A
ap
Vieras
Tuskin missään muussa ihmiset puuttuvat toistensa, usein vieraidenkin ihmisten asioihin niin paljon kuin lapsiin liittyvissä asioissa. Kytätään muiden lasten vaatetusta ja käytöstä, ja mennään jopa helposti huomauttamaan, vaikkei asia kuulu itselle ollenkaan. :-O
Täälläkin ihmetellään jatkuvasti kuinka jollain lapsella ei ollut käsineitä tai sitten oli, tai päähinettä, tai liikaa päällä, tai vääränlaiset vaatteet jne.
Sama juttu ihan elävässä elämässäkin, varsinkin naiset menevät monesti jopa huomauttamaan toisille naisille epäkohdista, esim. tänään joku mummeli taivasteli kun 1 v:lläni ei ollut käsineitä. ( Lämmintä +17 astetta, eikä juuri tuule... ) Samoin jos lapseni sattuu väsähtämään ja vaikka vähän itkee, esim. kaupassa, niin ei ole tavatonta etteikö joku tulisi huomauttamaan, vaikka olisin juuri kyykyssä lapseni vieressä, katsomassa mikä hätänä, lohduttelemassa, antamassa tuttia tms.
Kun lapseni aloitti lähes totaalisen syömälakon muutamia viikkoja sitten, sain hänet syömään näyttämällä hänelle läppäriltä piirrettyjä ruokailun ajan. Tämänhän tuomitsivat aika monet jotka siitä kuulivat, vaikken edes mielipiteitä kysellyt. No ei siitä ollut kerrassaan mitään haittaa, päinvastoin, se oli ainoa keino jolla sain hänet syömään. Vaihe kesti pari kolme viikkoa, ja meni itsekseen ohi, lapsi alkoi taas syödä suosiolla, eikä mitenkään tottunut piirrettyihin ruokailun aikana tms., vaikka moni siitä varoitteli.
Samoin monesta, monesta muusta olen saanut kuulla, tuntuu että teki ihan mitä vaan, niin joku on puuttumassa ja huomauttelemassa jotain. Toki tosiaan teen niin kuin parhaaksi näen, mutta ihmetyttää vain suuresti, miksi näin tehdään?
Eihän kukaan kyttää toistensakaan tapoja tehdä asioita yhtä paljon kuin äidin tapoja toimia lapsensa suhteen. En minä ainakaan mene huomauttamaan jos joku vaikka kulkee ilman käsineitä, vaikka on tuulista. Puhumattakaan siitä että taivastelisin asiaa jossain nettipalstalla.
*avaa sateenvarjon* :-D
Täälläkin ihmetellään jatkuvasti kuinka jollain lapsella ei ollut käsineitä tai sitten oli, tai päähinettä, tai liikaa päällä, tai vääränlaiset vaatteet jne.
Sama juttu ihan elävässä elämässäkin, varsinkin naiset menevät monesti jopa huomauttamaan toisille naisille epäkohdista, esim. tänään joku mummeli taivasteli kun 1 v:lläni ei ollut käsineitä. ( Lämmintä +17 astetta, eikä juuri tuule... ) Samoin jos lapseni sattuu väsähtämään ja vaikka vähän itkee, esim. kaupassa, niin ei ole tavatonta etteikö joku tulisi huomauttamaan, vaikka olisin juuri kyykyssä lapseni vieressä, katsomassa mikä hätänä, lohduttelemassa, antamassa tuttia tms.
Kun lapseni aloitti lähes totaalisen syömälakon muutamia viikkoja sitten, sain hänet syömään näyttämällä hänelle läppäriltä piirrettyjä ruokailun ajan. Tämänhän tuomitsivat aika monet jotka siitä kuulivat, vaikken edes mielipiteitä kysellyt. No ei siitä ollut kerrassaan mitään haittaa, päinvastoin, se oli ainoa keino jolla sain hänet syömään. Vaihe kesti pari kolme viikkoa, ja meni itsekseen ohi, lapsi alkoi taas syödä suosiolla, eikä mitenkään tottunut piirrettyihin ruokailun aikana tms., vaikka moni siitä varoitteli.
Samoin monesta, monesta muusta olen saanut kuulla, tuntuu että teki ihan mitä vaan, niin joku on puuttumassa ja huomauttelemassa jotain. Toki tosiaan teen niin kuin parhaaksi näen, mutta ihmetyttää vain suuresti, miksi näin tehdään?
Eihän kukaan kyttää toistensakaan tapoja tehdä asioita yhtä paljon kuin äidin tapoja toimia lapsensa suhteen. En minä ainakaan mene huomauttamaan jos joku vaikka kulkee ilman käsineitä, vaikka on tuulista. Puhumattakaan siitä että taivastelisin asiaa jossain nettipalstalla.
*avaa sateenvarjon* :-D