Miksi en riittänyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Irina K.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Irina K.

Vieras
Syy miksi kirjoitan tänne on se, että haluan jotenkin ymmärtää itseäni ja toista osapuolta, jotta pääsisin yli mahdottomasta suhteesta. Tapailin vajaa 30-vuotiasta miestä puolisen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä "vain kavereina". Hän oli minuun ensimmäisten kuukausien ajan tosi ihastunut omien sanojensa sekä käyttäytymisensä mukaan. Silloin tein kuitenkin töitä mahdottoman paljon työskennellen myös eri maassa ja suhteemme päätyi seurustelusta kaveruuteen. Mies oli myös epävarma siitä, mitä haluaa, koska oli juuri eronnut avoliitosta ja oli ahdistunut työelämään ja perheeseensä liittyviin asioihin joita ei tässä kannata eritellä. Kun surullisesti ja riitaisastikkin päädyimme vain kaveruuteen, jatkui yhteydenpitomme kuitenkin ja mies otti tietyin väliajoin yhteyttä, koska oli kuulemma ikävä seuraani. Hän on kutsunut itseään sitoutumiskammoiseksi ja ahdistuneeksi ylipäätänsä elämässään. Hänen tunteensa heittelevät laidasta laitaan niin työ- kuin ihmissuhdeasioissa ja tuntuu, ettei hän tiedä mitä haluaa. Nyttemmin olemme sopineet olevamme OIKEASTI vain hyvänpäivän tuttuja, koska on vaikeaa olla kaveri jonkun kanssa johon on kaveruutta syvempiä tunteita.
Meillä ei siis ole enää muuta hyvää syytä olla olematta yhdessä, kuin miehen ahdistus ja päämäärättömyys. Eli suomeksi sanottuna; hän ei ole varmaankaan rakastunut minuun. En vain voi ymmärtää, miten ihminen voi tuntea syviäkin tunteita ja sitten taas unohtaa, sitten taas ihastua ja unohtaa ja ikävöidä ja unohtaa.. Uskon hänellä tunteitakin olleen, koska hän ei ole sellainen tyyppi joka hehkuttaisi tunteitaan tai puhuisi söpöjä aikansa kuluksi, vaan oikeasti sain tuntea, kuulla ja aistia tykkäämisen.
Olen aivan uupunut, koska pohdin vain mikä minussa on vikana. Miehen mukaan syy ei ole ulkonäössä tai siinä etten ole seksuaalisesti kiinnostava. Hän on myös ystävilleen kehunut älykkyyttäni, hauskaa seuraani, sydämellisyyttäni ja iloisuuttani. En siis ymmärrä mitä en ole. Miksi en riitä?
Tiedän, että minun pitää päästä eteenpäin ja unohtaa, mutta miten pyyhitään jo tärkeäksii muodostunut ihminen sydämestä ja mielestä? Tai miten palautetaan itsetunto?
 
Ei sinussa varmasti mitään vikaa ole. Jos mies on vasta eronnut, ei hän ole välttämättä kypsä uuteen, vakavaan suhteeseen ja siitä tulee helposti "laastarisuhde". Hänellähän saattaa vielä olla tunteita exääkin kohtaan eikä siksi pysty heti rakastumaan uudelleen. Niinkuin itse sanot "Meillä ei siis ole enää muuta hyvää syytä olla olematta yhdessä, kuin miehen ahdistus ja päämäärättömyys" syy on miehessä, ei sinussa. Kulunut sanonta mutta tosi se on, että aika parantaa. Ajan myötä muisto haalenee eikä tee enää kipeää. Ja koska sinussa ei ole mitään vikaa, se itsetuntokin palautuu taas pikkuhiljaa. Vai olisiko se mahdollista, että mies saisi läpikäytyä eronsa ja työonglemansa ja päättäisi, mitä haluaa ja haluaisi sinut...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eteenpäin:
Ei sinussa varmasti mitään vikaa ole. Jos mies on vasta eronnut, ei hän ole välttämättä kypsä uuteen, vakavaan suhteeseen ja siitä tulee helposti "laastarisuhde". Hänellähän saattaa vielä olla tunteita exääkin kohtaan eikä siksi pysty heti rakastumaan uudelleen. Niinkuin itse sanot "Meillä ei siis ole enää muuta hyvää syytä olla olematta yhdessä, kuin miehen ahdistus ja päämäärättömyys" syy on miehessä, ei sinussa. Kulunut sanonta mutta tosi se on, että aika parantaa. Ajan myötä muisto haalenee eikä tee enää kipeää. Ja koska sinussa ei ole mitään vikaa, se itsetuntokin palautuu taas pikkuhiljaa. Vai olisiko se mahdollista, että mies saisi läpikäytyä eronsa ja työonglemansa ja päättäisi, mitä haluaa ja haluaisi sinut...?

Onpa hyvä ja selkeä vastaus, jossa on mielestäni kaikki olennainen mitä ap:lle kannattaisi vastata.

 
Jonkinlaista mielenterveysongelmaa hänellä todennäköisesti on, niin epävakaalta vaikuttaa. Mutta olet oikeassa siinä että jos syviä tunteita on, ei niitä niin vaan unohdeta. Eli tuskinpa hänellä kovin syviä tunteita on ollutkaan. Jos olisi niin tietäisi kyllä haluavansa olla kanssasi. Nyt testasi olisiko uusi ihmissuhde mukava muttei kuitenkaan ollut.
Pää pystyyn ja uutta matoa koukkuun vaan. :)
 
Minustakaan sinussa ei ole mitään vikaa. Miehellä on vain liikaa asioita pohdittavana. Esimerkiksi parisuhteen päättyminen pitäisi olla sellainen asia, että sitä pohtii rauhassa ja antaa rauhassa kaikkien tunteiden nousta pintaan. Vaikka suhde olisi ollut vaikeakin ja itse olisi halunnut erota, niin silti voi kokea rakkautta, ikävää, kaipuuta, vihaa, raivoa jne. Jotta erosta ottaisi opikseen, pitää osata mennä eteenpäin katsomatta koko ajan taaksepäin menneeseen.

Jos samassa hässäkässä on vielä esimerkiksi työpaineita, tyytymättömyyttä nykyiseen työpaikkaan jne, niin mies voi kokea, että hän ei hallitse millään tasolla elämäänsä, vaan ajelehtii eikä millään edes tiedä mitä haluaa, miten edetä jne.

Minusta miehen kannattaa antaa aikaa itselleen. Omalla kohdallani eron jälkeen meni ainakin 3-4 kuukautta, että olin täynnä vihaa ja raivoa. Vuoden kohdalla vähän helpotti, mutta vasta 2 vuotta erosta alkoi tuntua, että mennyt on mennyttä ja nyt ei sitä enää tarvitse pohtia. Kun on itse toipunut erosta, on valmis uuteen suhteeseen.

Sinun asiasi on sitten miettiä, oletko valmis siihen, että astut mukaan kuvioihin liian nopeasti. Voit pelätä, että oletkin vain laastarisuhde, jotta mies voi hoitaa erosta aiheutuneita haavoja. Ei kuitenkaan kannata tyrkyttää itseään ja väkisin olla miehen mieliksi, jotta hän varmasti valitsisi sinut. Sillä tavalla vain saat itsellesi pahan mielen, kun miehen ajatukset ovat osittain jossain muualla kuin suhteessanne. Lisäksi jos edellinen suhde on ollut pitkä, miehelle saattaa iskeä vapaudenkaipuu, jolloin sinä voit tuntua taakalta.
 
Kiitos rohkaisevista vastauksista! Olen jutellut asiasta miehen veljen ja parhaan kaverin kanssa, jotka ovat antaneet hyvin samankaltaisia vastauksia kuin tekin. He vain ovat lojaaleja miehelle ja aloittavat lauseen "asiahan ei minulle kuulu" tai "en nyt voi toisten asioista höpötellä..". Kuitenkin he aina sanovat, että koska minä olen reilu, aito ja hyvä tyyppi, niin kyllä löydän jonkun paremman. Että tämä mies muuttaa mielipidettään kaikesta minuutin välein. Onhan se silti satuttavaa, että minä en pystynyt herättämään niin voimakkaita tunteita, että miehellä olisi ollut hyvä ja varma olo kanssani.
Noh, ei auta kuin tuijottaa kelloa ja toivoa että aika parantaa :) Hyvää kesää teille!
 

Yhteistyössä