Missä menee raja

[Ulla]

Ajatuksenne olisivat paikallaan seuraavasta. Minulla on uusi miesystävä, hän on eronut vuosi sitten. Mutta kun olen tullut miehen elämään hän silti on yhteydessä tähän exään. Tahtoisin päästä tämän miehen maailmaan, että miksi hän on. Miksi hän haluaa olla tekemisissä kun heillä ei ole mitään yhteistä enää tänä päivänä. Itse vain koen, että mennyt on mennyttä ja voisi jo unohtaa hänet. Vaadinko väärää, sillä itse en toimi enää vanhojen kanssa näin, onko sitten minulle oikein - saada tällaista kohtelua? Vai onko tämä tänä päivä ihan normaalia - ollaan kavereita kaikkien kanssa, ja yhtettä pidetään exään.

 

[mies]

Jos ei ex:llä edellisestä liitosta lapsia niin eipä pitäisi ex:ään olla mitään yhteyksiä.

 

[Mies]

Niin, onkohan vaan käynyt niin että mies on jätetty, siitä se killuminen.....
Nainen vaan kestää jonkin aikaa sitä poisliukumista............
Anna tilanteen olla, älä tyrkytä itseäs. Käy vielä niin että tulet epäsuosituksi.
Odota että mies saa aikaan omaa elämäänsä, nyt hän elää selvästi entisen kautta, näin on.

 

[joppe]

Joopa, entisen kanssa pitäisi olla tietysti sotajalalla, vihata ja kantaa loputonta kaunaa. Siinä on sitten vankka perusta, jolle voi rakentaa uutta suhdetta. Itse kyllä kierrän kaukaa ne, jotka eivät kykene elämään menneisyytensä kanssa asiallisesti. Aika monessa tapauksessa sinne kuuluu entisiäkin suhteita.

 

[Iiris]

Tästä asiasta on täällä keskusteltu paljonkin.
Myös oma kumppanini pitää yhteyttä exäänsä tai ennemminkin toisin päin, mutta heillä on kaksi yhteistä lasta. En silti aina jaksa ymmärtää, että melkein joka jäätelön ostokin pitää tiedottaa ja soitella päivittäin.
Aika ajoin menee herne nekkuun ja toivotan hänet menemään sinne alkuperäisen rakkaansa luo.
Hermostumiseni aiheuttaa vain sen, että hän tekee sitä tietämättäni ja se on vielä pahempi.
En tullut heidän väliinsä vaan ero oli tapahtunut jo vuosia sitten. Mutta joku ihmeellinen side silti on jäänyt. Olen todennut, että minulla on vaihtoehtona joko sietää se tai lähteä.

 

[mies]

Ei ole normaalia pitää päivittäin yhteyttä ex:ään.
Lasten asioita pitää hoitaa, mutta edes viikoittainen omien kuulumisten soittelu ei ole normaalin ihmisen toimintaa. Tulee vain mieleen, että miksi on erottu, jos ei osaa erossa olla ja tosiasiassa se loukkaa uutta puolisoa.
Ero ei ole loppuunkäsitelty, jos yhteyksiä pidetään omissa asioissa. Ja tunnetusti seksi on helppoa entisten puolisoiden kesken, joten kynnys pettää uutta puolisoa on matalampi.

Näen yhteydenpidon tuen hakemisena.

 

[Marja]

Ihailen teitä, jotka venytte parisuhteissanne noin paljon, että exätkin ovat vielä kuvioissanne mukana.Minusta ei olisi uusperheen äidiksi ja hyväksymään mieheni entisiä naisia ja lapsia. Ehkä leskimies olisi asia erikseen. Silloin tietysti lapsetkin kuuluisivat koko pakettiin.
Etenkin jos mies on edelliset suhteet päättänyt pettämiseen, niin silloin kannattaa varoa. Koira ei karvoistaan pääse, vaikka miten hyvä nainen luulisi olevansa entiselle pettäjälle.

 

[Mä]

Mä olen sitä mieltä että jos ei lapsia niin mitä roikkua exässä.