Miksi en osaa olla onnellinen??

[Neith]

tänään on taas niitä päiviä kun kaikki tuntuu paskalta jo heti herättyä... (poika ei8 ole kotona joten ehkä siinä syy)
mua itseäni jo ihmetyttää mun toiminta... en maksa laskuja ajoissa, kun ei vaan jaksa kiinnostaa, en jaksa tehdä mitään kotihommia, ei vaan huvita, en jaksa syödä... ei vaan ole nälkä.. en mene nukkumaan vaikka väsyttää, jotenkin tuntuu että jos nukun niin silloin voi mennä jotain hyvää ohi mun elämästä... voin missata sen mahdollisuuden onnellisuuteen.. ihan vaan nukkumalla... siispä valvon liian myöhään ja herään liian aikaisin..
en enää jaksa välittää ees siitä otanko lääkkeet ajoissa, en jaksa soittaa työterveyshuoltoon saadakseni lähetteen psykiatrille... en vaan jaksa..
tiedän että mun pitäis tehdä paljon asioita mutta jätän tekemättä... on vaan niin hälläväliä olo kokoajan... voisin nukkua 4 vuorokautta putkeen mutta en halua, koska mitä jos sillä aikaa tapahtuisi jotain kivaa joka vetäisi mut tästä suosta ylös...
nytkin mun pitäis olla jo matkalla terapiaan mutta tässä vaanistun... en vaan saa itseäni enää liikkeelle.. mikä helvetti tässä nyt oikein on???
kaikki on niin synkkää ja toivotonta.. alanko alitajuisesti luovuttaa jo....??

 

[vieras]

sori vaan, mutta tarttisit vissin jonku fyysisen kipeän sairauden näyttämään sinulle, että elämä on ihan ok. kauheaa valitusta siis, vaikka on terve. otahan itteä niskasta kiinni.

 

[Kaisa]

Ei kuulosta kovin hyvältä tilanteelta.

En osaa kuitenkaan muuta neuvoa, kuin että olet itse vastuussa elämästäsi. Kukaan muu ei voi elää sitä puolestasi.

Kommenttisi: "voisin nukkua 4 vuorokautta putkeen mutta en halua, koska mitä jos sillä aikaa tapahtuisi jotain kivaa joka vetäisi mut tästä suosta ylös... ", viestii siitä, että odotat jonkin ulkopuolisen tahon/tapahtuman piristävän elämääsi.

Valitettavasti näin ei tapahdu, vaan sinun on itse oltava aktiivinen osapuoli. Kun lähdet ulos ja alat elää - vaikka väkisin - huomaat ajan kanssa, että elämässäsi onkin actionia.

Pidä itsesi kiireisenä, älä anna itsellesi periksi jäämällä löhöilemään.

 

[Wc Ankka]

:hug: :hug: :hug: Nyt lähdet sinne terapiaan ja kerrot siellä tämän saman :hug: :hug: :hug:

 

[Kaisa]

No, mitä ajatuksia vastaukset sussa herättää?

 

[kuulostaa]

Kuulostaa siltä että olet vakavasti masentunut, etkä jaksa.

 

[Neith]

no, terapiassa käyty, ja olo on edelleen sama..
tänään olikin eka kerta kun tehtiin sellanen harjoitus, piirrettiin mun ääriviivat paperille ja siihen sitte mun piti laittaa ekaks ne asiat mitkä muodostavat mun "henkisen selkärangan" eli asioita joita mä pidän itsessäni tärkeinä... oli muuten todella vaikeaa, sitte piti laittaa että mitä asioita muut mussa arvostaa, vielä vaikeampaa..
mutta toisaalta hyvää siinä oli se että kuitenkin lopuksi sain sinne niitä juttuja ihan hyvin.
nyt vaan on silleen että se terapeutti jää lomalle joten seuraava käynti on vasta elokuun puolessa välissä... että täytynee vihdoin ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon jos vaikka pääsis sitä kautta ihan psykiatrille ja siitä sitten ihan hoitoon...

 

[Neith]

sori vaan, mutta tarttisit vissin jonku fyysisen kipeän sairauden näyttämään sinulle, että elämä on ihan ok. kauheaa valitusta siis, vaikka on terve. otahan itteä niskasta kiinni.

no ehkä niin.. mutta tod näk olisin vaan onnellinen jos saisin jonkun tappavan sairauden kun silloin kuoleman kohdatessa pääsisin vihdoin rauhaan mutta kukaan ei vois sanoa että mä oon luovuttaja..
jos oiski ongelmat ratkastu sillä että otan itteäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn.. mutta kun ei ole...

 

[Neith]

Ei kuulosta kovin hyvältä tilanteelta.

En osaa kuitenkaan muuta neuvoa, kuin että olet itse vastuussa elämästäsi. Kukaan muu ei voi elää sitä puolestasi.

Kommenttisi: "voisin nukkua 4 vuorokautta putkeen mutta en halua, koska mitä jos sillä aikaa tapahtuisi jotain kivaa joka vetäisi mut tästä suosta ylös... ", viestii siitä, että odotat jonkin ulkopuolisen tahon/tapahtuman piristävän elämääsi.

Valitettavasti näin ei tapahdu, vaan sinun on itse oltava aktiivinen osapuoli. Kun lähdet ulos ja alat elää - vaikka väkisin - huomaat ajan kanssa, että elämässäsi onkin actionia.

Pidä itsesi kiireisenä, älä anna itsellesi periksi jäämällä löhöilemään.

no siinä se onkin että sotken asioita vaan lisää kun lähden ulos elämään... kun on niin kova tarve saada jotain iloa ja hauskuutta elämään niin aiheutan sillä vaan lisää ongelmia itselleni..
enkä kyllä oleta että kukaan muu vois mun elämää parantaa/korjata..
ei vaan enää itsellä energia riitä siihen että tekisin mitään.. ainakaan tänään.. ehkä sitten huomenna

 

[poikienäiti]

täällä...periaattees kaikki ok mut en ole onnellinen ..olenkoha ollutkaan ikinä.mut arjesta selviydyn..mut just en malta mennä nukkuu vaik väsyttää..enkä osasa oikeestaa tehä mitn muuta ku pakolliset hommat...jotenki ahistaa

 

[vieras]

no, terapiassa käyty, ja olo on edelleen sama..
tänään olikin eka kerta kun tehtiin sellanen harjoitus, piirrettiin mun ääriviivat paperille ja siihen sitte mun piti laittaa ekaks ne asiat mitkä muodostavat mun "henkisen selkärangan" eli asioita joita mä pidän itsessäni tärkeinä... oli muuten todella vaikeaa, sitte piti laittaa että mitä asioita muut mussa arvostaa, vielä vaikeampaa..
mutta toisaalta hyvää siinä oli se että kuitenkin lopuksi sain sinne niitä juttuja ihan hyvin.
nyt vaan on silleen että se terapeutti jää lomalle joten seuraava käynti on vasta elokuun puolessa välissä... että täytynee vihdoin ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon jos vaikka pääsis sitä kautta ihan psykiatrille ja siitä sitten ihan hoitoon...

Kuulostaa minusta vaikealta masennukselta, johon terapia yksinään ei auta. Taidat tarvita mielialalääkkeitä tueksi. Minkälainen terapeutti sinulla on? Onko hänellä oikeus määrätä reseptilääkkeitä?

 

[Neith]

täällä...periaattees kaikki ok mut en ole onnellinen ..olenkoha ollutkaan ikinä.mut arjesta selviydyn..mut just en malta mennä nukkuu vaik väsyttää..enkä osasa oikeestaa tehä mitn muuta ku pakolliset hommat...jotenki ahistaa

no mulla ei oo ees muut asiat ok, paitsi tietty pojan kanssa ollessa, silloin keskityn vaan poikaan :heart:

 

[Neith]

no, terapiassa käyty, ja olo on edelleen sama..
tänään olikin eka kerta kun tehtiin sellanen harjoitus, piirrettiin mun ääriviivat paperille ja siihen sitte mun piti laittaa ekaks ne asiat mitkä muodostavat mun "henkisen selkärangan" eli asioita joita mä pidän itsessäni tärkeinä... oli muuten todella vaikeaa, sitte piti laittaa että mitä asioita muut mussa arvostaa, vielä vaikeampaa..
mutta toisaalta hyvää siinä oli se että kuitenkin lopuksi sain sinne niitä juttuja ihan hyvin.
nyt vaan on silleen että se terapeutti jää lomalle joten seuraava käynti on vasta elokuun puolessa välissä... että täytynee vihdoin ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon jos vaikka pääsis sitä kautta ihan psykiatrille ja siitä sitten ihan hoitoon...

Kuulostaa minusta vaikealta masennukselta, johon terapia yksinään ei auta. Taidat tarvita mielialalääkkeitä tueksi. Minkälainen terapeutti sinulla on? Onko hänellä oikeus määrätä reseptilääkkeitä?

mulla on mielialalääkkeet, käyn neuvolassa ja lääkärillä kontrollikäynneillä, nyt pääsin perheneuvolaan ja jos vaan saan aikaseks niin koitan päästä sinne psykiatrille ja siitä sitten aktiiviseen terapiaan..
lääkäri oli sitä mieltä että mulla on keskivaikea/vaikea masennus...

 

[poikienäiti]

täällä...periaattees kaikki ok mut en ole onnellinen ..olenkoha ollutkaan ikinä.mut arjesta selviydyn..mut just en malta mennä nukkuu vaik väsyttää..enkä osasa oikeestaa tehä mitn muuta ku pakolliset hommat...jotenki ahistaa

no mulla ei oo ees muut asiat ok, paitsi tietty pojan kanssa ollessa, silloin keskityn vaan poikaan :heart:

mul on ollu kans asiat päin peetä..kaikki stressaa ja masentaa..veljen kuolema..äidin sairaus..ero..ym..kaikki tuntuu kaatuvan niskaa..joskus tuntuu etten jaksais noita lapsiaka..niitä ku on sentää 4...mut koitan selvitä omin avuin mut välil tuntuuu ettei pysty.

 

[Vieras]

sori vaan, mutta tarttisit vissin jonku fyysisen kipeän sairauden näyttämään sinulle, että elämä on ihan ok. kauheaa valitusta siis, vaikka on terve. otahan itteä niskasta kiinni.

Voi kuule, ei se aina auta. Varsinkin jos on oikeasti masentunut. Minä olen vuosien aikana menettänyt monta läheistä, vasta olin leikkauksessa kovien kipujen jälkeen mutta siltikään en osaa iloita hyvistä asioista. Ei itseään voi pakottaa tuntemaan tietyllä tavalla vaikka asiat olisivatkin periaatteessa hyvin.

 

[vieras]

no, terapiassa käyty, ja olo on edelleen sama..
tänään olikin eka kerta kun tehtiin sellanen harjoitus, piirrettiin mun ääriviivat paperille ja siihen sitte mun piti laittaa ekaks ne asiat mitkä muodostavat mun "henkisen selkärangan" eli asioita joita mä pidän itsessäni tärkeinä... oli muuten todella vaikeaa, sitte piti laittaa että mitä asioita muut mussa arvostaa, vielä vaikeampaa..
mutta toisaalta hyvää siinä oli se että kuitenkin lopuksi sain sinne niitä juttuja ihan hyvin.
nyt vaan on silleen että se terapeutti jää lomalle joten seuraava käynti on vasta elokuun puolessa välissä... että täytynee vihdoin ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon jos vaikka pääsis sitä kautta ihan psykiatrille ja siitä sitten ihan hoitoon...

Kuulostaa minusta vaikealta masennukselta, johon terapia yksinään ei auta. Taidat tarvita mielialalääkkeitä tueksi. Minkälainen terapeutti sinulla on? Onko hänellä oikeus määrätä reseptilääkkeitä?

mulla on mielialalääkkeet, käyn neuvolassa ja lääkärillä kontrollikäynneillä, nyt pääsin perheneuvolaan ja jos vaan saan aikaseks niin koitan päästä sinne psykiatrille ja siitä sitten aktiiviseen terapiaan..
lääkäri oli sitä mieltä että mulla on keskivaikea/vaikea masennus...

Olet jo parantumassa. Nyt se on vain ajasta kiinni, olet oikeissa käsissä Voimia sinulle.

 

[Neith]

no, terapiassa käyty, ja olo on edelleen sama..
tänään olikin eka kerta kun tehtiin sellanen harjoitus, piirrettiin mun ääriviivat paperille ja siihen sitte mun piti laittaa ekaks ne asiat mitkä muodostavat mun "henkisen selkärangan" eli asioita joita mä pidän itsessäni tärkeinä... oli muuten todella vaikeaa, sitte piti laittaa että mitä asioita muut mussa arvostaa, vielä vaikeampaa..
mutta toisaalta hyvää siinä oli se että kuitenkin lopuksi sain sinne niitä juttuja ihan hyvin.
nyt vaan on silleen että se terapeutti jää lomalle joten seuraava käynti on vasta elokuun puolessa välissä... että täytynee vihdoin ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon jos vaikka pääsis sitä kautta ihan psykiatrille ja siitä sitten ihan hoitoon...

Kuulostaa minusta vaikealta masennukselta, johon terapia yksinään ei auta. Taidat tarvita mielialalääkkeitä tueksi. Minkälainen terapeutti sinulla on? Onko hänellä oikeus määrätä reseptilääkkeitä?

mulla on mielialalääkkeet, käyn neuvolassa ja lääkärillä kontrollikäynneillä, nyt pääsin perheneuvolaan ja jos vaan saan aikaseks niin koitan päästä sinne psykiatrille ja siitä sitten aktiiviseen terapiaan..
lääkäri oli sitä mieltä että mulla on keskivaikea/vaikea masennus...

Olet jo parantumassa. Nyt se on vain ajasta kiinni, olet oikeissa käsissä Voimia sinulle.

kiitos. kun vain itse jaksais luottaa tohon parantumiseen.. :ashamed: