ainakin niin,että yhden kanssa pärjäs ja pelkäs sitä että entä sitte ku on kaks... No sitte tuli toinen ja toki alussa paljon raskaampaa se elo... KUNNES toinenki kasvoi vähän ja ensimmäinen oliki jo paljon isompi. Sillon se elämä helpottu jo paljon. Kolmas sitten taas on menny tässä vähän niinku "samassa" ja neljäs on kohta tulossa, ni sitte sen taas näkee mitä se sitten on.
Kyllä mä oon lasten myötä oppinu ainaki rentoutumaan.Kaiken ei tarvii aina olla niin tip ja top ja lapsista on enimmäkseen kyllä seuraa toisilleen... =)

 

[Kermu]

Ei varmaan poikkeuksetta olekkaan sen parempia äitejä, mutta kyllähän kymmenenkin lapsen kasvattamisen aikana tulee hieman eritavalla ja enemmän kokemuksia kun yhden. Että siinämielessä ovathan he tavallaan, jaksavat vastuun monesta mukulasta, varsinkin kun kaikki tuskin? olisi ollut ihan helppojakaan vauvoja.

 

[vieras]

kokemusta,kokemusta siskosenija hatun nosto kaikille suur perheen äideille!itsestäni ei olisi siihen hommaan!

 

[vieras]

jotkut saa tietoa lapsen kasvatuksesta jo silloin kun hoitaa omia sisaruksiaan. Jotkut ovat ammatissa missä hoitaa lapsia.
Eli ei se tietotaitokaan ihan omien lapsien mukana pelkästään tuu.

Joopa joo mutta ne ketkä ammatissaan hoitaa lapsia, niin hoitaa tietynikäisiä yleensä, että tietää jostain osa-alueesta mutta äiti näkee joka lapsen kaikki ikävaiheet, on se eriasia kun olla vaikka hoitajana 6 vuotiaiden ryhmässä eskarissa. Tai töissä vastasyntyneiden osastolla näkemässä vauvoja. Sairaanhoitajana lastenosastolla perehtyy vaan toimenpiteisiin sairaan lapsen kohdalla, kouluavustaja ja opettaja tutustuu vain kouluikäisiin lapsiin. Kyllä se totuus on että siinä äitinä monipuolisemmin kokemusta karttuu jokaisesta ikävaiheesta ja jokaisesta lapsesta jotka kasvattaa 0-18v .

On olemassa työpaikkoja joissa hoidetaan lapsia ikävälillä 0-18v. Ei joikaine nalsten kanssa työskentelvä hoida vain tietynikäisiä lapsia

 

[talvi tulee]

en ota kantaa muuhun kuin et varmasti olis helpompaa ton yhden kanssa kuin nyt 4 kanssa... oma moka

 

[I-ha-na]

jotkut saa tietoa lapsen kasvatuksesta jo silloin kun hoitaa omia sisaruksiaan. Jotkut ovat ammatissa missä hoitaa lapsia.
Eli ei se tietotaitokaan ihan omien lapsien mukana pelkästään tuu.

Joopa joo mutta ne ketkä ammatissaan hoitaa lapsia, niin hoitaa tietynikäisiä yleensä, että tietää jostain osa-alueesta mutta äiti näkee joka lapsen kaikki ikävaiheet, on se eriasia kun olla vaikka hoitajana 6 vuotiaiden ryhmässä eskarissa. Tai töissä vastasyntyneiden osastolla näkemässä vauvoja. Sairaanhoitajana lastenosastolla perehtyy vaan toimenpiteisiin sairaan lapsen kohdalla, kouluavustaja ja opettaja tutustuu vain kouluikäisiin lapsiin. Kyllä se totuus on että siinä äitinä monipuolisemmin kokemusta karttuu jokaisesta ikävaiheesta ja jokaisesta lapsesta jotka kasvattaa 0-18v .

oon hoitanu vastasyntyneestä teini-ikäseen asti.
tottakai on eri tehdä töitä ja hoitaa omaa mutta olikin kyse tietotaidoista jne.
et ei oo aina niin mustavalkosta.

Ja kuka sano että sano mun lapsille että leikkii yhdessä. No jos teillä lapset tappelee niin se on sit kaikilla sama. No itse leikin veljieni kanssa pienenä. Ehkä oltiin outoja?

Kyse siis oli siitä että kaikki ei oo samasta muotista eikä elämä oo niin mustavalkosta että voidaan yleistää ja kärjistä niinkun tuossa on tehty. Siis tässä ketjussa.

 

[I-ha-na]

jotkut saa tietoa lapsen kasvatuksesta jo silloin kun hoitaa omia sisaruksiaan. Jotkut ovat ammatissa missä hoitaa lapsia.
Eli ei se tietotaitokaan ihan omien lapsien mukana pelkästään tuu.

Juuri näin!
Ja aivan varmasti niillä, jotka ekan kerran näkevät vastasyntyneen kun oma vastasyntynyt on sylissä, on vaikeampaa kun niillä, jotka on ollu paljon lastn kanssa tekemisissä.
Ite ihmettelin pitkään, jo ennen kun itsellä oli yhtään lasta, miten se voi joillekin olla niin vaikeeta elämä lapsen kanssa, mutta sitten tein ton suunnattoman huomion, että joillekin se oma vauva on ensimmäinen kosketus lapsiin ja samaan syssyyn tajusin, että kaikilla ei ole muuta perhettä lähellä kun mies, eli sitä on vielä aika yksin uuden edessä.

Niin ja ne hoitajat jotka ovat nähneet vain vastasyntyneitä ovat yhtä hoomoilasia kun joku tuttu pyytää 2 vuotiasta hoitamaan, että mitäs tälle tehdään, mitä tämä syö . Äitinä kokemusta karttuu monipuolisesti joka ikvaiheesta, hoitajana kokemusta napataan vain jostain ikävaiheesta.

juu juu. Kerro mulle missä on ammatti ihminen joka työskentelee vastasyntyneiden kanssa mutta ei osaa käsitellä 2 vuotiasta.
Ootko kuullut koulutuksesta, harjoittelusta, tai ihan työpaikan vaihdosta.
Niinkuin tuohon laitoin niin itse oon hoitanu vauvasta vaariin kaiken ikäsiä ja eriklaisissa elämäntilanteissa olevia.

 

[Keittiönoita]

Tottakai 10 lapsen äiti tietää 10 kertaa enemmän omien lastensa hoidosta kuin kukaan muu. Mutta ei sillä 10 lapsen äidillä kyllä ole hajuakaan sinun ja sinun lapsesi elämästä.

 

[Leija]

Se ainakin on erona, että 10 lapsen äidin vastuu kestää monia vuosia enemmän kuin yhden lapsen äidillä. On iso ero, vaihtaako vaippoja ja valvoo öitä 3v tai 15v. Onneksi nykyään saa valita, montako lasta max haluaa.

 

[leena]

Mä sanoisin kanssa niin, että kokemustahan kymmenen lapsen äidillä on paljon enemmän kuin yhden lapsen äidillä. Ja vinkkejä varmasti paljon enemmän lapsen hoitoon jne. Mutta silti se ei tarkota sitä, etteikö yhden lapsi äiti voisi olla väsynyt. Mä kuulin juuri eräältä viiden lapsen äidiltä, että hällä on paljon helpompaa nyt kuin sillon kun oli kaksi lasta.

Mä olen ainakin aivan poikki kahden lapsen äitinä, kun molemmat on pieniä ja toisella atooppista ihoa ja allergioita.

 

[I-ha-na]

Mä sanoisin kanssa niin, että kokemustahan kymmenen lapsen äidillä on paljon enemmän kuin yhden lapsen äidillä. Ja vinkkejä varmasti paljon enemmän lapsen hoitoon jne. Mutta silti se ei tarkota sitä, etteikö yhden lapsi äiti voisi olla väsynyt. Mä kuulin juuri eräältä viiden lapsen äidiltä, että hällä on paljon helpompaa nyt kuin sillon kun oli kaksi lasta.

Mä olen ainakin aivan poikki kahden lapsen äitinä, kun molemmat on pieniä ja toisella atooppista ihoa ja allergioita.

vielä aihetta jatkan vähän.

eli kun tosiaan muutama lapsi voi olla rankempi kuin useampi. Tosiaan riippuu tilanteesta ja lapsista sekä vanhemmista. Mutta äitiyden mitta ei ole lapsien lukumäärä.

Ja harvalla jolla on monta monta lasta ei ole ollut yhden lapsen kanssa pitkään. Eli joutunut leikittämään jne.
Eli kukaan periaattees ei edes suoraan voi sanoa mikä on rankinta jne. Kun kaikilla on se oma elämäntilanne ja jokainen on mien lasten ja elämän asiantuntija.

niinku joku jo sanoki että 10 lapsen äiti osaa hoitaa parhaiten ne omat 10 lasta mutta sitten muitten 10lasta onkin toinen juttu.

no eikähän tää nyt jo oo väännetty jo tarpeex monta kertaa.

 

[vieras]

Kaikkeen tottuu.Yhden äitinä oli hirmu raskasta kun kaikki oli uutta yms,sitten tuli toinen ja ajattelin että olipa helppoa yhden kanssa (kaksi lasta pienellä ikäerolla).Tuli kolmas ja silloin tuntui että hitsi että oli helppoa kahden kanssa.... Nyt olen sopeutunut elämään kolmen tenavan kanssa ja tuntuu hiljaiselta jos yksikin on poissa (esim. mummolassa).Toisaalta noista lapsista on paljon seuraa toisilleen vaikka välillä elämä on yhtä vänkäämistä .

 

[Madicken04]

Minä jotenkin inhoan tuota "parempi äiti" ajattelua, ei äitejä vvoi sen mukaan paremmuusjärjetykseen laittaa. Joku jaksaa ja saa ulkoiset asiat jsujumaan paremmin kuin toinen, mutta kukaan muu ei tiedä millaista kenenkin lasten aknssa on. Jotkut lapset ovat haastavampia kuin toiset ja yksi voi olla vaativa yhdellä tavalla toisen ollessa sitä toisessa asiassa.

Yhden lapsen äideillä on omaa kokemusta vain siitä yhdestä alpsesta ja ehkä siksi jotkut (siis en sanonut kaikki, vaan tarkoitin juuri sitä pientä vähemmistöä) ovat siinä käsityksessä että kaikki lapset toimivat niin kuin omansa. Siis ei ymmärrä miksi jollain on vaikeaa lapsensa kassa sellaisessa asiassa mikä itsellä sujui helposti. Tässä mielessä 10 lapsen äidillä on kokemusta useammasta lapsesta ja yleensä hänen lapsissaan noita eroja löytyy sen verran että hänen on ehkä helpompi ymmärtää ettei kaikkien aknssa asiat mene samalla tavalla.

En voi sanoa että olen sen parempi äiti näin toisen lapsen ansiosta. Ehkä kuitenkin joissain asioissa kun kaikki ei ole kakkosen kanssa ollut samanlaista kuin esikoisella. Tietysti kaksi lasta on enemmän kuin yksi ja kahden lapsen äidiltä kaikki arjen askareet ihan uloslähtöineen vaativat enemmän mitä tekivät yhden lapsen kanssa, ädä(?) noita hyvin kuvailikin.

Muuten arjen raskaus ei kuitenkaan ole välttämättä verrannollinen lasten lukumäärään. Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja vaikka itse alusta asti liikuin paljon pojun kanssa muista kuinka joskus yksin hänen kanssaan shoppailussa tuntui kuin lapsi olisi iso asia mukana kuljetettavaksi. Nyt kahden lapsen äitinä on ihana tunne kun pääsee yhden lapsen kanssa kaksin jonnekin, ihan kuin ei olisi lasta lainkaan mukana... Toisinaan lapsista on kyllä niin ihanasti seuraa toisilleen että se helpottaa kotitöiden tekoakin.

Ja tietysti lapset ovat niin erilaisia. Jos on vaativa erityislapsi tai muuten paljon sairasteleva lapsi jonka kanssa vietetään paljon aikaa sairaalassa ja joutuu yrittämään siinä sivussa pyörittää arkea kotona oleville lapsille niin kyllä siinä varmasti on oma karusellinsa.

 

[Rieputarallaa]

Niin, totta kai useampi lapsi tarkoittaa laajempaa kokemuspohjaa. Sitä vain on vaikea hyväksyä, että monen lapsen äitiä pidetään automaattisesti parempana äitinä kuin yhden lapsen äitiä, jonka mielipiteet ja kokemukset mitätöidään helposti huomauttamalla, että sinullahan on vain yksi lapsi. Itseäni se ainakin loukkaa, kun jotenkin kuvittelen, että maailmassa pitäisi olla tilaa monenlaiselle äitiydelle.

 

[vieras]

10 lapsen äidillä on ainakin äidillisempi kroppa kuin yhden lapsen äidillä.

 

[vieras]

niin no itse omasta kokemuksesta voin sanoa että olen jokaisesta lapsesta oppinut aina uutta jne..kyllä mää nyt paljon enempi tiän lapsista ja vauvoista mitä tiesin sillon kun oli vaan yksi.paremmaksi äidiksi en tietenkään itseäni koe vaikka onkin enemmän kuin yksi mutta tietoa ja taitoa jne on karttunut nyt tottakai..niin ja mitä tulee tohon väsymiseen jne..siis saa toki yhden lapsen äiti väsyä jne mutta en voi sille mitään et mun korvaan kuullostaa tyhmältä jos joku yhden lapsen äiti voivottelee ett hitto kun joutuu meneen ton muksun kanssa kaupoille kun ukko on salilla..ei tuu taas ostoksista mitään jne ja oon niin väsynykkin kun jouduin viime yönä nouseen pari kertaa kun muksu heräs ym..yhden muksun kanssa kaupassa käyminen on luksusta verrattuna siihen et niitä on mukana esim.neljä ja ite joutunut pomppimaan pitkin yötä millon minkäkin muksun tykänä jotenka se yhden lapsen herääminen ei kuullosta niin vaikeelta+aamulla sitten pirteenä teet neljälle lapselle aamupalat,puet,peset hampaat,laitat hiukset jne..viet yhden eskariin ja toisen kerhoon,kahen kanssa kotiin,imetät,teet ruuan,laitat pyykin,sitten taas puet muksut haet yhden kerhosta,ulkoilet kolmen kanssa puistossa(ihan oma homma siinäkin )lähdet hakeen neljättä eskarista,riisut neljä lasta(tai 2 riisuu ite mutta laitat niitenkin vaatteet naulakkoon)laitat ruuan neljälle,keräät sen jälkeen astiat ja laitat 2 päiväunille..jne jne jne..iltaan asti ja ittekkin tarvis syödä ym..kyllä sitä hommaa vaan on vähintään triplasti enemmän kun yhden kanssa..puhumattakaan jos lapsia on enempi kun neljä..tosin iätkin vaikuttaa totta kai,mulla on 6v,3v,2v ja 8kk.mutta en koe olevamni kyllä väsynyt,tiedän kyllä et moni muu olisi mun arjessani.se on niin ihmisestä riippuvaakin.

Onpa taas samassa pötkössä kirjoitettu, ei jaksa lukea. Onko se niin vaikeata alkaa lause isolla kirjaimella ja laittaa väli pilkun ja pisteen jälkeen. Ai niin eihän tässä kirjoituksessa ollut kuin yksi lause, lopussa piste.

 

[yhtä hyviä äitejä omilleen]

Niin, totta kai useampi lapsi tarkoittaa laajempaa kokemuspohjaa. Sitä vain on vaikea hyväksyä, että monen lapsen äitiä pidetään automaattisesti parempana äitinä kuin yhden lapsen äitiä, jonka mielipiteet ja kokemukset mitätöidään helposti huomauttamalla, että sinullahan on vain yksi lapsi. Itseäni se ainakin loukkaa, kun jotenkin kuvittelen, että maailmassa pitäisi olla tilaa monenlaiselle äitiydelle.

Minä taas muistelen sitä aikaa, kun itse olin yhden lapsen äiti ja luulin olevani täydellinen ja ihmettelin kaikkea mahdollista, mitä muut tekevät muka väärin.
Joten tästä omasta kokemuksesta, ajattelen, että usein yhden lapsen äiti ei ymmärrä, kun en itsekään ymmärtänyt, että esim. monet asiat eivät olekaan yhtä helppoja useamman kanssa.
Jo esim .uloslähteminen kahden lapsen kanssa vaatii alussa ainakin 3-4 kertaa enemmän työtä kuin yhden lapsen kanssa lähteminen. Ja voimia. Kun yhden vahtii siinä samalla ja pukee samalla kun pukee itsensä, niin jo kahden kanssa tuo on mahdottomuus ja sillä aikaa kun pukee toista, voi olla jo tapahtunut vaikka mitä siellä toisella suunnalla. Kaikki vaatii monta kertaa enemmän aikaa ja vaivaa. Vaikka minulla on lasten välillä enemmän kuin vuosi tai kaksi ikäeroa.
Ja yhden lapsen äiti on varmasti omalle lapsellleen aivan yhtä hyvä äiti tai jopa parempi kuin monen lapsen äiti, mutta siis yhden lapsen äitinä en itse tiennyt tai ymmärtänyt, että jo kahden kanssa useimmat väsyvät aivan eri tavalla ja ne asiat, jotka on yksinkertaisia ja mukavia esim. yhden lapsen kanssa, kuten liikkuminen, ei olekaan ihan samanlaisia kahden lapsen kanssa enää. Tuota en olisi koskaan uskonut yhden lapsen äitinä.

Minä itse myönnän ylenkatsoneeni yhden lapsen äitinä toisten väsymistä ym. kun en ymmärtänyt kun en ollut kokenut.

 

[Tianna]

En ajattele, että monen lapsen äiti on erityisen hyvä äiti. Ajattelen vain, että onpa seksi maistunut ja ehkäisy jäänyt käyttämättä.

Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän lapset saa äidin huolenpitoa. Sitä vähemmän jää aikaa parisuhteelle ja äidin itsestään huolehtimiselle.

 

[kysyn]

Jotenkin epäilen että ap valehtelet että olet kahden äiti. Kun me äidit tiedämme sen totuuden... Kyllä useampi lapsi tarkoittaa työtä enemmän kuin yhden äitinä oleminen.
Mutta jos sinä kuulut niihin äiteihin, joilla mummo hakee sitä isompaa joka päivä/viikko omiin menoihin ja on muutenkin apua?

kun on kaksi niin heistä on myös seuraa toisille kun yhden lapsen kanssa voi käydä niin että äiti joutuu leikittään lähes koko ajan lasta.

Tule kertomaan meidän lapsille, että heidän pitäisi leikkiä keskenään, eikä roikkua jaloissa tai tapella keskenään.

Toki myös lasten luonne vaikuttaa, mutta omalla asenteella on iso vaikutus. Kahden vanhimman ikäero on pikkuisen vajaa 15 kk ja isompi sai alusta asti koskea vauvaan ja hoivata häntä ja hän selkeästi piti vauvaa lahjana itselleen ja tosiaan noin ½-vuotiaana, kun esikoisen kanssa oli minusta raskainta, kun sitä yhtä piti kokoajan viihdyttää, hoisi ylpeä isosiko viihdytyksen ihan pyytämättä; piilosta keittiön pöydäydänjalkojen lomasta oli paras leikki, mutta paljon muutakin kivaa voi yhdessä puuhata.
Vanhimmat oli nuorimman syntyessä 6 ja7 uotiaat ja aivan varmoja, että se vauva tuli ihan siksi, kun he oli vauvaa toivonut ja samalla innolla sitä myös syliteltiin ja siliteltiin, hyvä että vauva sai syödä ja nukkua auhassa.
Nyt kn isommat tulee koulusta, 2-vuotias pikkuinen juoksee vastaan ja huutaa "sikko tuli" (sekä veli että sisko on hänelle "sikko") ja samantien halitaan jalähdetään ylösleikkimään, äitiä ei tarvita kun kakkavaipan vaihtoon ja syöttämiseen.

Ihailen kyllä tuota taitoa, että sinulla on helpottunut asiat. Tuo taitaa kuitenkin olla todella harvinaista, että saa lapset noin asennoitumaan. Miten sitten isompien lastesi kehitys, kun ovat paljon viihdyttäneet toisiaan? Miten ovat koulussa menestyneet?
Itse kuvittelin kyllä, että minun on riitetttävä molemmille yksin ja todella väsyin. Jos olisi ajatellut, että isompi hoitaa pienemmän viihdytyksen, olisi voinut olla helpompaa.

 

[Keikas]

Aikalailla samoilla linjoilla olen useimpien vastanneiden kanssa. Yhden lapsen kanssa oli minustakin raskasta, kun en mitään mistään ymmärtänyt. Kun toinen tuli maailmaan, kaikki olikin henkisesti paljon helpompaa, vaikka tietysti arki oli tavallaan monimutkaisempaa kuin yhden kanssa.

Ehkä yhden lapsen äitien perustelut yksilapsisuudelleen ovat ne, jotka ihmisiä ärsyttävät: on aikaa parisuhteelle, pystyy paremmin matkustamaan, ym. käsittämättömyyksiä mun mielestä. Me tehtiin kuopus siksi, että haluttiin esikoiselle sisar, sillä mun mielestä sisarus on parasta, mitä voi lapselleen antaa. Ja tämän sanon itse ainoana lapsena.

 

[niin]

Aikalailla samoilla linjoilla olen useimpien vastanneiden kanssa. Yhden lapsen kanssa oli minustakin raskasta, kun en mitään mistään ymmärtänyt. Kun toinen tuli maailmaan, kaikki olikin henkisesti paljon helpompaa, vaikka tietysti arki oli tavallaan monimutkaisempaa kuin yhden kanssa.

Ehkä yhden lapsen äitien perustelut yksilapsisuudelleen ovat ne, jotka ihmisiä ärsyttävät: on aikaa parisuhteelle, pystyy paremmin matkustamaan, ym. käsittämättömyyksiä mun mielestä. Me tehtiin kuopus siksi, että haluttiin esikoiselle sisar, sillä mun mielestä sisarus on parasta, mitä voi lapselleen antaa. Ja tämän sanon itse ainoana lapsena.

Ei mielestäni ole väärin ajatella parisuhdetta. Kyllä se on tärkeää l. Ja kyllä se toisen lapsen jälkeen on ollut hukassa se aika, kun ei ole tukiverkkoja.

 

[Keikas]

Aikalailla samoilla linjoilla olen useimpien vastanneiden kanssa. Yhden lapsen kanssa oli minustakin raskasta, kun en mitään mistään ymmärtänyt. Kun toinen tuli maailmaan, kaikki olikin henkisesti paljon helpompaa, vaikka tietysti arki oli tavallaan monimutkaisempaa kuin yhden kanssa.

Ehkä yhden lapsen äitien perustelut yksilapsisuudelleen ovat ne, jotka ihmisiä ärsyttävät: on aikaa parisuhteelle, pystyy paremmin matkustamaan, ym. käsittämättömyyksiä mun mielestä. Me tehtiin kuopus siksi, että haluttiin esikoiselle sisar, sillä mun mielestä sisarus on parasta, mitä voi lapselleen antaa. Ja tämän sanon itse ainoana lapsena.

Ei mielestäni ole väärin ajatella parisuhdetta. Kyllä se on tärkeää l. Ja kyllä se toisen lapsen jälkeen on ollut hukassa se aika, kun ei ole tukiverkkoja.

Niin on ollut meilläkin, mutta aika aikaa kutakin. Pienten lasten vanhempien olisi syytä ajatella asioita vähän pidemmällä perspektiivillä, vaikka vaikeaa se tietysti on kaiken väsymyksen keskellä.

Mekin ollaan kovasti takuttu tässä vanhemmiksi kasvamisessa, mutta ollaan aika ylpeitä siitä, että ollaan selvitty ja parisuhde on vaan lujittunut. Usein katselen miestäni nykyään ihan hämmästellen, että miten se tossakin vaan lukee tyynesti satua lapselle, vaikka taas viime yönä nukuttiin noin neljä tuntia. Se on sitä yhteispeliä, eikä tässä enää kauan mene, kun aletaan saada omaakin aikaa (vajaa kymmenen vuotta...)

 

[suurperheellinen pohdiskelija]

Kukaan toinen ei voi olla parempi äiti kuin toinen.. jokainen on omalleen se paras!

Ensimmäisen lapsen syntymä on jokaisessa perheessä suurin mullistuksen aiheuttaja, pitää opetella uusi elämän rytmi, asioiden tärkeysjärjestys muuttuu, päivärytmi ja kaikki on uutta. Tähän suhtetettuna toinen lapsi tuntuu helpommalta, koko maailma ei enää muutu ja asiat saa realistisemman mittapuun. Tähän ilmeisesti perustuu sanonta "Siinä ne kaksi lasta hoituu kuin yksikin", mutta kyllähän se tosiasia on, että mitä enemmän on lapsia, on jo perushoitoa, ruuanlaittoa, harrastuksiin kuljettamista, sairaan lapsen hoitoa ym.. yhtä monta kertaisesti enemmän. Jos laittaa yhdelle lapselle ruuan, ei ole suuri vaiva isontaa annosta ja tehdä kahdelle, mutta entäs jos syöjiä onkin 6 tai 10, osa allergisia joille valmistat eri ruuan, joku on vauva jne..

Ja lisään vielä, että jos on hankala saada yhdelle lapselle hoitaja, niin mitä luulette tilanteen olevan kun lapsia on 4 tai enemmän..

 

[yhden lapsen äiti]

Kenelläkään ei ole oikeutta väheksyä toisten väsymystä. Jos suurperheiden äidit ovat niin moniviisaita ihmisasiantuntijoita niin ehkä he ymmärtävät myös että äiditkin ovat erilaisia. Joku vaatii itseltään enemmän kuin toinen, toisen perheen arkea ei ikinä voi tietää ellei itse elä siinä.