Miksi ennen niin hyvä kaveri käyttäytyy nyt näin?!

[sirissa]

Hyvän ystäväni käytös on muuttunut tosi kummalliseksi. Enkä ymmärrä mistä tällainen voi oikein johtua?! Muutama esimerkki: menin naimisiin ja päällimmäiseksi mieleen jääneet kommentit häneltä olivat "ME (hän ja miehensä) emme tarvitse nimiä papereissa jotta tiedämme mitä merkitään toisillemme" ja "MEIDÄN ei tarvitse todistella kenellekään mitään". Häiden jälkeen: "minä en haluaisi järjestää häitä, kun tiedän ettei sellaisiin kuitenkaan kukaan aidosti halua tulla", "en haluaisi vaivata ihmisiä omilla häilläni". He eivät tulleet häihimme..

Ja nyt hän koki tarpeelliseksi ilmoittaa minulle, että ex-poikaystäväni on mennyt naimisiin ja hänestä tulee isä. Eromme oli aikoinaan todella kipeä ja pyysin, ettei hän puhuisi exästäni minulle mitään. Tänä päivänähän tuolla tiedolla ei enää ole mitään merkitystä, mutta ihmettelen miksi hänellä oli tarve se sanoa.

 

["Jenni"]

Sillä on vain yksi sana, se on kateellisuus! Yrittää itselleen vakuuttaa ettei haittaa vaikka sulla menee paremmin kuin hänellä. Hän vain ei pysty sulattamaan sitä siltikään, joten kateellisuus tekee tollaseks.

 

["vieras"]

Taitaa salaa haluta myös naimisiin ja kiukuttelee sinulle tuolla tavalla. Koita olla ottamatta liian vakavasti, tietysti jos loukkaa niin voi olla vaikeaa. Mut ehkä hän on kateellinen sinulle, muuta syytä en keksi.

 

["bonbon"]

Ikävä kyllä kateus teettää tuollaista. Hänkin haluaisi varmasti naimisiin - eikai hän muuten näkisi "vaivaa" kommentoidakseen asiaa noin negatiivisesti. Senhän voisi kuitata sanomalla "hienoa teille!" ja jos joku KYSYY niin sitten voisi sanoa, että no avioliitto ei ole meitä varten, mutta hieno juttu teille varmasti.

Myös tuo exästä kertominen on jotain tölväisyn yritystä, siltä se haiskahtaa.. Jos vaikka saisi sut kätevästi pois tolaltasi kun olet liian onnellinen..

 

["hmmm"]

On tyytymätön omaan elämäänsä.

 

[kade]

kade

 

[tytsi-89]

Kateus mullekin tulee mieleen. Ja tuo tyytymättömyys omaan elämään.

 

["vieras"]

kateus tulee mullakin ekana mieleen. Harmi että vielä näyttää sen sulle noin ikävällä tavalla.. pitäisi ystävän onnesta osata iloita tai ainakin sitä kunnioittaa vaikka kateellinen olisikin.

 

[Suzyanne]

Kyllä se kateus mullekin tulee mieleen.

Mulla oli aikanaan työkaveri joka oli jo vuosia etsinyt itselleen miestä, muttei ollut löytänyt sopivaa. Hän puhui monet kerrat itku silmässä tyyliin että hän ei kelpaa kenellekään.

Kun menin kihloihin, tuo sama hlö sanoi että ei hänestä ole mitään järkeä mennä kihloihin, kun ei ihmisten suhteet kuitenkaan kestä, ja että siksi hän ei ole mennyt, eikä ottanut miestäkään itselleen. Kateudeksi luokittelin tuonkin.

 

["haha"]

Miehen kaverin exä totesi katkeraan sävyyn kun meitä oli mennyt kaksi tuttavapariskuntaa parin päivän välein kihloihin, että tuo kihlauski on semmonen juttu et ku joku menee kihloihin niin se alkaa leviämään kulovalkean tavoin ja kaikki muut menee perässä. Sanoin tälle muijalle että ei ainakaan tässä tapauksessa. Me oltiin kuitenkin sovittu päivämäärä jo pari kuukautta etukäteen eikä oltu kerrottu siitä kenellekään Ja tää toinen pariskunta oli mennyt kihloihin sinä päivänä kun me ostettiin sormukset.