Miksi aloitte yrittää lasta silloin kuin sen aloitette?

[Tinttitin]

Minä olin vähän yli 25 ja gynekin jo ehdotteli, että voisi olla aika yrittää raskautta, endometrioosiepäilyt oli vahvana. Pillereitä olin uusimassa ja lääkäri sanoi, että jopas nyt sitten vaikka jättäisit ne pois. Kotona aloin googlata endometrioosia ja sitten osuin plazan nettisivuille ja luin "Tahkoojat" nimistä ketjua, jossa kaikilla naisilla oli ongelmia raskautumisen kanssa. Olin aina halunnut lapsia ja aina jotenkin ajatellut, että tietenkin ihminen saa lapsia, joten kun luin lapsettomuudesta ja ongelmista raskautua nuorillakin ihmisillä tajusin, ettei asia todellakaan niin ole. Koskaan ei vaan tuntunut olevan oikea aika, ajattelin, että sitten joskus tulevaisuudessa.

Muutaman kuukauden ketjua aina seurasin ja noin puolen vuoden päästä olin ehdottomasti sitä mieltä, että kai sitä voisi vaikka yrittääkin. Mieheni kanssa asiasta juttelin ja hänestä ajankohta ei ollut ihan oikea. Pari kuukautta asiasta juttelimme ja sitten päätimme jättää pillerit pois. Tämä oli marraskuun alussa. Joulukuun lopulla sitten tulinkin raskaaksi. Esikoinen syntyi syyskuussa 2007.

Kesällä 2009 ajattelinkin sitten jo, että lisää lapsia kiitos ja heti. Esikoinen oli jo "iso", vauvakuume vaivasi todella kovana. Halusin lisää lapsia ja pelkäsin, etten tulisikaan helposti raskaaksi. Silloin oli kova kohu sikainfluenssasta ja miehen kanssa mietittiin,että uskaltaako sitä alkaa raskautta tässä tilanteessa yrittämään, jos epidemiasta tuleekin kova. En allergioideni takia nimittäin saa influenssarokotusta. Päätettiin yrittää kaikesta huolimatta, raskaus alkoi joskus syksyllä ja ikäväksemme meni kesken kolmannella, neljännellä kuulla. Vuoden vaihde meni sitten keskenmenossa ja päätimme yrittää seuraavaa raskautta heti kuin mahdollista.

Kolmannen kerran raskauduin pari kuukautta keskenmenon jälkeen. Tunsin, että en päässyt kunnolla keskenmenosta yli eikä uusi raskaus edes auttanut asiassa. Minun oli aivan pakko saada vauva, en osannut muuta ajatella.

Nyt kuopus on vuoden ikäinen ja sama ajatus on taas päässä. Uusi vauva, mitä jos en raskaudu, mitä jos saan taas keskenmenon, mitä jos jotain tapahtuu. En ollenkaan pidä raskaana olemisesta, lapsia rakastan yli kaiken. Olisin valmis adoptioonkin, mutta se on niin kallista. Minua kiinnostaa mikä teillä oli se viimeinen pisara, joka sai yrittämään raskautta. Tuliko vauvakuume vai oliko syy jokin järkiperäisempi, esim. vakkarityö tai hyvä rahatilanne?

 

["Mii"]

Up

 

[Blue cat]

Me oltiin jo pitkään haaveiltu vauvasta, ja päätettiin aloittaa yritys heti kun koettiin olevamme siihen valmiita, ei siinä sen kummempaa syytä.

 

[Anatolia]

Ei me olla koskaan aloitettu yrittämään lasta - siitä huolimatta niitä on kaksi kappaletta.

Esikoista ennen jätettiin ehkäisy pois periaatteella 'katsellaan mitä tulee, vai tuleeko mitään'. Ajateltiin että vauva olisi kiva, mutta ei me nyt vielä aleta yrittämällä yrittämään. Ja sitten meille tuli vauva. Ja kuopus oli iloinen ylläri.

 

[tiuh]

Mä en oikeastaan osaa vastata, mulla on kyllä kaksi lasta, mutta en ole ikinä kokenut vauvakuumetta. En siis osaa sanoa, mikä se lopullinen sinetti asialle oli.

Sen verran oli puolison kanssa puhuttu, että jossakin vaiheessa haluaisimme lapsia, ja olimme päättäneet myös, että jos ehkäisy pettää, abortti ei ole vaihtoehto. Tavallaan siis olimme valmistautuneet pienokaisen tuloon koko ajan. Silloin, kun talonrakennus oli kesken, pidimme superhyvää huolta ehkäisystä,sillä juuri siihen väliin (12 neliön väliaikaismajoitus, talo ja opinnot kesken) ei olisi ollut hyvä saada lasta.

Reilun vuoden verran talon valmistumisen jälkeen hukkasin e-pillerireseptini ja siirryimme käyttämään kondomia, lähinnä keskinäisestä sanattomasta sopimuksesta. Kai se aika oli se viimeinen hetki ajatella asiaa, kun tiesimme, että kondomin pois jättäminen riittäisi yrittämisen alkamiseen. Erään kerran sitten tuli hetki vetää kondomi päälle, katselimme hetken toisiamme "sillä silmällä" ja laitoimme kondomin takaisin laatikkoonsa.

Pian olinkin raskaana, esikoinen syntyi, kun olin 27. Näin ajatellen silloin oli aika liki jo viime tinka aloitella, sillä olin ajatellut, että ainakin esikoinen olisi hyvä saada alle kolmikymppisenä.

Esikoisen jälkeen juteltiin mahdollisesta toisesta lapsesta, mies tahtoi 2-3 lasta, minä olin ajatellut aina 1-2 lasta joten 2 on hyvä kompromissi. Mulla alkoivat kierrot uudelleen vasta liki vuosi synnytyksestä, siihen asti pelattiin taas kortsujen kanssa, sillä halusin nähdä ensin, että kierrot todella alkavat, ettei olisi koko aikaa tarvinnut arpoa, johtuuko menkkojen puute imetyksestä vai uudesta raskaudesta. Halusimme pienen ikäeron lapsille, joten heti kiertojen alettua kondomi jätettiin taas pois ja ikäeroksi tuli 1v10kk.

Olen erittäin helposti lisääntyvästä suvusta, tällä hetkellä lapsiluku vaikuttaa täydeltä. Aikaa ja rahaa on riittävästi kahdelle lapselle, kolmannesta en ole varma, eli jos ei yllätysraskautta tule, siis ehkäisystä huolimatta, nämä ovat tässä. Kulut eivät ainakaan pienene lasten tullessa ensin koulu- ja sitten murrosikään. Helppo raskauden alkuunlähtö vaikuttaa jonkin verran seksiin juuri nyt, sillä ehkäisyn teho epäilyttää. Onhan se aina ennenkin tehonnut, mutta... Olemme harrastaneet suojaamatonta seksiä tasan kahdesti siten, että ovulaation aika oli jotakuinkin kohdalla, ja tuloksena on kaksi lasta. Vahingon mahdollisuus tuntuu sen takia nyt aika isolta. Mies ei ole varma, riittääkö kaksi lasta, joten keskustella täytyy, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä ratkaisuun. Kun pääluku on varmasti töyis, pannaan piuhat poikki, jotta ei tarvitse hermoilla. En vain yhtään tiedä, miten konsensus saavutetaan, mies kun ehdotti kolmatta lasta jo kohta kuopuksen synnyttyä.

 

[Fantaihana]

Alotettiin "yrittäminen" tai lähinnä oli seksiä ilman ehkäsyä heti sen jälkeen kun tavattiin. Toisilla treffeillä sovittiin että muutaman viikon päästä mennään naimisiin ja toivottavasti saadaan lapsia. Esikko synty kesällä 2006, eli melkein päivälleen vuoden ekojen treffien jälkeen. Kuopus ja tulossa oleva vauva on sit vaan itse päättäneet tulla.

 

[30+]

Ikä oli yksi tärkeä tekijä. Tärkein tietty se, että halusimme lapsia jonain päivänä, mutta varsinainen "kuume" iski muhun pian sen jälkeen kun täytin 30 v. Jonkun verran tahkoamista sitten tulikin; esikoista yritettiin 19 kk kunnes tärppäsi, sitten oltiin synnytyksen jälkeen ilman ehkäisyä pari vuotta ilman tulosta, sitten tuli toka raskaus ja km ja lopulta kolmas, kuopuksen syntymään johtanut raskaus clomifenilla. Vuosia ehti vierähtää. Nyt ei ole ehkäisyä käytössä, kun en usko tulevani enää raskaaksi, ainakaan ilman apuja.

 

[Ksantippa S.]

Oli sateinen sunnuntai. Äitini oli kuollut hiljattain. Itkeskelin mieheni sylissä ja sanoin, että olen väsynyt siihen että kaikki kuolevat eikä kukaan synny tilalle. Mies kysyi, että milloin aloitetaan lapsen yrittäminen. Minä vastasin, että heti.

Eli aika kaurismäkeläistä oli. Seuraavassa kohtauksessa ihmettelinkin jo isoa vatsaani.

 

[Arwen Undomiel]

Sain keskenmenon keväällä 2007 (vahinko raskaus mutta todella toivottu lapsi) ja siitä alkoi sitten palava pakkomielle raskautua uudelleen ja lapsemme syntyi 2008 elokuussa.

Mies ei ollut edes aiemmin halunnut lapsia mutta keskenmeno herätti hänetkin, itse olin esikoisen syntyessä 22v joten kiirettä ei ollut, palavaa halua vain.

 

[bud]

Esikoinen on "vahinko" ja kuopusta alettiin yrittämään, koska mulla oli armoton vauvakuume. Miehellä kesti 6kk kypsytellä ajatusta toisesta lapsesta ja se aika oli mulle tosi rankkaa. Itkeskelin ja surin, ihailin naisten isoja vauvamasuja..

 

[raparperitaivas]

Siksi alettiin yrittää kun tuntui, että on aika lapsen tulla. Ei siinä sen kummempaa. No ehkä tämän kolmannen yritys alkoi siksikin, ettei kakkonen ehdi täyttää kolmea ennen kuin hän syntyy.

 

[HouseOfSleep]

Molemmat oli haaveillut lapsista jo pitkään. Kun muutettiin sellaiseen kämppään että oli tilaa ja perhe lähellä yms niin tuntui vain siltä että nyt on aika.

 

["jaa"]

että vaikka ei oltu seurusteltu kauaa (tunnettu kyllä) oli vahva tunne siitä että ollaan yhdessä loppuelämämme. Samoihin aikoihin kun päätettiin muuttaa yhteen annettiin myös raskaudelle mahdollisuus. Ei se sitten kyllä heti tapahtunut. Toisella kertaa varauduin siihen että menee yhtä kauan joten ehkäisy jätettiin pois kun esikoinen oli vuoden, tulin n. kolmessa kuukaudessa raskaaksi. Ja kolmannella kerralla kerkesin jo kuumeilla jonkun aikaa, mutta järkisyistä vähän pitkiteettiin. Silloinkin sitten raskauduin 3kk:ssa. Keskimmäinen täytti 3v kaksi päivää ennen kuin kolmas syntyi.