miksi äitienpäivä on NIIIN iso asia??!

[--]

Täällä alkaa marina lahjoista yms. jo ennen itse päivää. Sunnuntaina sitten etusivu täyttyy aloituksista joissa kerrotaan mitä se mies on taas tänä vuonna tehnyt väärin. Miksi asioita pitää paisutella? Teillä kuitenkin on ne lapset - eikös äitienpäivä ole joka päivä?!

 

[mä-78]

miksi miehen pitäisi muistaan naistaan äitienpäivänä, ei se ole tarkoitus, omat lapset niiden kuuluu askarella taitojensa mukaan kortti ja lahja.. ja turha on rutista lahjoista jos mies nyt sattuu jotain ostamaan, koska mikään pakko ei ole ostaa lahjaa.... olen tyytyväinen omien lasteni tekemiin lahjoihin.. ja isänpäivänäkään en muista lasteni isää koska hän ei ole isäni jolle vien isänpäiväkynttilän haudalle...

 

[PölyEsteri]

Ehkä siihen kulminoituu aika hyvin se, jos mies ei arvosta naistaan, eikä anna arvoa sille äitiydelle. Niissä perheissä, missä tuo asia on kunnossa, äitienpäivästä tuskin tulee kamala itku ja valitus, vaikka ei lahjoja saisikaan. Valittajilla on siellä pinnan alla jo joku ennestään hätänä.

 

[maomao]

Joku toinen ei välitä, toiselle on iso asia. Ollaan me ihmiset niin erilaisia.

 

[PölyEsteri]

Samoin joku hätä ja epäkohta saattaa olla sellaisilla, joilla on kova tarve sanoa, ettei ole miehensä äiti ja että olisi ihan tyhmää jos mies ostaisi jotain. Sama naistenpäivänä.

 

["vieras"]

Toisilla kun se on se vuoden ainoa päivä johon kulminoituu parisuhde ja puolison arvostaminen ja kunnioitus. Meitä äitejä kun on paljon, joilla ei ole hää-, kihlajais- tai muitakaan vuosipäivä.

 

[miunmau]

Minulle ainakin lahja on tärkeä ja itkua väänsin jokunen vuosi sitten (joo-o, ja olen jo yli kolmekymppinen ) kun mies ei ollut älynnyt sen lahjan tärkeyttä.

Tänä vuonna mies halusi lahjan ainakin olevan mieleinen, kun vei minut eilen kauppaan ja sanoi, että nyt valitset itsellesi mieleisen puhelimen.

 

[ap.]

Puh hui. Kyllä mulle riittää arvostuksen mittariksi ihan jokapäiväinen elämä. Kiitos ruoan jälkeen, kainalo rankan päivän jälkeen ja satunnainen "rakastan sinua". Eipä siihen lahjoja tai muita kommervenkkejä tarvita.

Viime vuonna olin äärimmäisen liikuttunut kun mies teki kakun. Se ei ollut kovin hyvää, mutta silti

 

[PölyEsteri]

Puh hui. Kyllä mulle riittää arvostuksen mittariksi ihan jokapäiväinen elämä. Kiitos ruoan jälkeen, kainalo rankan päivän jälkeen ja satunnainen "rakastan sinua". Eipä siihen lahjoja tai muita kommervenkkejä tarvita.

Viime vuonna olin äärimmäisen liikuttunut kun mies teki kakun. Se ei ollut kovin hyvää, mutta silti

Mun mies tekee tosi hyvää kakkua. Tykkään eniten siitä, että se tekee jotain, itse. Se kakku riittää. Tai kahvit sänkyyn. Tai vaikka itsekerätyt kukat. tAi että lasten kanssa tekee. Joku ostettu juttu tuntuu jotenkin ihan arvottomalta sellaisen rinnalla.

 

[ap.]

Mun mies tekee tosi hyvää kakkua. Tykkään eniten siitä, että se tekee jotain, itse. Se kakku riittää. Tai kahvit sänkyyn. Tai vaikka itsekerätyt kukat. tAi että lasten kanssa tekee. Joku ostettu juttu tuntuu jotenkin ihan arvottomalta sellaisen rinnalla.

Totta.
Ja kivahan se on että jotenkin muistetaan, mutta tärkeintä on jokapäiväinen elämä.

 

["marja"]

Mun mies tekee tosi hyvää kakkua. Tykkään eniten siitä, että se tekee jotain, itse. Se kakku riittää. Tai kahvit sänkyyn. Tai vaikka itsekerätyt kukat. tAi että lasten kanssa tekee. Joku ostettu juttu tuntuu jotenkin ihan arvottomalta sellaisen rinnalla.

Entäs kun se ostettu juttu on jotain sellaista johon on todella nähty vaivaa? Esimerkiksi pari vuotta sitten mieheni oli järjestänyt koko perheen viikon matkan etelään rentoutumaan, siihen hän oli tarvinnut paljon aikaa ja vaivaa, että sai minun selkäni takana järjestettyä meille kummallekin lomaa ja isommalle lapselle koulusta vapaata ym.

 

[miunmau]

[QUOTE="marja";23714899]Entäs kun se ostettu juttu on jotain sellaista johon on todella nähty vaivaa? Esimerkiksi pari vuotta sitten mieheni oli järjestänyt koko perheen viikon matkan etelään rentoutumaan, siihen hän oli tarvinnut paljon aikaa ja vaivaa, että sai minun selkäni takana järjestettyä meille kummallekin lomaa ja isommalle lapselle koulusta vapaata ym.[/QUOTE]

Minusta oli aika lutuinen ele tuo puhelimen ostoreissu, kun kerrankin pääsimme kahdetaan käymään kaupungissa. Mies muisti, että äitillä alkaa vanha puhelin vedellä viimeisiään ja ajatteli kerralla hoitaa sen asian kuntoon.

Lisäksi, itse en välitä sentin vertaa mistään kukkasista enkä korteista, jotka meidän perheessä lentää samana päivänä roskikseen.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="marja";23714899]Entäs kun se ostettu juttu on jotain sellaista johon on todella nähty vaivaa? Esimerkiksi pari vuotta sitten mieheni oli järjestänyt koko perheen viikon matkan etelään rentoutumaan, siihen hän oli tarvinnut paljon aikaa ja vaivaa, että sai minun selkäni takana järjestettyä meille kummallekin lomaa ja isommalle lapselle koulusta vapaata ym.[/QUOTE]

No sehän on älyttömän makee, en sitä sano! Jotenkin pohdin vaan sitä, kun jotkut valittaa, et ne ei saa jotain tiettyä juttua kaupasta mieheltä, eikä vaihtoehdoksi kelpaisi mikään kahvit sänkyyn. Siitä tulee olo, ettei niiden miehet oikeasti huomioi ikinä millään tavalla ja se sitten pakkautuu yhdelle päivälle ja aiheuttaa epärealistisia toiveita ja vaatimuksia.

 

[PölyEsteri]

Minusta oli aika lutuinen ele tuo puhelimen ostoreissu, kun kerrankin pääsimme kahdetaan käymään kaupungissa. Mies muisti, että äitillä alkaa vanha puhelin vedellä viimeisiään ja ajatteli kerralla hoitaa sen asian kuntoon.

Lisäksi, itse en välitä sentin vertaa mistään kukkasista enkä korteista, jotka meidän perheessä lentää samana päivänä roskikseen.

Lentääkö todella, jos lapsi tuo kortin tai kukkasia?:|

 

[isoäiti mölykylästä]

ne on nää samat virret vuodesta toiseen

osa odottaa saavansa kuun taivaalta, ja kun ei saa, niin sitten petytään ja haukutaan mies palstalla pystyyn

osa ilmoittaa tyytyvänsä vähempään, siihen lasten tekemään korttiin, koska eihän he ole miestensä äitejä

kuitenkin musta tuntuu, että jokainen haluais jonkunlaisen lahjuksen tai huomion osoituksen juuri siltä mieheltään

ei odotetaan suuria, ollaan tyytyväisiä pienempään, niin ehkä tulee vähemmän niitä pettymyksiä

ja sivut on täynnä surullisia äitejä sunnuntaina kello 10 jälkeen

 

["vieras"]

Mä jäin ihan miettimään tätä. Meillä on kaksi lasta, 2v 4kk ja 6kk. Vauva on allergikko, ja tosi huono nukkumaan. Esikoisella on uhmaa ja mustasukkaisuutta. Olen ollut tosi lujilla muutenkin ja huushollin hoitokin on tietenkin aina vain mun vastuulla. Ilmoitin hyvissä ajoin, että en sitten jaksa lähteä anopin kahvikutsuille 200 kilsan päähän. En vaan yksinkertaisesti jaksa raahautua koko porukan kanssa, varsinkin kun vauva huutaa autossa jne. Mies ilmoitti sitten lähtevänsä meidän esikoisen kanssa kahdestaan. Kyllä mua se vähän korpeaa, mutta nyt jäin sitten miettimään että miksi. Varmaan juuri siitä syystä, että kun mies ei muutenkaan koskaan osoita minkäänlaista huomaavaisuutta mua kohtaan, niin ehkä oletin, että äitienpäivänä sitä sitten saisin. Että meidän perheen äitienpäivä olisi sellainen kuin mitä meidän perheen äiti haluaa, eikä sellainen mitä miehen äiti haluaa.

Lahjaa mä en ole äitienpäivänä saanut koskaan, enkä siitä ole koskaan suuttunut tai loukkaantunut.

 

["totuus on"]

Osta sitä, osta tätä mainostetaan joka paikassa ja äitiys on vain tekosyy saada ihmiset OSTAMAAN!
kuluttamaan, tuhoamaan ympäristöä....
Ja kaikki ovat aivopestyjä siihen, että äitienpäivää on pakko viettää ja paras tapa siihen on ylenmääräinen vouhotus ja rahan kuluttaminen

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Kyllä se minulle on toisaalta iso asia. Meillä ei vietetä mitään vuosipäiviä tms. eli varsinaisesti meidän parisuhdetta ei juhlita koskaan. Meidän parisuhde on kyllä hyvä ja arvostetaan toisiamme, kyse ei siis ole siitä että en saisi arvostusta koskaan muulloin. Minusta on vain kiva, että osoitetaan toisillemme erityisesti että on tärkeä ja arvostaa toista myös äitinä/isänä. Eihän se nyt niiiiin iso asia ole osoittaa toiselle vähän enemmän huomiota kerran vuodessa

Ja arki on arkea.. miksi kaikki juhlapäivät pitäisi jotenkin latistaa? Jotenkin tullut tunne, että nykyään kukaan ei haluaisi juhlistaa mitään, kaikki tuntuu pakolta ja selitellään sillä että voihan niitä asioita tehdä koska tahansa muulloinkin. Oli siis kyse mistä tahansa juhlapäivästä tai -pyhästä.

 

[Mep]

Me käydään äitienpäivänä koko lähisuku syömässä yhdessä. Siinä hoituu kerralla ainakin 3 mummoa ja aika monta äitiä ;-) Stressitön ja mukava vaihtoehto kaikille, kotona ei tarvi värkätä kenenkään mitään eikä ajella ympäri kyliä mummojen kahveilla.

Ja lystiä kokoontua porukalla valmiiseen pöytään. En saa enkä tarvitse muuta lahjaa. Lapsi tosin tuo päiväkodista jotakin askartelua ja siellä on äitien aamiainen perjantaina

 

[ei ole iso asia]

Itse koen sen aika kiusallisena päivänä. Olen siis itsekin äiti (kolme lasta, joista vanhin koulussa ja nuorin 4 v). En oikein ymmärrä päivän tarkoitusta....enkä koe, että minua pitäisi silloin muistaa. Toki lapset ja mies näin tekevät mutta en siis koe sitä tarpeelliseksi.

 

[tästä tuli paha mieli]

[QUOTE="vieras";23715012]Mä jäin ihan miettimään tätä. Meillä on kaksi lasta, 2v 4kk ja 6kk. Vauva on allergikko, ja tosi huono nukkumaan. Esikoisella on uhmaa ja mustasukkaisuutta. Olen ollut tosi lujilla muutenkin ja huushollin hoitokin on tietenkin aina vain mun vastuulla. Ilmoitin hyvissä ajoin, että en sitten jaksa lähteä anopin kahvikutsuille 200 kilsan päähän. En vaan yksinkertaisesti jaksa raahautua koko porukan kanssa, varsinkin kun vauva huutaa autossa jne. Mies ilmoitti sitten lähtevänsä meidän esikoisen kanssa kahdestaan. Kyllä mua se vähän korpeaa, mutta nyt jäin sitten miettimään että miksi. Varmaan juuri siitä syystä, että kun mies ei muutenkaan koskaan osoita minkäänlaista huomaavaisuutta mua kohtaan, niin ehkä oletin, että äitienpäivänä sitä sitten saisin. Että meidän perheen äitienpäivä olisi sellainen kuin mitä meidän perheen äiti haluaa, eikä sellainen mitä miehen äiti haluaa.

Lahjaa mä en ole äitienpäivänä saanut koskaan, enkä siitä ole koskaan suuttunut tai loukkaantunut.[/QUOTE]

. Tuli kyllä puolestasi paha mieli. Vaikka et miehesi äiti olekaan, pienten lasten kanssa miehen pitää olla se "veturi", joka järkkää jotain kivaa äitienpäiväksi, eihän ne pienet lapset siihen pysty....Anopin luona ehtii vierailla muulloinkin...hänhän on omat äitienpäivänsä saanut juhlia poikansa ollessa lapsi....

 

[yksi lysti]

Kaikenmailman juhlapäiviä aina pitäisi juhlistaa.No huh.

 

["Sanna"]

Mielestäni on vain hyvä,että äitejä muistetaan muulloinkin kuin syntymäpäivinä.
Minulle itselleni anoppi on tärkeämpi kuin oma biologinen äiti.Kasvoin käytännössä ilman äitiä.
Pelkästään jo itse tehty kortti voi merkitä enemmän oli saajana sitten äiti, isä tai anoppi.

 

["annina"]

Minä ainakin muistan miestäni isänpäivänä, koska hän on lasteni isä. Ja juuri siitä syystä hän on kaikista tärkein isä-tittelin omaava minulle.
Isänpäivä on meillä päivä jolloin kaikki kulminoituu siihen isään, hän saa lahjan, kortin, lempiruokaansa, kakut ym. ja muutenkin juuri sellaisen päivän kun hän haluaa.
Meillä hellitään ja hemmotellaan muutenkin, jokainen päivä tehdään toiselle selväksi kuinka tärkeä hän on mutta en silti näe siinä mitään pahaa että kerran vuodessa käytetään yksi kokonainen pävä toisen "hemmotteluun".
Eiköhän yhdellä jos toisella ole arki aika hektistä niin luulisi itse kullekin olevan mukava kokea päivä jolloin ei ole mitään kiirettä ja nähdään hieman enemmän vaivaa toisen eteen.
Näin ainakin meillä(myös äitienpäivänä), muut tehkööt miten haluaa.

 

["Minna"]

Itse koen sen aika kiusallisena päivänä. Olen siis itsekin äiti (kolme lasta, joista vanhin koulussa ja nuorin 4 v). En oikein ymmärrä päivän tarkoitusta....enkä koe, että minua pitäisi silloin muistaa. Toki lapset ja mies näin tekevät mutta en siis koe sitä tarpeelliseksi.

Jos sinusta on kiusallista se että lapset saavat juhlia sinua niin huhhu! Toki äitiä muistetaan ja autetaan jokapäivä, mutta juhla on eriasia kuin arki. Eikö ole ihanaa kun lapsilla ja koko perheellä on ihana yhteinen JUHLA.