H
"Hmmm"
Vieras
Kun puhutaan lasten hoitoratkaisuista, harvoin isiä edes mainitaan näissä keskusteluissa. Äidit sensijaan ovat joko työtävieroksuvia lusmuja=kotiäitejä tai itsekkäitä paskoja=töissä käyviä äitejä.
Samoin on, kun puhutaan huoltajuusasioista. Mikäli äiti jää yksinhuoltajaksi on hän säälittävä luuseri, kun taas yh-isä on varsinainen sankari. Jos isä näkee lastansa kaksi viikonloppua kuussa, on tämä ihan normaalia. Roolien ollessa toisin päin äiti on aivan käsittämättömän tunteeton hirviö, joka ei ansaitsisi sitäkään vähää.
Sama tuntuu olevan kaikessa muussakin. Jos isä lähtee juhlimaan vauvan ollessa 2 vrk niin tämähän on vaan kiva juttu. Jos äiti tekee saman vauvan ollessa pari kk, niin hänet lähes ammutaan alas. Jne. Listä on lähes loputon.
Kysymys siis kuuluu: miksi äitejä arvostellaan jatkuvasti vanhemmuuteen liittyen, mutta isät säästyvät lähes kaikelta kritiikiltä?
Samoin on, kun puhutaan huoltajuusasioista. Mikäli äiti jää yksinhuoltajaksi on hän säälittävä luuseri, kun taas yh-isä on varsinainen sankari. Jos isä näkee lastansa kaksi viikonloppua kuussa, on tämä ihan normaalia. Roolien ollessa toisin päin äiti on aivan käsittämättömän tunteeton hirviö, joka ei ansaitsisi sitäkään vähää.
Sama tuntuu olevan kaikessa muussakin. Jos isä lähtee juhlimaan vauvan ollessa 2 vrk niin tämähän on vaan kiva juttu. Jos äiti tekee saman vauvan ollessa pari kk, niin hänet lähes ammutaan alas. Jne. Listä on lähes loputon.
Kysymys siis kuuluu: miksi äitejä arvostellaan jatkuvasti vanhemmuuteen liittyen, mutta isät säästyvät lähes kaikelta kritiikiltä?