Miksi arki päivähoitorumbineen on niin raskasta....

[äitipolo]

Musta tuntuu että pää hajoo aina varsinkin aamuisin. Kahta vastahakoista rakasta pitää kiskoa ylös sängystä, toista eskariin jossa ei ole löytänyt kavereita ja pienempää päivähoitajalle jonne huutaen jää.

Hiki valuu äidillä ja itkettää ja vituttaa, töihin on jaksettava kuuntelemaan asiakkaita ja heidän ongelmiaan vaikka kokoajan haluaisin vain mennä kotiin ja nukkua vaikka. Huoli lapsista kalvaa kokoajan ja nuo eskarilaisen kaverittomuusongelmat ahdistavat todella. Tyttö on iloinen ja mukava kaveri, mutta kun kaikilla on jo kaverit ja hän jää ilman.

Miten tätä arkea jaksaisi paremmin? Mies on ja osallistuva onkin, mutta silti tuntuu että kannan tätä murhetta yksin..

 

[Älä murehdi!]

Eskaria on ollut vielä niin vähän aikaa, että turhaan huolehdit tässä vaiheessa. Yleensä kaikki kaverin löytävät, mutta se voi viedävähän aikaa. Oletko puhunut opelle tästä, että voisi kannustaa muita ottamaan tyttösi mukaan leikkiin? Mieti myös, mitä voisit aamulla tehdä toisin, ettei hiki valuisi ja itkettäis ja vituttais. Voisiko vaikka miehesi viedä pienemmän hoitoon?

 

[kuule]

Nyt avauduit vika foorumille, täällä vaan kotiäideillä saa olla raskasta.
Tiedän just mitä tuo on. Meillä helpotti se, kun otettiin hoitopaikan rytmi kotiinkin. Kyllähän se vapaa-aamuina risoo herätä taaperon kanssa kukon pieremän aikaan, mutta pidetään nyt rytmistä kiinni, niin aamulähdöt helpottuu.

Miten olis tytölle joku harrastus, jonka parista kavereita?

 

[äitipolo]

Juu, voihan tämä olla väärä foorumi, mutta kyllä työssäkäyvällä äidillä ei liioin ole helppoa.
Meillä on aina ollut arkena ja viikonloppuisin sama rytmi, en osaa kuvitellakaan miten kamalaa olisi jos rytmitkin vielä vaihtelisi!
Mies menee niin aikaisin töihin, ettei hän voi pienempää viedä hoitoon.
Eihän tähän taikaratkaisua ole, mutta tuntuu vaan niin raskaalta nämä aamut ja tämä jatkuva lapsista murehtiminen.

 

[kahden äiti]

Meillä kanssa sama rumba, eikä todellakaan oo kevyttä. Kotona olo vauvan ja taaperon kanssa oli kirjaimellisesti yhtä lasten leikkiä verrattuna tähän. Meillä lapset viedään samaan taloon ja jäävät useimmiten iloisina hoitoon, joten siinä suhteessa olemme päässeet tosi helpolla.

Mutta minusta tuntuu, että kaiken a ja o on se, ettei yritäkään saada aamua sujumaan väkisin jonkun aikataulun mukaan. Jos lapsia alkaa hoputtaa, alkavat he vain vitkastella ja peli on menetetty. Eli jos vain mahdollista, ei kannata ottaa mitään pakollisia palavereja tms. ihan aamuun (joo, tiedän kyllä, kaikki eivät voi työaikoihinsa vaikuttaa), jolloin ei ole niin vakavaa, jos jonain aamuna ei ole juuri tietyllä kellonlyömällä töissä. Silloin voi itsekin ottaa aamulla rennosti ja hyvä mieli tarttuu myös lapsiin ja edelleen aamut alkavatkin sujua ja kaikki ehtivät paikkoihinsa.

Toinen meidän arkea helpottanut valinta on ollut se, että lapset syövät aamupalan vasta hoidossa. Näin päästään aamulla paljon sutjakammin liikkeelle. Hätätapauksessa voisi vaikka heittää lapsen yökkärissä hoitoon, jos ei muuten tunnu sujuvan (ja niille, jotka aikovat tähän tarttua: itse en ole tätä keinoa koskaan käyttänyt, hoitajat ovat itse meille sanoneet, että tuokaa vaikka yökkareissä, jos on paha aamu, kun on mentävä on mentävä) .

Mutta kyllähän se aika rumbaa vaan on.