AP mä oon tuollaisen perheen lapsi ja tiedän vähän liiankin hyvin mitä tuo on. Isäni oli juuri kaappijuoppo, on edelleen ja se turmeli aikalailla meidän perheen, henkisesti. Mun isä oli aina hyvä mulle, teki työnsä jne. Enkä usko että kovinkaan moni ulkopuolinen tietää edelleenkään isän tapoja. Oli surullista löytää juotuja pulloja jopa patjonen välistä =(
Voi kun pystyisin jotenkin auttaan. Mä tiedän että puhe ei tepsi. Mun äidin "puhe" oli isälle punainen vaate joka vaan lisäsi salaa juomista. Minua hän kuunteli hieman vaikka lapsi olinkin. Ei se hääviä ollut toitottaa lapsena isälleen että Nyt et sitten ota....joskus se kuitenkin autoi, joskus...
Nyt kun olen aikuinen kannan edelleen tuota vastuun kantajan roolia, jos isä juo vaikkapa ennen jotain juhlia, koen sen mun omaksi viaksi koska en olle häntä taas kerran kieltänyt. No eihän se niin mene, mutta minkä voin lapsena opitulle tavalle...sillä tavalla kuitenkin saatiin mm useampi raitis joulu, tai siis niin mä luulen. Oikeasti olen kuitenkin tajunnut sen että ongelma on suurimmalta osin ollut lähtöisin heidän tapauksessaa huonosta parisuhteesta. Mun äiti on ollut aina hyvin alistava luonne ja paljon "kyykyttänyt" mun isää, isä on sen kuitenkin jostain syystä kestänyt. Tuo juominen on ollut hänelle rentoutumista ja hänen omien sanojen mukaan auttanut jaksamaan äidin ns. henkistä väkivaltaa.
Nyt en sitten missään tapauksessa kuitenkaan tarkoita sitä että syy olisi sinussa, ei! Ei se mun äidissäkään ollut. He eivät vaan koskaan ole oppineet kommunikoimaan kunnolla keskenään. Äitini on hyvin herkkä hipiäinen ja taas isäni töräyttelee sammakoita suutuspäissään suusta...tossa jotain esimerkkiä, menis koko ilta kun kirjoittaisin kaiken.
Oliskohan mahdollista että hakisitte yhdessä ammattiapua? Oli se sittenAA:sta tai jonkin sortin pariterapiaa. Jos teilläkin on joku lukko tuossa suhteessa ja se joku ajaa miestäsi juomaan. Toki alkoholisti on myös riippuvainen juomisestaan eikä osaa enää esim rentoutua ilman... Alkoholismi on koko perheen sairaus ja ei kyllä kannata yleistää että se olisi kirjoitettu geeneihin kaikilla. Ihminen kykenee muutokseen kun vaan oikea halua muuttua on kyseessä
Ja ne jotka täällä ihmettelee miksi seuraat miehesi juomista, he eivät käsitä että sellaiseenkin tilaan voi ajautua kun tarpeeksi tuo aihe koskettaa. Kyllä mä kanssa lapsena vahtasin isäni pulloja ja olin epeli löytämään hänen kätkönsä ja paljon kaadoin poiskin. Ei isä koskaan mulle siitä puhunut vaikka tiesi että se oli oma, alle kymmen kesäinen tytär kun oli viinat lirutellut maahan. Edelleenkin tuo tapa on pysynyt omalla tapaa vaikka oman mieheni juomisessa ei ole todellakaan mitään sanomista. Mä vaan aina tiedän kuinka monta kaljaa hän on juonnut tahi lasi viiniä. Olen tottunut seuraamaan...Miestäni se ei haittaa kun olen asian rehellisesti kertonut ja syynkin.
Se on niin v**tun vaikeaa kun sanominen ei auta, eikä sanomatta jättäminen.
