Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Elettaria Cardamomum:
Tais moni ymmärtää aloitukseni vähän väärin. Sanoinhan, että riehuminen on asia erikseen, enkä pidä sitä mitenkään hyvänä asiana. Mutta sellanen vapaa meininki, sitä tässä koitan ajaa takaa...eikä sekään tarkoita, että saisi loukata toisia...hmm...
Sanotaanko, että olla vapaa oma itsensä siinä määrin, ettei se aiheuta toisille pahaa?
En ole itse mikään päänaukoja, todellakaan, mutta osaan sanoa asioita suoraan ja saatan lauleskella ruokakaupassa ja kaupungilla kävellessäni...ehkä moni suomalainen voi pitää hulluna, mutta ei voi mitään. :xmas:
Lisäksi mielestäni voi vapaasti valittaa asioista, mutta jos se jää päälle, vois sitten kurkata sinne peiliin...mutta mielestäni on hullua, ettei kanssaihmisiltä voi sulattaa minkäänlaista negatiivisuutta tai toisin sanoen inhimillisyyttä.
Ihmisiä me kaikki vain kuitenkin ollaan ja meillä on hyvät ja huonot päivät jokaisella, ei kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa kannata ottaa haudanvakavasti ja jokainen voi tehdä osansa sen eteen, että jokaisella olisi mahdollisimman hyvä päivä! :hug:
Itsekseen lauleskelemisessa ei ole mitään vikaa. Eikä oikeastaan itseksene puhumisessakaan. Nykyään menee jo kaikki deliriumissa sekavia puhuvatkin normaalien joukkoon, koska itse kukin höpisee tuolla kävellessään itsekseen ( = kännykkään ) .
Mun mielestä oleellista on, asettaako käytöksellään jotain odotuksia toiseen ihmiseen. Tarkoitan tällä sitä, että ehkä ei kannata jurputtaa jatkuvasti pikkuasioista kaverilleen, jolla ehkä on itsellään ihan riittävästi isojakin murheita, mutta joka vaan on luonteeltaan erilainen eikä murheitaan levittele ympäriinsä. Jos vaan omaksi ilokseen valittelee eikä odota toisen ottavan asiaan mitään kantaa tai tietää toisen mielellään valituksia kuuntelevan, niin silloin toki voi valittaa sydämensä kyllyydestä.
Aivan juu. Mutta on siinä sekin puoli, että jos saa kantaa raskasta taakkaa syystä tai toisesta ja törmää ihmiseen, jonka tietää olevan enemmän hiljaa omista murheistaan ja sulkeutuvan itseensä, sellanen seura tekee oman olon vielä raskaammaksi? Siis en nyt tarkoita, että minun oloni ja asiani olisi asia nro1, vaan että sellanen vapaus keventää jo pelkällä olemassaolollaan vähän itse kenenkin oloa, väittäisin.
Jos minulla on rankka elämäntilanne ja törmään tyyppiin, joka paasaa ensimmäiset 5 minuuttia sydämensä kyllyydestä, kuinka elämä on syvältä ja vetää sitten syvään henkeä...minulle ainakin tulee jotenkin hilpeä olo ja sellanen olo vahvasti, että ihana kun en ole yksin.
Siis mielestäni toistenkin valituksilla on tarkoituksensa ja paikkansa.
Jos toinen uskaltaa avautua asioista vapaasti ja näyttää inhimillisemmänkin puolensa, siinä on monella helpompi olla ja ehkä uskaltaa joku sitten avautua itsekin ja sellasessa inhimillisessä ilmapiirissä on taatusti suurimmalla osalla hyvä olla, vaikkei itse puhelias tai avoin luonne olisikaan.
On helpompi hengittää ja on suuri helpotus tuntea, että saa olla juuri sellainen kuin on.
Itse en ole koskaan tuntenut sopivani ns. suomalaiseen muottiin juuri näistä em. syistä. En osaa olla jäyhä, enkä välitä olla cool.
En ole mikään paasaaja, enkä riehuja, mutta olen kuitenkin enemmän räiskyvä ja tempperamenttinen ja ahdistun kuoliaaksi jäykässä seurassa.
Aikani voin sitä sietää, mutta sitten tulee sellanen olo, et käyn vetämässä kaikkia korvista ja kiljun, et eläkää hyvät ihmiset! :snotty:
Jos kukaan nyt tajuaa, mitä tarkoitan.
En sano, että kaikkien tulee olla niinkuin minä olen, vaan että jokainen olisi vapaasti omanlaisensa. On hiljaisiakin ja rauhallisiakin ihmisiä olemassa, mutta sen monesti näkee, kuka on oikeasti sitä ja kuka on muuten vaan tikkuna paskassa.
