Miksi en saa ystäviä? Kateus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Saa avautua. Mutta mä en jaksa uskoa että maailmassa on yhtäkään ihmistä joka ei joskus olisi seläntakana toisesta puhunut. Ja sehän on vain inhimillistä - juurikin syistä jotka mainitsit.

Siksipä ap:n alun vuodatus tuntuu teennäiseltä/ ei kovin luonnolliselta ja jos hän sellainen on elävässä elämässä (ja pahimmillaan jos korostaa ääneen ettei koskaan puhu kenestäkään pahaa jne) niin juuri tuo teennäisyys voi ärsyttää monia.

Itse ainakin kuulun niihin joita ärsyttää ne jotka yrittää olla kaikessa täydellisiä enkeleitä - kun oikeasti ihmisistä kukaan ei sellainen täydellisyys ole (se tekisi maailmastakin tylsän)
Joo, samaa ajattelen. Ap varoo itse liikaa puhumasta pahaa (tavallaan hyvä asia) ja ihanteet on korkealla, mutta kun törmää muun maailman realiteetteihin niin sit katkeroituu muille.

Toisista ihmisistä negatiivisen puhuminen kun ei ole aina automaattisesti huono asia. Riippuu tilanteesta, tiheydestä jne.
 
Sit yks asia, minkä tajusin vasta kolmekymppisenä:
Joissain yhteisöissä ei auta takertua pikkujuttuihin tai herkistellä, vaan kaiken on oltava arkista, ulospäinsuuntautunutta ja dynaamista.

Ei kukaan vaikka osastotyössä jaksa kuunnella jos joku piipittää "miks mun kengännauhat aina aukeaa", kun muut nauravat "joo se on viides kerta tänään kun Wäinö teki p*skat alleen, arvotaanko vuoro kuka menee nyt pesemään" tai "Se Raija saikuttaa toista viikkoa, varmaan on ryyppyputki taas menossa."
En tarkoita että muiden puheet ois aina ronskeja, mut hyvin tavis-arkisella, yleisellä linjalla mennään.

Sit se kengännauhatyyppi vaan katkeroituu enemmän kun ei tullut nähdyksi.

Totta. Itselle oli kova paikka tajuta, kuinka yksinkertaisia ihmiset ovat, ja kuinka yksinkertaista elämä on. Kova paikka siksi, että olin luullut että pitää yrittää enemmän, ja olin yrittänyt. Ei ihme ettei se tuottanut tulosta. Elämässä oikeasti pärjää hyvin pienillä asioilla. Kuluta suurin osa ajasta puhumalla itsestäsi ja miehestäsi ja perheestäsi kuin olisitte kovinkin mielenkiintoisia. Pyöri oman navan ympärillä muutenkin koko ajan. Älä välitä vaikka ketään ei kiinnosta, se on oman tilan ottamista koska olet aikasi jo kuunnellut muiden typeriä jorinoita näitten miehistä ja lapsista ja sukulaisista. Nyt on meikäläisen vuoro.

Kerro yksinkertaisia kaksimielisiä vitsejä ja naura niille itse ennen vitsin loppua. Kerro miten koira taas piereskeli ja haukkui hassusti. Kerro mitä ostit ja mitä leivoit ja söitkö taas liikaa ja pitäisikö taas laihduttaa.Anna ymmärtää, että muutenkin olet kovin tietoinen siitä että pulla on epäterveellistä ja kerro kuinka hirveän reippaasti taas kävit jumpassa ja kävelyllä. Se on sporttista se.

Jos kykenet, klikkiydy yhden tai kahden naisen kanssa niin tiiviiseen symbioosiin, että häthätää voitte käydä yksin vessassa ilman että silläkin reissulla pitää laittaa viesti yhteiseen watsappiryhmään. Superior -tasolla menette kaikki kolmestaan vessaan tyttöjen kesken pisukalle haukkumaan kaikkia muita. Silloin on asiat jo tosi hyvin.

Että jos aloittaja haluaa päästä ryhmään sisään niin näillä ohjeilla pärjää. Eri asia haluaako siihen ryhmään sitten kuitenkaan. Mitä jos keskittyisi omaan elämäänsä. Sekin ihan oikeasti on vaihtoehto.
 
  • Tykkää
Reactions: 0oo0
Totta. Itselle oli kova paikka tajuta, kuinka yksinkertaisia ihmiset ovat, ja kuinka yksinkertaista elämä on. Kova paikka siksi, että olin luullut että pitää yrittää enemmän, ja olin yrittänyt. Ei ihme ettei se tuottanut tulosta. Elämässä oikeasti pärjää hyvin pienillä asioilla. Kuluta suurin osa ajasta puhumalla itsestäsi ja miehestäsi ja perheestäsi kuin olisitte kovinkin mielenkiintoisia. Pyöri oman navan ympärillä muutenkin koko ajan. Älä välitä vaikka ketään ei kiinnosta, se on oman tilan ottamista koska olet aikasi jo kuunnellut muiden typeriä jorinoita näitten miehistä ja lapsista ja sukulaisista. Nyt on meikäläisen vuoro.

Kerro yksinkertaisia kaksimielisiä vitsejä ja naura niille itse ennen vitsin loppua. Kerro miten koira taas piereskeli ja haukkui hassusti. Kerro mitä ostit ja mitä leivoit ja söitkö taas liikaa ja pitäisikö taas laihduttaa.Anna ymmärtää, että muutenkin olet kovin tietoinen siitä että pulla on epäterveellistä ja kerro kuinka hirveän reippaasti taas kävit jumpassa ja kävelyllä. Se on sporttista se.

Jos kykenet, klikkiydy yhden tai kahden naisen kanssa niin tiiviiseen symbioosiin, että häthätää voitte käydä yksin vessassa ilman että silläkin reissulla pitää laittaa viesti yhteiseen watsappiryhmään. Superior -tasolla menette kaikki kolmestaan vessaan tyttöjen kesken pisukalle haukkumaan kaikkia muita. Silloin on asiat jo tosi hyvin.

Että jos aloittaja haluaa päästä ryhmään sisään niin näillä ohjeilla pärjää. Eri asia haluaako siihen ryhmään sitten kuitenkaan. Mitä jos keskittyisi omaan elämäänsä. Sekin ihan oikeasti on vaihtoehto.
Erittäin osuva kuvaus. :D

Yks puoltava tekijä ko.ilmiössä on: monet kokee työelämän kuormittavaksi, ja osa luettelemistasi jutuista on stressin purkua.
Semmoista höpö-höpö-juttua kissan oksentamisista karvalankamatolle, ja sitä ei pidä ottaa vakavasti.

Introvertit ajattelee liian kimurantisti (olen itse sellainen) ja jumittavat omiin kiemuroihinsa. Ekstrovertit antaa mennä vaan täysillä, ajattelematta.
 
Erittäin osuva kuvaus. :D

Yks puoltava tekijä ko.ilmiössä on: monet kokee työelämän kuormittavaksi, ja osa luettelemistasi jutuista on stressin purkua.
Semmoista höpö-höpö-juttua kissan oksentamisista karvalankamatolle, ja sitä ei pidä ottaa vakavasti.

Introvertit ajattelee liian kimurantisti (olen itse sellainen) ja jumittavat omiin kiemuroihinsa. Ekstrovertit antaa mennä vaan täysillä, ajattelematta.

Tämäkin täysin totta. Ongelmahan on lisäksi se, että introvertti kuormittuu sosiaalisessa työssä, ja kaipaa sen vastapainoksi sitä omaa rauhaa ja siihen omaan maailmaan uppoutumista, että saa voimia jaksaa taas ihmisiä. Mitä intensiivisemmin työssä pitää olla toisten kanssa ihan koko ajan, sitä suurempi kuormitus ja sitä työläämmältä tuntuu kaakattaa koko päivän. Se, mikä ekstrovertille nimenomaan on sitä stressin purkua, eli höpöttelyä, on sille introvertille itsessään työtä. Ei oo helppoo ei.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Joo, samaa ajattelen. Ap varoo itse liikaa puhumasta pahaa (tavallaan hyvä asia) ja ihanteet on korkealla, mutta kun törmää muun maailman realiteetteihin niin sit katkeroituu muille.

Toisista ihmisistä negatiivisen puhuminen kun ei ole aina automaattisesti huono asia. Riippuu tilanteesta, tiheydestä jne.
On eriasia puhua toisesta negatiivisesti selän takana kuin se että panettelee toista seläntakana.

Ei kaikista voi eikä pidäkään tykätä. Ja jos jonkun ihmisen tavat, käytös, puheet ym ottaa pannuun niin voihan omaa mieltä tuulettaa toisen siitä kuulematta. Mutta jos alkaa systemaattisesti arvostella ihmistä toisille, kertoilla tarinoita jotka ei pidä paikkansa (joku ne juorut aina aloittaa) jne niin silloin ollaan väärällä tiellä.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
On eriasia puhua toisesta negatiivisesti selän takana kuin se että panettelee toista seläntakana.

Ei kaikista voi eikä pidäkään tykätä. Ja jos jonkun ihmisen tavat, käytös, puheet ym ottaa pannuun niin voihan omaa mieltä tuulettaa toisen siitä kuulematta. Mutta jos alkaa systemaattisesti arvostella ihmistä toisille, kertoilla tarinoita jotka ei pidä paikkansa (joku ne juorut aina aloittaa) jne niin silloin ollaan väärällä tiellä.

Toisten huonoista puolista purkautuminen on siitä vaarallista, että kun sen kohde nämä puheet kuulee, ja aina hän ne kuulee jossain vaiheessa, hänelle on ihan sama onko ne asiat puhujan mielestä olleet vaan tunteen purkua vai panettelua. Yhtä paha mieli niitten kuulemisesta tulee kuitenkin. Yhtä pettynyt olo.
Olen joskus ajatellut, että sen työpaikalla huonosti voivan ja työpaikalla hyvin voivan ihmisen ero on vain siinä, että se huonosti voiva tietää mitä hänestä selän takana puhutaan. Hyvinvoiva ei tiedä, ja kuvittelee että hänellä on hyviäkin ystäviä työpaikallaan.
 
Toisten huonoista puolista purkautuminen on siitä vaarallista, että kun sen kohde nämä puheet kuulee, ja aina hän ne kuulee jossain vaiheessa, hänelle on ihan sama onko ne asiat puhujan mielestä olleet vaan tunteen purkua vai panettelua. Yhtä paha mieli niitten kuulemisesta tulee kuitenkin. Yhtä pettynyt olo.
Olen joskus ajatellut, että sen työpaikalla huonosti voivan ja työpaikalla hyvin voivan ihmisen ero on vain siinä, että se huonosti voiva tietää mitä hänestä selän takana puhutaan. Hyvinvoiva ei tiedä, ja kuvittelee että hänellä on hyviäkin ystäviä työpaikallaan.
Totta tuokin.
Mutta jottei tää liian yksiselitteistä olisi tämäkään, niin on eroa valittamisella ja valittamisella.

Huokaisten:"En ymmärrä miten Mirkku (pomo) taas ravasi johonkin muka tärkeään palaveriin ja jätti meidät pitämään taloa pystyssä"->olen silti Mirkun kaveri ja ryypättiin viime viikonloppuna

Halveksien:"Se Mirkku ei tee mitään muuta kuin juoksee palavereissa"-> dissaan pomoani.

Ihmiset puhuu jopa parhaista ystävistään pahaa. Mutta se sävy on erilainen, joko huokaileva, huolestunut tai iloisen naurahtava "juu ei se Sirpa ikinä muista tehdä sitäjasitä."
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

P
Viestiä
20
Luettu
1K
Aihe vapaa
siitä olisin kade
S
H
Viestiä
4
Luettu
717
Aihe vapaa
Naapurin tyttö
N
K
Viestiä
7
Luettu
829
M

Yhteistyössä