Miksi en imettänyt, täällä vastaus.

["jooo"]

Minä en imettänyt lastani kuin pari ensimmäistä viikkoa, koska

- Imetys sattui niin kovaa

- Inhosin imettämistä. En voinut keskittyä mihinkään muuhun, kuin siihen, koska pitää taas imettää. En voinut nukkua, en oikeen syönyt en mitään. Itkin vaan, koska imetys oli niin kamalaa. Mä en tiedä mistä tämä johtu edes, mutta mä koin imetyksen kamalana asiana ja se vaivas mua koko ajan. Kun päätin, etten yksinkertaisesti imetä enään, jaksoin keskittyä vauvaani ja nauttia yhteisestä ajasta ihana tyttöni kanssa.

 

[määää]

Lääkitykseni vuoksi.

 

[bulimia]

Mulla on aina ollut pahoja itsetunto-ongelmia ja vartalokompleksi. Aina huomauteltu lihomisesta tai pulleudesta tms. Mä en imettänyt, koska inhosin omaa ulkonäköäni ja vartaloani. Mua suorastaan oksetti imettäminen. En voisi tai olisi voinut kuvitellakaan imettäväni kenenkään nähden (oman mieheni ehkä korkeintaan) koska mä en olisi halunnut, että kukaan näkee mun tissiä tai saati mahaa. Mun mielestä oli epämiellyttävää, että asia liittyi jollain tavalla vartalooni yms.
Edelleen haluan olla vartaloni kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä.

 

[asia ok]

Mutta eihän siihen imettämättömyyteen mitään synninpäästöjä tartte... Jokainen tekee niinkuin haluaa. Itse imetin vuoden verran, enkä aio sitä millään lailla perustella. Ei imetys tai imettämättä jättäminen saa niin kovin voimille ottaa jotta itseensä inhoamaan rupeaa. Kyllä sillä vauvalle maidon merkkiä tärkeämpää on ihana ja vakaa äiti. Nuo ruumiinkuva asiat kannattaisi itsensä kanssa funtsia kuntoon koska se saattaa vaikuttaa myös lapsen ruumiinkuvaan. Eihän lapsi voi pitää itseään kaikinpuolin kauniina ja ihanana jos äiti itseään inhoaa! Jokaisen tulisi rakastaa omaa vartaloaan, kaikkine Rubensin muotoineen