Miksi äitini on tällainen draamakuningatar?

[ap]

mummy, mielestäni lapsella on hyvä suhde niin isäänsä ja he tulevat toimeen mainiosti.

vieras; juuri juu ja bussissa tehdä läppärillä oppimistehtäviä - ei onnistu minulta. Ei siinä voi kunnolla keskittyä.

 

[vieras]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

 

[ap]

mummy, aivan juuri noin - aikuinen osaa asiat selittää itselleen suunnilleen ok. Eikä tuo ole todellakaan mikään huviretki vaan todella sata% haluan keskittyä opiskeluun

 

[Sukkapari]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niinhän se on, mut toisaalta myös sitä et mikä meille kullekkin on tärkeää! Ja minkä meidän perhe kokee tärkeäksi, tarpeelliseksi ja missä menee se kultainen keskitie! Itse kuljen kans 30-60km työmatkaa, mutta kun tulen töisä ei minulla ole enään kouluhommia tms. ja ite tykkään ajella (se on sitä minun omaa aikaa)!
Minusta vain ei voida sanoa et tekeekö oikein vain väärin.. koska se pitää tehdä sen mukaan mikä on omalle perheelle parhaaksi, ja sitä ei voi kukaan muu sanoa!

 

[v]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niin opiskeluhan jaktkuu usein myös iltaisin, js en minä ainakaan olisi niitä monisivuisia esseitä sun muita harjoitystehtäviä ehtinyt jossain bussissa tekemään. Saatika vielä se, että paha olo tulee samantien kun yritän autossa/bussissa lukea/kijoittaa....

Ootteko käyny muuta kun peruskoulun...

 

[vieras]

mummy, mielestäni lapsella on hyvä suhde niin isäänsä ja he tulevat toimeen mainiosti.

vieras; juuri juu ja bussissa tehdä läppärillä oppimistehtäviä - ei onnistu minulta. Ei siinä voi kunnolla keskittyä.

Se vaatii kyllä reenausta, että siihen pystyy, mutta mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että pääsee lapsen luo. Ja viimeisellä viittaan itseeni, tarkoitukseni ei ole syyllistää.

Ymmärrän, että 3 bussia on aika vaikea yhdistelmä. Oletko kysellyt kimppakyytejä? Jos on isompi koulu, niin hyvinkin voisi olla samaan suuntaan menossa porukkaa? tai joku, joka käy töissä siellä suunnalla?

 

[vieras]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niin opiskeluhan jaktkuu usein myös iltaisin, js en minä ainakaan olisi niitä monisivuisia esseitä sun muita harjoitystehtäviä ehtinyt jossain bussissa tekemään. Saatika vielä se, että paha olo tulee samantien kun yritän autossa/bussissa lukea/kijoittaa....

Ootteko käyny muuta kun peruskoulun...

Joo, olen käynyt yliopiston, mutta se oli aika helppo juttu. Siellä kun ei tuota paikallaolopakkoa, niin voi kotona opiskella jos katsoo sen tehokkaammaksi.

 

[vieras]

Jos saat opiskelija-asuntoosi nettiyhteyden niin skypellä on todella kiva pitää yhteyttä lapseen ja perheeseen

 

[sössössössös]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

 

[heh]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niin opiskeluhan jaktkuu usein myös iltaisin, js en minä ainakaan olisi niitä monisivuisia esseitä sun muita harjoitystehtäviä ehtinyt jossain bussissa tekemään. Saatika vielä se, että paha olo tulee samantien kun yritän autossa/bussissa lukea/kijoittaa....

Ootteko käyny muuta kun peruskoulun...

Joo, olen käynyt yliopiston, mutta se oli aika helppo juttu. Siellä kun ei tuota paikallaolopakkoa, niin voi kotona opiskella jos katsoo sen tehokkaammaksi.

Ai esim lääkiksen olisin ihan hyvin voinut käydä kirjekurssina? Voi teitä...

 

[vieras]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niinhän se on, mut toisaalta myös sitä et mikä meille kullekkin on tärkeää! Ja minkä meidän perhe kokee tärkeäksi, tarpeelliseksi ja missä menee se kultainen keskitie! Itse kuljen kans 30-60km työmatkaa, mutta kun tulen töisä ei minulla ole enään kouluhommia tms. ja ite tykkään ajella (se on sitä minun omaa aikaa)!
Minusta vain ei voida sanoa et tekeekö oikein vain väärin.. koska se pitää tehdä sen mukaan mikä on omalle perheelle parhaaksi, ja sitä ei voi kukaan muu sanoa!

Ei tässä ole tarkoitus ketään tuomita. Sanoin vain mielipiteeni ja yritin ehdottaa ap:lle vaihtoehtoja, koska surettaa lapsi. Siksi juuri tuota bussissa lukemista ehdotin, että olisi oikeasti kotona aikaa myös lapselle.

 

[vieras]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

En niin. Tunnen kroonista huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tarpeeksi lapsen kanssa. Ei kai tässä ole tarkoitus vertailla kenen elämäntyyli on parempi, sanoin nyt vaan mielipiteeni, että itse henkilökohtaisesti yrittäisin mennä illaksi lapsen luo. Mutta jos se oli väärä vastaus niin sovitaan, että ainut oikea tapa on ap:n tapa.

 

[vieras]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niin opiskeluhan jaktkuu usein myös iltaisin, js en minä ainakaan olisi niitä monisivuisia esseitä sun muita harjoitystehtäviä ehtinyt jossain bussissa tekemään. Saatika vielä se, että paha olo tulee samantien kun yritän autossa/bussissa lukea/kijoittaa....

Ootteko käyny muuta kun peruskoulun...

Joo, olen käynyt yliopiston, mutta se oli aika helppo juttu. Siellä kun ei tuota paikallaolopakkoa, niin voi kotona opiskella jos katsoo sen tehokkaammaksi.

Ai esim lääkiksen olisin ihan hyvin voinut käydä kirjekurssina? Voi teitä...

Lääkiksessä on juuri niitä paikallaolopakkoja, lääkäriksi nyt kun ei vain lueta kirjasta. Monella humanistisella alalla on hieman eri tilanne ja tenttialue on kahlattavissa kirjoistakin jos niin valitsee.

 

[ok]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

En niin. Tunnen kroonista huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tarpeeksi lapsen kanssa. Ei kai tässä ole tarkoitus vertailla kenen elämäntyyli on parempi, sanoin nyt vaan mielipiteeni, että itse henkilökohtaisesti yrittäisin mennä illaksi lapsen luo. Mutta jos se oli väärä vastaus niin sovitaan, että ainut oikea tapa on ap:n tapa.

Ihme piikittelyä. Ap:n tapa on se oikea tapa ap:lle. Onko se nyt niin vaikeaa muille hyväksyä.

 

[vieras]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

En niin. Tunnen kroonista huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tarpeeksi lapsen kanssa. Ei kai tässä ole tarkoitus vertailla kenen elämäntyyli on parempi, sanoin nyt vaan mielipiteeni, että itse henkilökohtaisesti yrittäisin mennä illaksi lapsen luo. Mutta jos se oli väärä vastaus niin sovitaan, että ainut oikea tapa on ap:n tapa.

Ihme piikittelyä. Ap:n tapa on se oikea tapa ap:lle. Onko se nyt niin vaikeaa muille hyväksyä.

No joo, my mistake: Ap:n äiti on kamala draamakuningatar. Tuliko nyt oikea vastaus.

 

[vieras]

näin., juuri noin - lapset ymmärtävät kun niille selittää. tosin pitää selittää tarkasti ja lapsenomaisesti, miten asiat menevät.

**, en tietenkään olisi jättänyt taaperoikäistä lasta yksikseen isänsä kanssa talven ajaksi, mutta koen että 5v on jo sen verran "iso" että pärjää loistavasti isänsä kanssa talven ajan. Näkeehän hän minua aina viikonloppuisin ja joka ilta soittelen lapselle.

Tietenkin lapsi pärjää isän kanssa, mutta lapsella on ikävä. Mun mielestä pärjääminen ei ole tarpeeksi, kun on kyse lapsista.

Sori kun jankutan, mutta olen käynyt töissä 2 vuotta niin, että työmatka oli reilu 2 tuntia suuntaansa joka päivä ja selvisin hengissä. Silloin syynä oli vain se, että halusin nähdä miestä joka ilta. Nyt puolentoista tunnin työmatka suuntaansa on mielestäni tosi luksus.

Bussissa on hyvä tehdä harjoitustehtäviä kannettavalla ja lukea. Nämä on asennoitumiskysymyksiä.

Niin opiskeluhan jaktkuu usein myös iltaisin, js en minä ainakaan olisi niitä monisivuisia esseitä sun muita harjoitystehtäviä ehtinyt jossain bussissa tekemään. Saatika vielä se, että paha olo tulee samantien kun yritän autossa/bussissa lukea/kijoittaa....

Ootteko käyny muuta kun peruskoulun...

Joo, olen käynyt yliopiston, mutta se oli aika helppo juttu. Siellä kun ei tuota paikallaolopakkoa, niin voi kotona opiskella jos katsoo sen tehokkaammaksi.

Ai esim lääkiksen olisin ihan hyvin voinut käydä kirjekurssina? Voi teitä...

Lääkiksessä on juuri niitä paikallaolopakkoja, lääkäriksi nyt kun ei vain lueta kirjasta. Monella humanistisella alalla on hieman eri tilanne ja tenttialue on kahlattavissa kirjoistakin jos niin valitsee.

Jep. Sitä juuri tarkoitinkin. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että lääkäriksi opiskellaan itseopiskeluna ja käydään vaan tenttimässä. Tiedän että tämä tyyli on esim humanistisissa tiedekunnissa.

Mutta läheskään kaikkia yliopistossakaan/korkeakouluissa opiskeltavia aloja ei voi kirjekursseina käydä. Jos joku sellaista kuvitteli.

 

[vieras]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

En niin. Tunnen kroonista huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tarpeeksi lapsen kanssa. Ei kai tässä ole tarkoitus vertailla kenen elämäntyyli on parempi, sanoin nyt vaan mielipiteeni, että itse henkilökohtaisesti yrittäisin mennä illaksi lapsen luo. Mutta jos se oli väärä vastaus niin sovitaan, että ainut oikea tapa on ap:n tapa.

Ihme piikittelyä. Ap:n tapa on se oikea tapa ap:lle. Onko se nyt niin vaikeaa muille hyväksyä.

No joo, my mistake: Ap:n äiti on kamala draamakuningatar. Tuliko nyt oikea vastaus.

Ja ikää oli? Oletkohan aikuinen ihminen... Ainiin, eihän täällä mielipiteitä voi vaihtaa, jossain vaihessa toinen osapuoli alkaa lähes poikkeuksetta tuolle linjalle. Hyvää illan jatkoa kuitenkin

 

[vieras]

Tulipa muuten vielä sellainen mieleen... Miksi täällä monet aina kuvittelee, että lapsi traumatisoituu kaikista muutoksista?

Lapset on sopeutuvaisia, minusta lähinnä tuntuu, että äipät pelkäävät etteivät itse sopeudu. Oli sitten kyse opiskelusta, paikkakunnanvaihdosta jne.

Kyllä ne lapset sopeutuu, ja kyllä lapsikin ymmärtää, että esim äidin opiskelu on hyödyksi. Ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne ymmärtää kun niille selittää.

Ai että mä vihaan tätä "kyllä lapset sopeutuu" -kliseetä. Tietenkin ne "sopeutuu", kun ei ole vaihtoehtoja. Miten 5-vuotias voi ymmärtää, että äidin on pakko opiskella juuri nyt?

Miten niin monet lapset sitten ymmärtää että ne on viikot äidin kanssa kun isä tekee reissuhommia???

No sehän se pointti oli, että ei ne ymmärrä. Ne "sopeutuu" tilanteeseen tai eivät koskaan ole paremmasta edes tienneet. Ymmärrän, että kompromisseja käytännön elämässä täytyy tehdä, kun ihmisen nyt vain on käytävä töissä/opiskeltava, mutta turha lässyttää tuosta sopeutumisesta.

Sinähän siellä lässytyt. Itse taidat olla sellainen, joka on aina asunut samassa paikassa, vanhemmat teki 8-16 työtä, elämä kulki vuodesta toiseen samaa rataa. Ja näin jatkat itsekin...

Ei kaikki elä samalla lailla kun sinä. Eikä kaikki perheet ole samanlaisia. Et sinä ole yhtään sen parempi äiti kuin ap:kään.

En niin. Tunnen kroonista huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole tarpeeksi lapsen kanssa. Ei kai tässä ole tarkoitus vertailla kenen elämäntyyli on parempi, sanoin nyt vaan mielipiteeni, että itse henkilökohtaisesti yrittäisin mennä illaksi lapsen luo. Mutta jos se oli väärä vastaus niin sovitaan, että ainut oikea tapa on ap:n tapa.

Ihme piikittelyä. Ap:n tapa on se oikea tapa ap:lle. Onko se nyt niin vaikeaa muille hyväksyä.

No joo, my mistake: Ap:n äiti on kamala draamakuningatar. Tuliko nyt oikea vastaus.

Ja ikää oli? Oletkohan aikuinen ihminen... Ainiin, eihän täällä mielipiteitä voi vaihtaa, jossain vaihessa toinen osapuoli alkaa lähes poikkeuksetta tuolle linjalle. Hyvää illan jatkoa kuitenkin

Tietääkseni mä olin ihan asiallinen siihen asti, kun käytiin epäilemään, että kuvittelen olevani jotenkin parempi äiti, jolloin kiletämättä alennuin samalle vittuilulinjalle.

Ehkä mä olen hiukan herkkähipiäinen, mutta mä ajattelin että ap:lla on asia vielä pohdinnan alla ja tarjosin jotain ratkaisuja (kimppakyyti, bussissa opiskelu). Ratkaisuja, jotka on toiminut mm. mulla kun olen koettanut yhteen sovittaa tätä perhe-elämää ja työtä.

 

[juuei]

ei mulla itse asiaan ole sanottavaa, mutta semmoienn tulee mieleen, että mikset opettele ajamaan?

Kyllä Suomessa pimeää ja liukasta piisaa, se on vaan opeteltava. Kohtuullisempikin auto riittää, kun on hyvät renkaat ja valot. Mitä enemmän ajat, sen paremmaksi tulet.
On tunnin ajo (n.70 km arvatenkin) pitkä, mun työmatka on 37 km suuntaansa, menee kesällä 30 min, talvella 40 min. Aivan kohtuullinen aika, kun mies vie lapset hoitoon ja minä haen, niin ei tule heidän päivistäänkään ylipitkiä.

 

[vieras]

ei mulla itse asiaan ole sanottavaa, mutta semmoienn tulee mieleen, että mikset opettele ajamaan?

Kyllä Suomessa pimeää ja liukasta piisaa, se on vaan opeteltava. Kohtuullisempikin auto riittää, kun on hyvät renkaat ja valot. Mitä enemmän ajat, sen paremmaksi tulet.
On tunnin ajo (n.70 km arvatenkin) pitkä, mun työmatka on 37 km suuntaansa, menee kesällä 30 min, talvella 40 min. Aivan kohtuullinen aika, kun mies vie lapset hoitoon ja minä haen, niin ei tule heidän päivistäänkään ylipitkiä.

Ei tänne saa vastat kuin, että ap:n tapa on ainut oikea ap:lle.