miksi esikoista odottavaa on niin ihana pelotella?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja esikoista odottava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
no mulla ollu sekä koliikkivauva, normaalivauva ja superhelppovauva. ja silti olen jokaisen kaa ollu alussa ihan sikaväsynys. en tiiä oisko sit ollu baby blues mutta se alku ei oo mulle olllu mitenkään herkkua. :( :ashamed:

on se silti sen arvoista! jokaista oon rakastanu alusta asti. :heart: :heart: :heart: ja tuleva :heart: .
 
No, kaikilla se vauva-aika ei ole mitään ruusuilla tanssimista todellakaan. On se kumma jos omia kokemuksiaan ei saa kertoa ilman että leimataan pelottelijaksi tai vähintään syytellään negatiivisesta asenteesta :/
 
Oon huomannut itsestäni, etten kaunistele vauva-arkea ainakaan omalle siskolleni, joka siis odottaa nyt esikoistaan. Meillä on melkoisen helppo lapsi ollut tähän asti, mutta silti arki joskus väsyttää ja oma elämä... no, omaa elämää ei ole. Miksi näistä asioista ei saisi puhua?

Mulle ei kukaan kertonut, miten rankkaa yövalvomiset ja imettämiset voi olla. Jopa synnytyksestä toipuminen tuli yllätyksenä, sillä siitä ei puhuttu edes neuvolassa. Elin jossain haavemaailmassa koko odotusajan ja jälkeenpäin häpeän sitä. Vauvat on ihania, joo, mutta kyllä äitinä oleminen työstäkin käy. Vaaleanpunaiset lasit kannattaa riisua viimeistään silloin, kun on matkalla synnärille.

=)
 
Jus kysyin ystävältäni asiasta. heillä on 1v tyttö. Kysyin miten elämä muuttui? Kaikki muuttui oli vastaus. Ovat onnelllisia lapsesta., mutta se muutos joka tapahtuu. Ei enää koskaan ole vain sinä ja miehesi. AINA on otettava se kolmas huomioon. Se muutos on raskainta. Se muutos kun tajuaa, ewttä vaikka kuinka siivoaa, pesee ja pyykkää niin koko ajan saa sitä tehdä jos siistissä haluaa asua.
 
Kivahan se on jos tulee ns. helppovauva... Mutta kun itse on saanut kokea 2 vauvaaikaa, jossa parkua,parkua ja unettomuutta, masista yms. tms. niin voin todellakin sanoa että EN ole nauttinut kummastakaan vauva-ajasta pätkääkään...
 

Yhteistyössä